Nagisa Oshiman eroottis-poliittinen elokuvajulistus

Koji Wakamatsun ja Nagisa Oshiman välillä on yhteys.

Oshima koki poliittisen radikalismin jo sen yhdessä keskuspaikassa, Kioton yliopistolla, jossa hän opiskeli päätyen sen jälkeen assistentiksi Shochiku-elokuvastudiolle. Jo 1950-luvun nuorisoelokuvissa kytenyt Japanin uusi aalto sai keskeisimmän jäsenensä Oshiman debytoitua ohjaajana 1959 elokuvallaan Rakkauden ja toivon kaupunki.

Nuoruuden julma tarina (1960) rinnastaa ihanteettoman pikku rötöksillä elävän teinirakastavaispariskunnan ja heitä hieman vanhemman sukupolven, sodanjälkeisen vasemmistoliikkeen nyt jo kyynisiksi muuttuneet jäsenet osuen juuri vuoden 1960 taitekohtaan. Autenttiset kameraotokset mielenosoituksista, kuten muissakin Oshiman elokuvissa, luovat vankkaa ajankuvaa. Elokuvassa Japanin yö ja usva peilataan samoja tuntoja nuorisoradikaalien häiden kautta. Perinteiseltä elokuvastudio Shochikulta tuli kenkää tämän elokuvan myötä.

Musikaaliksikin luonnehdittavassa Sing a Song of Sex Oshimalle ominainen erotiikan ja politiikan yhteenkiertytyminen saa ilmaisunsa myös toisiaan vastaan paiskautuvissa lauluissa. Toinen kuuluisa elokuvaohjaaja Juzo Itami näyttäytyy professorin roolissa.

Oshiman ehkä rajuin kannanotto on sekä kuolemantuomiokäytännön auki repivä että Japanin korealaisvähemmistöä kuvaava Hirttotuomio (1968), jossa kamera asettaa katsojan välillä niin hirtettävän kuin häntä tarkkailevan teloitustoimikunnan asemaan. Näyttelijäkaartista löytyy vartijoiden päällikkönä lentokonekaappari Masao Adachi.

Eija Niskanen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu