neulanpisto on pahin riskitekijä

Oliko mahdollista, että hiv levisi Afrikassa ensisijaisesti likaisten neulojen välityksellä?

Eteläisen Afrikan Zimbabwessa panostettiin 90-luvulla kovasti seksivalistukseen. Radiossa toitotettiin aidstietoiskuja, ulkomainoksissa maanteiden varrella kehotettiin seksuaaliseen pidättyväisyyteen, uskollisuuteen sille ainoalle kumppanille ja kondomin käyttöön satunnaisissa seksisuhteissa.

Terveysviranomaiset ja sadat vastaperustetut kansalaisjärjestöt järjestivät ulkomaisen avun turvin erilaisia valistuskampanjoita, aidsista kertovia teatteriesityksiä koululaisille, seksuaalihygieniakeskusteluja maaseudun naisille, ja ilmaisia kondomeja jaettiin prostituoiduille ja rekkakuskeille.

Viesti meni perille. 90-luvun loppupuoliskolla Zimbabwessa sukupuolitautitapausten määrä väheni peräti 25 prosentilla. Kondomien menekki moninkertaistui.

Mutta samaan aikaan hiv-tapausten määrä koko maassa kasvoi 12 prosenttia, ja sitäkin enemmän nimenomaan vähäisen riskikäyttäytymisen ryhmissä, vastasynnyttäneiden äitien, maaseudun naisten ja pienten lasten keskuudessa.

Tutkijat olivat ihmeissään.

Samaan aikaan muualla Afrikassa tehtiin laajoja kyselytutkimuksia ihmisten seksuaalikäyttäytymisestä. Kahdessatoista Afrikan maassa 15–49-vuotiaiden keskuudessa tehdyn tutkimuksen mukaan 74 prosenttia miehistä ja 91 prosenttia naisista ei ollut viimeisen vuoden aikana harjoittanut seksiä useamman kuin yhden vakituisen kumppaninsa kanssa. Miehistä neljällä prosentilla ja naisista 0,7 prosentilla oli yhden vuoden aikana ollut enemmän kuin neljä seksikumppania.

Tanskassa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa päädyttiin kutakuinkin samanlaisiin keskiarvoihin, paitsi että kaupunkiväestön keskuudessa satunnaiset seksisuhteet olivat Euroopassa selvästi yleisempiä kuin Afrikassa.

Tutkimuksissa verrattiin myös riskikäyttäytymisen yleisyyttä neljässä Afrikan kaupungissa. Kamerunin pääkaupungissa Yaoundéssa satunnaiset seksisuhteet olivat varsin yleisiä, mutta Kamerunissa hiv-tartuntojen määrä pysyi koko 90-luvun ajan hyvin vakaana. Sambialaisessa Ndolan kaupungissa taas sekä miesten että naisten satunnaisten seksisuhteiden määrä oli koko tutkimuksen pienin. Mutta Sambiassa hiv-tapausten määrä kasvoi 90-luvulla räjähdysmäisesti.

Yhdysvaltalaisen aidstutkijan David Gisselquistin johtama kansainvälinen tutkijaryhmä ihmetteli aikansa näitä tutkimustuloksia, jotka eivät näyttäneet vastaavan teoriaa satunnaisessa heteroseksissä huimaa vauhtia leviävästä aidsista. Outoa oli myös se, ettei hiv näyttänyt lainkaan leviävän pahimpien ennusteiden mukaisesti länsimaiden tai Aasian maiden heteroväestön keskuudessa.

Gisselquistin tutkijaryhmä keräsi yhteen yli sadan suurimman Afrikassa tehdyn aidstutkimuksen tulokset, syötti tulokset tietokoneohjelmaan ja keksi yhden selityksen. Koko 90-luvun ajan tutkijat olivat uskoneet, että hiv levisi Afrikassa nimenomaan seksin välityksellä, ja tutkimustuloksia oli tulkittu tästä näkökulmasta. Mutta samoista tutkimustuloksista oli mahdollista tehdä aivan toisia johtopäätöksiä.

Olemassaolevien tutkimusten perusteella voitiin osoittaa, että itse asiassa vain noin kolmasosa Afrikan hiv-tartunnoista oli saatu seksin välityksellä. Tämä oli tavallaan myös loogista, sillä hivin tartuntatodennäköisyys heteroyhdynnässä on eri tutkimusten mukaan vain noin yhden promillen luokkaa.

Mutta neulanpistossa tarttuvuus on moninkertainen, ja eri puolilla Afrikkaa lääkkeet annetaan yleensä injektioina – sekä virallisen terveydenhuollon piirissä että yhä enemmän myös kadunvarsien lääkekioskeissa, toimivat köyhän väestönosan eräänlaisina apteekkeina. Oliko mahdollista, että hiv levisi Afrikassa ensisijaisesti likaisten neulojen välityksellä?

Tutkimustuloksia arvioitiin tämän uuden hypoteesin valossa, ja monet seikat täsmäsivät. Suurin osa tutkitusta hiv-tapauksista voitiin selittää saatujen injektioiden avulla. Tässä oli selitys niihin lukuisiin tapauksiin, joissa terveen äidin lapsilla oli todettu hiv-tartunta. Tämä saattoi selittää myös sen, miksi hiv on viime vuosina levinnyt niin laajalle erityisesti Zimbabwessa ja Etelä-Afrikassa, missä hallitukset ovat aktiivisesti pyrkineet kohentamaan etenkin maaseudun terveyspalveluja.

Gisselquistin mielestä koko aidspolitiikka Afrikassa pitäisi nyt laittaa uusiksi. Uskollisuuteen ja kondominkäyttöön kannattaa toki kehottaa jatkossakin, mutta jos aidsongelma halutaan ratkaista, valistuskampanjarahat pitäisi pikemminkin laittaa perusterveydenhuoltoon.

Devon D. Brewer ym.: Mounting anomalies in the epidemiology of HIV in Africa. Cry the beloved paradigm. International Journal of STD & AIDS. www.rsmpress.co.uk/std.htm

Peik Johansson

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu