splash_image.jpg

Myytävänä koulutettu sulhanen

Intiassa sulhaset ovat arvokasta kauppatavaraa.

”IT-Manager, $1.600 monthly, Master from USA, Delhi -based, going rate: $30.000”

Tämän tapaisia parinhakuilmoituksia voi lukea Intiassa yhä useammin. Ilmoitukset eivät ole sulhasten itsensä jättämiä, vaan suvun. Going rate tarkoittaa myötäjäisinä odotettua summaa morsiamen perheeltä, käypää hintaa.

Myötäjäiset hyväksytään ilman suurempaa vastustusta, sillä hyvin toimeentulevaa aviomiestä pidetään tytön hyvän elämän takaajana. Erityisesti keskiluokassa ja niin kutsutussa kauppiaskastissa myötäjäiset ovat yleistyneet viime vuosina.

Rikkaan kansanosan esimerkki lisää myötäjäisten hyväksyttävyyttä. Erään rikkaan morsiamen isä lahjoitti aviomiehen jokaiselle perheenjäsenelle uuden auton. Tähän suhteutettuna laittomien myötäjäisten rangaistusmaksu, 80 euroa, on mitätön summa.

Huolestuttavin seuraus vinoutuneista avioliittomarkkinoista on tyttösikiöiden abortoinnin jatkuva kasvu.

Tyttölapsen syntymä on perheelle taakka. Tämä näkyy karuina tilastoina. Alle puolet tytöistä suorittaa peruskoulun loppuun, lapsimorsianten määrä on Intiassa maailman korkeimpia ja tytöt kärsivät aliravitsemuksesta poikia useammin.

Sikiön sukupuolen määrittäminen on Intiassa laitonta, mutta tyttöjä on jo merkittävästi vähemmän suhteessa poikiin. Tyttöjen suhteellinen osuus lapsista on pienimpiä maailmassa heti Kiinan jälkeen.

Myötäjäiskulttuurin yleistymisen karmivimpia seurauksia ovat myötäjäismurhat. Ahneimmat suvut tavoittelevat useampia myötäjäisiä keinoja kaihtamatta. Myötäjäismurhat ovat yleistyneet niin, että mediassa on alettu puhua ”palavista morsiamista”.

Tyypillisessä tapauksessa anoppi alkaa vihjailla miniälle, että tämän perheen pitäisi maksaa lisää myötäjäisiä. Vihjailu muuttuu väkivallaksi, ja jos nuori vaimo ei saa sukuaan hankkimaan lisää rahaa, tämä ajautuu usein riistämään itseltään hengen.

Yhä useammin miniän kuolema kuitenkin lavastetaan kaasulieden ääressä sattuneeksi onnettomuudeksi tai itsemurhaksi. Sitten sulhanen pannaan uudestaan ”myyntiin”.

Guild of Service -kansalaisjärjestön naisaktivisti, tohtori Mohini Giri kertoo, että asenteiden muuttamiseen tarvitaan auktoriteettihahmoja, mutta myös taloudellista tukea.

”Meillä oli toivoa vuonna 1961, kun myötäjäiset kiellettiin lailla. Silloin en olisi uskonut, että niihin liittyvät ongelmat ovat vain kasvaneet”, sanoo pian seitsemänkymmentävuotias Giri.

Guild of Service tarjoaa apuaan hyvin käytännönläheisellä tasolla. Järjestö etsii morsiamille sopivan sulhasehdokkaan jos tällä ei itsellään vielä ole sellaista. Pari tapaa toisensa ensimmäisen kerran usein vasta hieman ennen häitä.

Järjestö hankkii hääasut, järjestää seremonian, suvulle ruokatarjoilun ja musiikkiohjelmaa. Pari saa lisäksi arvokkaita häälahjoja.

”Polkupyörä on Intiassa arvokas lahja. Sillä mies pääsee kulkemaan töihin ja pyörän kyytiin mahtuu koko perhe – vaimo taakse, lapsi tangolle ja vauva sarviin”, esittelee Giri.

Millaiset ovat intialaiset joukkohäät, sokkotreffit vai pakkoavioliitto? Miksi 23-vuotias opettaja Priya avioituu mielellään tuntemattoman, ontuvan fyysikon kanssa? Sen saat tietää, kun luet artikkelin kokonaisuudessaan Fifistä myöhemmin helmikuussa 2012.

Jenni Stammeier

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu