Muut lehdet

Muiden lehtien parhaita paloja!

”Ghanalainen taksiyrittäjä ehti kilometrin matkalla soittaa lempibiisinsä volyymia säästämättä, jammata musiikin tahtiin, tervehtiä noin 30 muuta autoilijaa, läpsäyttää matkustajan kanssa puolenkymmentä ylävitosta, opettaa pari paikallista kirosanaa ja esitellä kuvan perheestään.

Suomalainen kollega tyytyi kahdeksan kilometrin matkalla lentokentältä kotiin yhteen urahdukseen: ’Se on säitä pidelly. Sitä kun ei räntäsateita pysty ohjailemaa.’”

Laura Kosonen, Vihreä Lanka 2/06

_______________

”Washington Postin nettijulkaisuun 3.9.2005 haastateltu amerikkalainen lakitieteen professori Ian Hainey Lopez oli jo ennen Rallin keskustelunavausta kiinnittänyt huomiota siihen, että monen (totutun) toiston jälkeen kuva valkoisesta New Orleansin asukkaasta haulikon kanssa assosioituu nopeasti omaisuuttaan puolustavaan kansalaiseen, kun taas vastaavanlaisessa kuvassa musta asukas haulikkoineen yhdistyy mielikuvissamme ensisijaisesti ryöstelijään.”

Tuija Modinos, Kulttuuritutkimus 22(2005):4

_______________

”Uudestisyntynyt Johan Wilhelm Snellman tottelisi nykyään nimeä Raimo Sailas tai Jorma Ollila. – – Hän kirjoittaisi lausuntoja, joissa osoitetaan järkähtämättömästi kuinka metsien muuttaminen tehoviljellyiksi puupelloiksi on välttämätöntä kansallisen tulevaisuuden kannalta. Realismi ohittakoot haihattelun hän tiuskaisisi ja vaatisi englantia maan viralliseksi kieleksi. Tuima ilme kasvoillaan Snellman-Sailas-Ollila kärttäisi uusia ydinvoimaloita joka niemeen tai notkelmaan. Mutta hän myös huomaisi, kuinka vuosi vuodelta hänen sisäistämänsä käsitteet loittonevat kauemmaksi siitä mitä hän näkee tai kokee. Järkyttyneenä hän joutuisi toteamaan kuinka fantastinen fabulointi ja kielellinen ilottelu korvaa kansallisen kumisaapasrealismin kirjallisuudessa. Väinö Linnan haudalla nyyhkien Snellman-Sailas-Ollila kiroaisi runouden, tuon kehityksen ja edistyksen vastaisen turhuuden johon Suomessa ei ole varaa.”

Jarkko Tontti, niin & näin 4/05

_______________

”Työmarkkinoilla ihmisiä ostetaan, myydään ja hinnoitellaan kuin piikamarkkinoilla aikoinaan. Ei riitä, että osaaminen on huippuluokkaa, lisäksi on oltava fyysisesti hyvässä kunnossa, harrastusten pitää olla monipuolisia, ulkonäkö nuorekas ja edustava ja totta kai täytyy olla uusiutumis- ja muuntautumiskykyinen sekä äärimmäisen notkea taipumaan mitä moninaisimpiin työskentelykuvioihin.

Näin ainakin, kun lukee työpaikkailmoituksia. Huutokauppahenki on viety jopa niin pitkälle, että halvin työtarjous on ilmainen. Näin kertoi eräs nuori nainen Helsingin Sanomissa. Hän oli mennyt ilmaiseksi töihin ja ottanut lainaa, että pystyi elämään.”

Tarja Heiskanen, Mielenterveys 6/05

_______________

”Miksi itseni ikäiset eli keski-ikäiset naiset Suomessa narisevat? Miksi itseäni nuoremmat ja kauniimmat eteläsuomalaiset (även svenskspråkiga) kiekuvat? Miksi amerikkalaiset ja ranskalaiset naiset kimittävät mutta miehet keskimäärin puhuvat niin kuin aina ennenkin. Jos ajat muuttuvat ja me niiden mukana, eikö kulttuurisen muutoksen pitäisi koskea tasapuolisesti kaikkia.

Kyllä se koskeekin. Kulttuurisesta muutoksesta nimittäin jatkaakseni: Suomi on perinteisesti laulumaa. Suomalaisuuden ydin on Kalevala, jonka mukaan kansaa johtaa itseoikeutetusti se vanha ja rasvainen äijä, jolla on parhaat biisit. Täällä ei ole ilmeisesti koskaan ollut niin tärkeätä reuhtoa miekan kanssa ja kukistella vihollisjoukkoja; sen sijaan on todella tärkeätä pystyä laulamaan kaveri suohon. Tärkeätä on pystyminen, ja pystymisen korkein aste on laulu.”

Riitta Pietilä, Rondo 1/06

Koonnut: Pertti Laesmaa

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu