Mustin musta silmä

Eläinystävien mitta alkaa olla täynnä. Puutteellinen valvonta, lainsäädännön epäkohdat sekä mitättömät rangaistukset tuomioistuimissa ovat saaneet koira-aktivistit liikkeelle. Elisa Kissan listassa syksyn koiruudet.

Mies lopetti tottelemattoman koiranpennun lyömällä sitä kirveellä muutaman kerran päähän. Ulos jätetty koira kuitenkin virkosi, mutta se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärillä. Mies määrättiin maksamaan 78 euron sakot sekä erilaisia kuluja 130 euroa.

Tapaus on yksi monista nettiadressissa, jossa vaaditaan eläinoikeus-rikoksista kovempia tuomioita. Toukokuussa 2006 aloitettu adressi on tarkoitus luovuttaa eduskuntaan alkuvuonna 2008. Adressissa vaaditaan eläinsuojelurikosten maksimirangaistuksen korottamista sekä minimirangaistuksen asettamista. Tällä hetkellä siinä on lähes 75 000 allekirjoitusta.

Kansalaisten oikeustaju vaatii eläinsuojelurikosten ottamista vakavasti. Esimerkiksi Elisan nettikyselyssä kysyttiin marraskuun alussa pitäisikö eläinsuojelurikoksista rangaista kovemmin. Äänestäneistä 93 prosenttia vastasi myöntävästi.

Tilastokeskuksen selvityksen mukaan vuonna 2006 ehdollista vankeutta eläinsuojelurikoksista ensimmäisessä oikeusasteessa sai 16 henkilöä. Päiväsakkoja annettiin 85 tapauksessa, keskimääräisen rangaistuksen ollessa 40 päiväsakkoa. Eläintenpitokieltoja annettiin 49, niistä 15 pysyviä.

Suomen laki ei tällä hetkellä tunne nimikettä törkeä eläinsuojelurikos. Suomen Kennelliiton hallitus laati lokakuussa oikeusministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle sekä sisäasiainministeriölle esityksen törkeä eläinsuojelurikos -nimikkeen lisäämisestä eläinsuojelulainsäädäntöön. Oikeusministeriö selvittää tarvetta.

Hampaaton laki

Lokakuun lopussa tuomittiin Espoon käräjäoikeudessa kennel Pectusin omistanut koirankasvattaja-pariskunta, jolta oli otettu huostaan nelisenkymmentä koiraa. Jutun syyttäjän rangaistusvaatimuksessa sanottiin muun muassa:

”Jopa 40–50 koiraa on pidetty liian pienissä häkeissä ja aitauksissa ja niitä on säilytetty myös kuljetuskopeissa. Säilytystilat ovat olleet myös likaiset, niiden ilmanvaihto ja valaistus on ollut puutteellinen ja tilat ovat olleet ainakin osin myös rikkinäiset ja siten vaaralliset koirille. Eläinten juomavesi ja vesiastiat ovat olleet likaisia tai niitä ei ole ollut. Koirat ovat olleet likaisia ja hoitamattomia, niiden kaulassa on ollut liian kireitä merkkinaruja ja yhtä koirista on pidetty haava jalassa likaisessa ulkotarhassa.”

Oikeudessa todistaneen virkaeläinlääkärin mukaan koirien olosuhteet olivat ala-arvoiset. Todistajan mukaan koirien pitopaikan joissakin huoneissa on ollut niin vahva virtsan haju, että se on ollut vaaraksi koirien terveydelle.

Käräjäoikeus katsoi, että omistajat ovat toiminnallaan aiheuttaneet koirille tarpeetonta kärsimystä, jonka määrän käräjäoikeus arvioi vähäiseksi. Pariskunta tuomittiin lievästä eläinsuojelurikoksesta yhteiseen 20 päiväsakon rangaistukseen. Miehelle annettiin vuoden mittainen eläintenpitokielto, mutta koirat lienevät jo eri osoitteessa asuvan vaimon hoteissa. Syytettyjen oikeudenkäyntikulut tuomittiin valtion maksettaviksi.

Kennel Pectus sai viime vuonna Suomen Suursnautserikerhon Vuoden kasvattaja -palkinnon. Yhdistyksellä oli palkintoa myönnettäessä jo tieto koirien huostaanotosta.

Terapian tarpeessa

Me Naiset -lehdessä oli syyskuussa juttu vanhainkodeissa vierailevasta terapiakoirasta. Terapiakoira Erkki on rodultaan amerikanpitbullterrieri. Jutussa haastateltiin koiran herttaista omistajaa.

TV2:ssa on syksyn aikana esitetty kahteen kertaan brittiläinen osittain salaa kuvattu Julmat koiratappelut -dokumentti, jossa esiintyi myös suomalaisia koiratappeluiden järjestäjiä. Koiratappeluissa käytetään amerikanpitbullterrierejä, jotka jalostuksen tuloksena ovat yleensä jo luonnostaan aggressiivisia lajitovereitaan kohtaan.

Koiria kohdellaan äärimmäisen julmasti ja kiusatut koirat voivat olla vaarallisia myös ihmisille. Dokumentissa näytettiin muun muassa kuinka eräs koiranomistaja yritti lopettaa raadellun koiransa sähköiskulla, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Me Naiset -lehdessä terapiakoirien kouluttajana esiintynyt nainen oli sama, joka dokumentissa kasvatti taistelukoiria yhdessä miehensä kanssa. Keskusrikospoliisi alkoi tutkia asiaa pian dokumentin ensimmäisen esityskerran jälkeen. Aineisto on juttua kirjoitettaessa loppulausuntoa vailla ja se luovutettaneen Forssan kihlakunnan syyttäjälle marraskuussa.

Me Naiset sai jutun tiimoilta noin 500 vihaista sähköpostiviestiä. Myös lehden tilauksia sanottiin irti. Tällä kertaa koirienystävät haukkuivat väärää puuta. Lehden toimituksella ei ollut aavistustakaan rikostutkinnasta ennen kuin lehti oli jo painossa. Päätoimittaja Riitta Pollari kertoo, että lehdelle oli annettu haastatteluvinkki Vanhustyön keskusliitosta. Seuraavassa numerossa lehti pyysi anteeksi osalle lukijoista aiheutunutta mielipahaa.

Rikollisia suojellaan

Turhautuneet eläinsuojelijat yrittävät levittää tietoa rikoksista internetin keskustelupalstoilla ja kiertokirjein. Vuosi sitten varoitettiin nimeltä mainiten naisesta, joka oli tappanut koiranpennun heittämällä sen parvekkeelta. Myös edellisen pentunsa helsinkiläinen nainen heitti parvekkeelta. Tämän vuoksi oli oletettavaa, että nainen olisi pian taas hankkimassa uutta koiraa.

Eläinsuojelurikoksista tuomittujen nimiä ei kuitenkaan juuri koskaan julkaista lehdissä, vaikka hyvin usein tuomittu uusii tekonsa, varsinkin jos eläinten kasvattaminen on hänen leipäpuunsa.

Viestinnän etiikan asiantuntija Juha Rekola Suomen Journalistiliitosta, miksi näin on?

”Vastakkain on asetettava se vahinko, jonka nimen julkaiseminen nimetylle, hänen perheelleen ja lähiympäristölleen tuottaa, ja se yleinen merkitys, joka nimen julkistamisesta on.”

Entä jos on syytä olettaa, että henkilö uusii rikoksensa, esimerkiksi kennelin pitäjä tai koiratappeluiden järjestäjä?

“Hyvän journalistisen tavan kannalta tuomitun nimen julkaisematta jättäminen on aina varmempaa kuin sen julkaiseminen. Ehkä tämä kertoo myös siitä, että eläinsuojelurikoksia ei pidetä yhteiskunnallisesti niin merkittävinä”, arvelee Rekola.

Valvontaa talkoilla

Olisiko vuonna 2004 Porvoossa sattunut kahden lapsen ja koiran kuolema äidin sytyttämässä tuhopoltossa voitu kenties estää, jos terveystarkastaja olisi viipymättä tehnyt tarkastuskäynnin nälkiintyneistä koirista saamansa ilmoituksen jälkeen? Terveystarkastaja ei pitänyt asiaa kiireellisenä.

Eläinsuojeluvalvonnassa on puutteita erityisesti lemmikkieläinten osalta. Lemmikkien kohtelusta ei EU:ssa ole yhtenäisiä ohjeita ja EU:n eläinten suojelua ja hyvinvointia koskeva toimintasuunnitelma on vain suositus. Ainoa käytännön toimi, josta on sovittu, on pakollinen tunnistusmerkintä koirille vuodesta 2011 alkaen.

Suomessa on kahdentyyppistä valvontaa. Suomen Eläinsuojeluyhdistyksen SEY:n noin 130 vapaaehtoista valvojaa tekevät valvontatyötä palkatta, vain kilometrikorvaukset maksetaan. Heillä on varsin pienet valtuudet, he eivät esimerkiksi voi suorittaa tarkastuskäyntiä jos eläinten omistaja ei anna lupaa.

Virallista valvontaa harjoittavat virkamiehet eli kunnaneläinlääkärit ja terveystarkastajat. Heillä on tarvittaessa mahdollisuus pyytää poliisi mukaan tarkastuskäynneille, jos asiakas osoittautuu yhteistyöhaluttomaksi.

Virkamiehiä on kuitenkin usein vaikea saada liikkeelle. Vedotaan ajanpuutteeseen sekä siihen että “asiakas” ei enää uskalla kutsua eläinlääkäriä, koska pelkää joutuvansa vaikeuksiin epäkohtien takia.

Ketä haukkua?

Monet eläinystävät kertovat, että heidän eläinsuojeluilmoituksensa kunnaneläinlääkäreille ja terveystarkastajille eivät johda mihinkään. Kysyn asiaa läänineläinlääkäri Markku Tikkaselta. Eläinsuojeluasioissa läänineläinlääkärit ovat sekä kunnaneläinlääkärien että terveystarkastajien esimiehiä.

“Sen jälkeen, kun valvontaviranomainen on tehnyt tarkastuksen ja laatinut siitä pöytäkirjan, tämä pöytäkirja on periaatteessa julkinen. Siinä olevia tietoja voi sitten kysyä viranomaiselta”, Tikkanen vastaa.

Hän painottaa kuitenkin, että eläinsuojelullisten puutteiden korjaamiseen annetaan aina aikaa.

”Eläinystävän näkemys eläinten hoidosta voi olla vaativampi kuin mitä eläinsuojelulaki edellyttää. Virkamiehen on kuitenkin aina noudatettava lakia”, Tikkanen kertoo.

Läänineläinlääkäri Tapani Parviaiselta saan kuulla, että jos virkamies ei hoida tehtäviään, tästä voi tehdä tutkintapyynnön poliisille.

Aika paljon tässä sälytetään syrjästäkatsojan harteille. Ei ihme että moni väsyy yrittämään saadakseen viranomaisia paikalle!

Leijonien makeiskorit

Palataan vielä käytännön eläinsuojelutoimintaan. Englantilainen eläinsuojelujärjestö RSPCA, jonka toimintaa on Suomessakin esitelty TV2:n ohjelmassa Elämäni eläimet, rahoittaa valvojien palkat lahjoitusvaroin.

Suomen Eläinsuojeluyhdistyksellä on kiinteistöjä, joita se on saanut testamenttilahjoituksina. Kysyn tominnanjohtaja Helinä Ylisirniöltä, eikö sey voisi realisoida omaisuuttaan ja palkata valvojia. Ehkä yleisö Suomessakin rupeaisi rahoittamaan valvojien toimintaa lahjoituksin.

Ylisirniö kertoo, että SEY on hiljattain realisoinut kiinteistöomaisuutensa, mutta sitä joudutaan koko ajan käyttämään nykyisen toiminnan rahoittamiseen. Hänen mielestään hyväntekeväisyysvaroin rahoitettu valvonta ei ole hyvä idea.

“Niin kauan kuin valtio ja kunnat eivät kanna vastuutaan, ja meidän vapaaehtoisia valvojiamme tarvitaan, lisärahoitus olisi kipeästi tarpeen. Toisaalta valtion ja kuntien tulisi ottaa koko tämä valvoja-asia omalle kontolleen, koska niille se lain mukaan kuuluisi, ja silloin kustannukset katettaisiin valtion tai kuntien varoista.”

Ylisirniö esitti eduskunnan eläinsuojeluryhmälle jo vuosi sitten idean eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamisesta. Valtuutettu tekisi virkansa puolesta eläinsuojelua koskevia aloitteita.

”Vihreät ovat pitäneet asiaa esillä nykyisen hallituksen kaudella. Vihreiden Johanna Karimäki esitti kysymyksen eläinsuojelulainsäädännön tehostamisesta ja valtuutetusta viimeksi tänä syksynä.”

”Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan vastaus oli sitä tyypillistä diibadaabaa.”

Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistys on käynnistänyt adressin eläinsuojeluvaltuutetun viran perustamisesta www.adressit.com/elainvaltuutettu. Johanna Karimäen eduskuntakysely www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_348_2007_p.shtml.

Elisa Kissa

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu