splash_image.jpg

Museoitua liikettä

Kevään näyttelyissä esitellään reliikkejä ympäristöliikkeestä & luokkataistelusta.

Presidentinvaalien alla koettiin yhteiskunnallista vibraatiota, mutta voimaltaan se jäi kauaksi siitä, mitä kuuskyt-seiskytlukulaisuus tai sitä seurannut ympäristöliike olivat aikanaan.

Nyt museoista löytyy reliikkejä, fotoja & muita otoksia kummastakin.

Tampereella taas työväenmuseo Werstaassa oleva näyttely esittelee laajasti ympäristöliikettä, joka symboloituu usein Suomessa Koijärven tapaukseen keväällä 1979. Silloin Forssan likellä kiisteltiin järven kuivattamisesta. Vastustajat ryhtyivät suoraan toimintaan kahlitsemalla itsensä kaivinkoneisiin ja patoamalla ojaa lapioilla.

Helsingin Amos Anderssonin museoon on taas kerätty yhteiskunnallista taidetta, jota yhdessä ääripäässä luonnehti luokkataistelu. Näyttelyn oheistekstien mukaan ankkataiteilija Kaj Stenvall totesi 1970-luvun alussa, että ”tärkeäksi muodostui kuvata kapitalistisessa yhteiskunnassa vallitsevaa ristiriitaa työn ja pääoman välillä, taistella työväenluokan rinnalla ja sen ehdoilla imperialismin vastaisessa rintamassa, rauhan, demokratian ja sosialismin puolesta.”

Toisessa ääripäässä taas oli esimerkiksi Harro Koskisen kulttuurijammaus, joka hyökkäsi ylikansallisten ja kotimaisten tuotemerkkien ja ikonien kimppuun. Nykyäänkin taiteilija voi puhua kapitalismista, ristiriidoista, työstä ja pääomasta, mutta entäpä puhe työväenluokasta, imperialisminvastustamisesta, rauhasta & sosialismista?

Niin, kaikki on nykyään vähän monimutkaisempaa.

Koijärvi, Kessi ja Kuusamon kosket -näyttely 26.8. asti Tampereen työväenmuseo Werstaalla.
Kenen joukoissa seisot? 2.3.–7.5. Helsingissä, Amos Andersonin taidemuseossa.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu