mustat messiaat

”Miksi Saatanalla pitäisi olla oma musiikki – Saatana on vain pieni paska”, uskovainen hevidiggari Linda Suni sanoo.

Karjaalla paukkuu kipakka pakkanen ja maassa on ensilumi. Asemalla on vastassa vakavakasvoinen nuorimies. Alexander Nissfolk pukeutuu hevimusiikin ystävien tyylille uskollisesti: pitkä musta nahkatakki, tummat vaatteet ja pitkät hiukset. Risti ei kuitenkaan riipu kaulassa ylösalaisin käännettynä, vaan oikeinpäin muistuttamassa Jeesuksesta, jonka ”Jumala lähetti ottamaan syntimme”. Tämä hevari on harras kristitty.

Pienen kävelymatkan jälkeen saavutaan siistiin suomenruotsalaiseen omakotitaloon. Alex panee levyn soittimeen, ja raskas särökitaroiden ja synkän lauluäänen värittämä musiikki täyttää huoneen. ”When the final battle is won, everyone shall see / That our almighty Lord – Jesus Christ is King”, laulaa Crimson Moonlight kappaleessaan Where darkness cannot reach.

17-vuotias Alex uskoo vahvasti siihen, että Jumala on luonut maailman. ”Ihmiset saavat valita Jumalan tai elämän synnissä”, hän pohtii.

Tyttöystävä Linda Suni on saanut uskonsa jo äidinmaidosta: ”Vanhemmat ovat uskossa, ja olen uskonut pienestä saakka.”

Lopullisen herätyksen hän kertoo saaneensa teini-iässä. ”Tunsin Jumalan kosketuksen ja puhuin kielillä.”

Alex ja Linda ovat tavanneet toisensa uskonnollisessa tapaamisessa. ”Rukoilimme yhdessä”, kuvailee Linda heidän tutustumistaan.

Nuorten yhdessäolo sujuu jutellen ja musiikkia kuunnellen. Nämä hevidiggarit eivät ammenna fiiliksiä pullosta tai piipusta, vaan päihteettömyys on heille itsestäänselvyys.

”Jumala ei kiellä alkoholia, mutta en halua ottaa – saan nauttia pyhästä hengestä”, Linda selvittää. ”Ihminen on pyhän hengen temppeli, ja ruumiin pitäisi olla puhdas.”

Alex esittelee levykokoelmaansa. Goottihenkisissä levynkansissa vilahtelevat bändien nimet: Sacred Orchard, Antestor, Crimson Moonlight, Weddingparty, Saviour Machine… Monet levyt ovat peräisin Pohjolasta. Alexin mukaan etenkin Ruotsissa uskonnollisella hevimusiikilla on vankka kuulijakunta.

”Ennen ajateltiin, että uskonnollisissa piireissä harrastetaan vain gospelia, mutta nyt ymmärretään, että uskovaiset voivat kuunnella mitä tahansa musiikkia.”

Alexilla on myös oma bändi, joka soittaa uskonnollista black metallia. ”Jotkut kutsuvat sitä white metalliksi.”

Musiikkia Alex pitää hyvänä keinona kertoa uskonnosta ihmisille. ”Haluamme tavoittaa hevarit ja kertoa heille musiikillamme Jeesuksesta.”

Alex toivoo, että uskonnolliset bändit mahtuisivat joskus samoille festivaaleille suurten hevibändien kanssa, mutta ei usko sen toteutuvan lähitulevaisuudessa.

Myös Linda luottaa musiikin voimaan. ”Emme halua tyrkyttää uskontoa”, hän korostaa.

”Lord, into your hands I commend my spirit / Alive to see legions of Angels awaiting the sacred / incarnation”, laulaa Saviour Machine.

”Pitäisi uskaltaa olla oma itsensä”, neuvoo Linda. Vapaakirkossa, johon nuoret kuuluvat, ei ole ollut ennakkoluuloja hevimusiikkia ja mustia vaatteita kohtaan.

”Vanhempi nainen vapaakirkossa kehui niittipantaani”, Alex heittää.

”Jumala ei kiellä tyyliä”, Linda sanoo. Nuoret vakuuttavat yhteen ääneen, että Raamattu sallii hevimusiikin kuuntelun. Alex on varma, että ”Jumala hyväksyy meidät riippumatta musiikkimausta”.

Musiikkityyli, joka on laajalti tunnettu Jumalaa halveksuvista sanoituksistaan, on Lindalle ja Alexille luonteva valinta, joka yhdistää heitä ja heidän kavereitaan.

”Miksi Saatanalla pitäisi olla oma musiikki – Saatana on vain pieni paska”, Linda kiteyttää.

Sampsa Oinaala

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu