splash_image.jpg

Minimalistisesti niukka

Voima tekee katsauksen tulevaisuuteen, jossa keskiluokka ei voi olla niin yltäkylläisen vauras kuin nykyään.

Talouskriisi luo otollista maaperää minimalismille ja niukkuudelle.

Yhä harvemmalla on varaa keskiluokkaisen elämän mukavuuksiin, kuten autoon ja suureen asuntoon. Olemme siirtymässä runsauden ajasta niukkuuden aikakauteen.

Talouskriisi pakottaa ihmiset luoviksi tavoilla, jotka palvelevat kestävää kehitystä.

Hyvä esimerkki niukkuuden ajan innovaatiosta on amerikkalainen car zip -palvelu, jossa älypuhelimen sovelluksella voi etsiä läheltä laina-auton ja maksaa vain sen käytöstä.

Työtiloja voi vuokrata lyhytaikaiseen käyttöön jo lukuisissa kaupungeissa. Oman tai toisen kodin vuokraaminen onnistuu helposti netissä.

Ostovoiman heikkeneminen ahdistaa, mutta niukkuuden voi myös valita. Minimalisti sopeutuu niukkuuden aikakauteen omaehtoisesti ja keskittyy omistamisen sijasta merkityksiin.

Minimalismin aatteen mukaisesti kulutetaan jo olemassa olevia tavaroita ja tiloja. Täytetään tyhjää ja käytetään loppuun.

Niukkuudesta riittää kaikille.

Minea Koskinen

_______________

Minimalisti raivaa tilaa merkityksille

Minimalistin koti Helsingin Kruununhaassa muistuttaa sisustuslehden ”modernia ja selkeää” -osastoa: mustaa, valkoista ja aseteltua. Ei kovin asutun näköinen, mutta oudon rauhoittava ympäristö.

Joona Luostarinen aloitti tavaroista luopumisen neljä vuotta sitten: ”Aloin katsella kotona ympärilleni ja miettiä, mihin tarvitsen kaikkia näitä asioita.”

Nyt kodissa voi nähdä vain asioita, joita Luostarinen tai hänen asuinkumppaninsa välttämättä tarvitsevat. Neljä vuotta sitten Luostarinen päätti olla ostamatta enää mitään ilman todellista tarvetta. Kaiken tärkeän täytyy mahtua yhteen reppuun.

”Yhteiskunnassa näkyy vahvasti se, että ihmiset rakentavat minäkuvaa ja onnellisuutta tavaroiden avulla”

Luostarinen kutsuu elämänfilosofiaansa minimalismiksi. Se on kokoelma ajatuksia turhasta ja tarpeellisesta, ei valmis elämäntaito-opas. Minimalismin punaisena lankana kulkee ajatus luopumisesta. Luopumalla ylimääräisestä aikaa ja rahaa vapautuu asioihin, jotka itse kokee tärkeimmiksi.

Minimalistinen elämäntyyli voi alkaa hyvin erilaisista kimmokkeista. Luotariselle se alkoi työn pohtimisesta. Neljä vuotta sitten hän opiskeli liiketaloutta Tiimiakatemiassa, yrittäjyyden ”huippuyksikössä” Jyväskylän ammattikorkeakoulussa.

Siellä hänelle valkeni, että työhön kytkeytyy suurin osa elämästä. Muu elämä järjestetään työn ehdoilla.

”Käänsin asetelman toisinpäin ja aloin kehittää työn muotoa, joka sopii yhteen sellaisen elämän kanssa, jota haluan elää.”

Työn tärkein ominaisuus on Luostariselle merkityksellisyys. Vaikka hyvinvointivaltio täyttää perustarpeet, se ei luo ihmisille merkityksellistä työtä. Sellainen pitää löytää ja luoda itse.

Merkityksellinen työ voi tyydyttää ihmistä paremmin kuin tavarat ja omaisuus. Lisäksi ihminen, joka tekee haluamaansa työtä, ei taistele kellokortin kanssa vapaa-ajastaan.

”Jos minulla on mielenkiintoinen projekti, voin hyvin tehdä töitä 14 tuntia päivässä.”

Luostarinen luo työkseen brändejä yrityksille, mutta hän voisi tehdä monia muitakin asioita, joissa saa auttaa ihmisiä. Nykyisen työn etu on, että sen voi viedä mukanaan minne vain.

Luostarinen on asunut esimerkiksi Espanjassa, Hollannissa ja Unkarissa, joissa hän on vuokrannut tyhjillään olevia koteja nettipalvelun avulla.

Luostarisen minimalismi on syntynyt tarpeesta selkiyttää omaa elämää. Sittemmin se on kytkeytynyt muihin periaatteisiin, kuten ekologisuuteen.

”Kun lakkaa ostamasta turhaa ja ostaa kestäviä tavaroita, ekologisuus tulee automaattisesti.”

Minea Koskinen

Joona Luostarinen: Lyhyt opas minimalismiin, minimalismi.fi/opas.

Katso Voiman 10 askelta minimalismiin.

_______________

Runsaudesta niukkuuteen

Ville Lähteen uutuskirja Niukkuuden maailmassa pureutuu talouden ongelmiin: kulutus lisääntyy, mutta käyttökelpoista energiaa, ruokaa ja vettä on tarjolla yhä vähemmän. Ristiriidasta ponnistavat joko syvenevät erimielisyydet luonnonvarojen käytöstä tai uusi tapa ajatella luonnonvaroja ja taloutta.

Olemme siirtymässä runsauden ajasta niukkuuden aikaan. Niukkuuden maailmassa sekä uusiutumattomat että uusiutuvat resurssit ovat uhattuna.

Inhimillinen toiminta heikentää ympäristön kykyä toimia vakaiden olojen turvaajana ja hyödyllisten resurssien lähteenä sekä jätteiden nieluna.

Niukkuuden ongelma ei ratkea ilman, että katsomme yksittäisiä ongelmia syvemmälle. Lähteen mukaan niukkuuden maailmassa tulee hylätä nykyisen aineellisen talouden ”realiteetit”. Esimerkiksi aineellisen kulutuksen kasvu muuttuu lähiaikoina energiataloudellisesti mahdottomaksi, koska käyttökelpoista energiaa ei riitä kaikkeen tarpeeseen.

Mitä enemmän ihmiset pyrkivät kasvattamaan kulutustaan, sitä haavoittuvaisemmiksi yhteiskunnat muuttuvat epäsuotuisille luonnonoloille.

Öljyn väheneminen ja ilmastonmuutos kuljettavat ihmiskuntaa samaan suuntaan. Öljyn jälkeen ei voi olla nykyisen kaltaista kasvutaloutta, koska uuden energian hyötysuhde on alhaisempi kun fossiilisesti tuotetun. Käytämme yhä enemmän energiaa saadaksemme lisää energiaa. Öljy-yhtiöt poraavat mustaa kultaa syvältä ja kalliisti ja tuhoavat samalla lähiympäristön luontoa.

Lisää fossiilisia polttoaineita ei voi polttaa ilmastonmuutoksen vuoksi. Globaalin energiabudjetin pienentäminen näyttää välttämättömältä.

Lähde kysyy, miten kestämättömän talouden umpikujasta voi rakentaa monenlaisia polkuja. Kaikkia seurauksia emme voi tietää etukäteen, koska ihminen ei kontrolloi luonnonvoimia.

Runsauden maailmassa syntynyt talouskasvun ja jakopolitiikan liitto on ajautumassa karille. Siinä pyrittiin kasvun maksimoimiseen ja talouskasvun ”kakun” reiluun jakamiseen.

Lähteen mielestä politiikka joutuu sopeutumaan niukkuuden maailmaan uudella tavalla.

Niukkuuden ajan politiikka voi onnistua vain ajamalla kulutuksen vähentämistä ja eriarvoisuuden lievittämistä. Tällaista merkittävää poliittista suuntausta ei ole vielä luotu. Sitä ei voi äänestää, eikä sitä ajavaan puolueeseen tai liikkeeseen voi liittyä.

Kriisi koettelee inhimillisen elämän ja vapauden perusedellytyksiä. Pian jokainen poliittinen liike joutuu ottamaan kantaa niukkuuden maailmaan ja sen seurauksiin. Lähteen mukaan keskeisiä kysymyksiä ovat turvallisuus, eriarvoisuus ja sopeutumiskyky.

Tämän seurauksena niukkuus ei ole enää ”vihreä” kysymys. Lähde huomauttaa, että kaikkien hyvien asioiden kokonaisuudella politisoiva ympäristöliike oli tietyssä mielessä kasvun ja yltäkylläisyyden ajan lapsi. Vihreät yrittivät muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse saada tai tehdä, vaikka siihen olisi varaa.

Tarpeet ovat hankala kritiikin perusta, koska tarpeiden tuotanto ja purkaminen on jatkuvaa. Tarpeet eivät ole vakaa käsite, Lähde väittää.

Niukkuus voi asettaa eri ryhmien kulutuksen ja tuotannon entistä selkeämmin vastakkain. Runsauden maailmassa niukkuudella hallitaan markkinahintoja.

Esimerkiksi kaivos- ja öljy-yhtiöt varaavat edelleen esiintymiä, joita ne panttaavat tulevaa tuotantoa varten pitääkseen hintoja korkealla.

Kirjassaan Lähde olisi voinut huomioida sen, että markkinataloudessa yritysten pitää myös tuottaa niukkuutta, jotta ne saavat tuotteilleen korkean hinnan.

Lähteen mukaan ei ole aikarajaa, jonka jälkeen asioille ei enää tarvitse voida mitään. Tuhoa tai lopullista ympäristökriisiä ennustavalta fatalismilta putoaa pohja.

Voisimmeko ostaa reilummin, eli suunnata yhteiskunnan kehitystä kulutuspäätöksillä?

Lähde kyseenalaistaa kuluttajavalintojen tärkeyden ja korostaa yhteiskunnallista toimintaa kulutuksen ja tuotannon rakenteiden muutoksessa:

”Yksilö ei ole merkityksetön, mutta yksilöä ei tule pelkistää siihen kuluttajarooliin, jossa hänen vaikutusvaltansa on pienimmillään ja vaikeimmin mobilisoitavissa yhteistoiminnaksi.”

Lähde perustelee uskottavasti, että fossiilisten varantojen ja loppumattomilta vaikuttavien luonnonvarojen varaan rakentunut yhteiskunta asettuu niukkuuden takia juuriaan myöten kyseenalaiseksi. Sen valossa moni tämänhetkinen poliittinen vääntö kuuluu jo menneeseen aikaan.

Esimerkiksi poliittinen oikeisto piti pitkään tuloeroja luovuutta, toimeliaisuutta ja hyvää tukevana voimana. Lähteen mielestä tällainen politiikka unohti sen, että ympäristö ylläpitää ihmiselämän edellytyksiä ilmaiseksi.

Niukkuuden maailma kertoo aiheestaan rauhallisesti ja korostetun järkevästi. Lähteen kirjoitustyyli on selkeä, eikä moralismista ole häivääkään.

Lähteen mukaan voimme rakentaa vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa uusia luonto- ja ympäristösuhteita, vaikka emme koskaan tiedä, mihin sen seurauksena päädymme.

Suhteiden luominen edellyttää työtä ja kokeiluja sekä inhimillisen kekseliäisyyden ja oppimisen suuntaamista uudelleen.

Ahdistavan niukkuuden pakkopaitaa voi löysätä sekä tekemällä toisin että käymällä poliittisia kamppailuja.

Otto Bruun

Ville Lähde, Niukkuuden maailmassa. niin & näin -kirjat 2013. 192 s.

Katso Ville Lähteen 10 askelta kestävään tulevaisuuteen.

Minea Koskinen & Otto Bruun

Kommentoi Facebookissa

Yksi vastaus artikkeliin ”Minimalistisesti niukka”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *