Miksi pihvi maistuu pahalta?

Makuina virtsaa, maksaa ja munuaisia.

VIETIN syntymäpäivääni huhtikuussa. Sain äidiltäni lahjaksi pallogrillin ja grillausvälineitä, joilla aion grillata koko kesän niin, että liekit lyövät kohti taivasta.

Aion kuitenkin miettiä tarkkaan, minkälaisista aineksista grilliruuat valmistan. Joillekin ystävistäni maistuu erityisesti pihvi, mutta sisäfi leepihvissä maistuu kuulemma toisinaan merkillisenä sivumakuna maksa. Eikä se sellainen käy laatuun. Muistan ala-astevuosiltani erittäin hyvin, ettei minkään ruuan tulisi maistua maksalta. Päätin siis tehdä ystävilleni palveluksen ja selvittää, mistä omituinen maku lihassa johtuu.

ENSIMMÄISENÄ OTIN yhteyttä Atriaan, tuttuun ja tunnettuun suomalaiseen lihataloon. Atrian kuluttajaneuvoja Raija Saarela kertoi, että makuhai toista kärsivää lihatuotetta kutsutaan tervalihaksi. Lihan muuttumiseen tervalihaksi vaikuttaa voimakkaasti eläimen teurastamossa tai kuljetuksen aikana kokema stressi.

Kysyttäessä kuinka stressiä voisi vähentää tai jopa poistaa kokonaan, Saarela neuvoi kääntymään Eläintautien torjuntayhdistyksen puoleen. Eläintautien torjuntayhdistys ett ry on valtakunnallisesti ja kansainvälisesti toimiva yhdistys, jonka toimipaikka sijaitsee Seinäjoella. Elintarviketeollisuus ja tuottajat perustivat sen Suomen liittyessä EU:n jäseneksi. Yhdistyksen verkkosivuilla kerrotaan, että karjan terveydestä ja hyvinvoinnista tulisi pitää yleisesti huolta talou dellisen tuloksen parantamiseksi.

Kuinka pitkiä Suomessa myytävän lihan eläinkuljetukset ovat, Eläintautien torjuntayhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Kortesniemi?

”Tuohon kysymykseen tuskin kukaan voi antaa vastausta, koska Suomessa myydään myös ulkomaista lihaa, kuten brasilialaista naudanlihaa. Brasiliassa nautoja kuljetetaan pitkiä matkoja junavaunuissa. EU:n lainsäädännön mukaan eläimiä saa kuljettaa kahdeksan tuntia ja sitten on pidettävä tauko. Suomi, Ruotsi ja Norja ovat ainoat maat, joissa eläimet menevät suoraan tilalta teurastamolle.”

Tosiasiassa EU:n lainsäädäntö sallii kuitenkin merkittävästi pidemmät kuljetusmatkat. Kahdeksan tuntia on rajana vain silloin, kun kuljettajalle ja kuljetuskalustolle ei esitetä erityisvaatimuksia. Mutta jos kuljettajalla on erikseen hankittu lupakirja pitkiin kuljetuksiin, ja autoissa on esimerkiksi erityinen juomalaitteisto ja ilmanvaihtojärjestelmä, matkaaika voi moninkertaistua.

Kuluvan vuoden tammikuussa voimaan astunut laki eläinkuljetuksista kertoo, että nautoja voidaan kuljettaa 14 tuntia yhteen menoon, ja tunnin juomatauon jälkeen niitä voidaan kuljettaa vielä toiset 14 tuntia, yhteensä siis 29 tuntia putkeen. Sikoja voidaan kuljettaa tauotta 24 tuntia, jos autossa on jatkuva juottomahdollisuus. Tämän lisäksi edellä mainitut matka-ajat voidaan tois- taa, jos eläimet puretaan ajoneuvosta, ruokitaan ja juotetaan, ja niiden annetaan levätä vähintään 24 tuntia hyväksytyssä valvontapaikassa.

Entä sitten muualla kuin Suomessa?

“Muualla ne menevät eläinmarkkinoiden ja välikäsien kautta. Eli esimerkiksi saksalaisella teurastamolla ei välttämättä ole tietoa minkälaiselta tilalta eläimet ovat lähtöisin, minkälaista rehua niille on syötetty tai minkälainen tautitilanne lähtötilalla on ollut. Keski-Euroopan eläinkuljetusaikatilastot eivät suinkaan kerro koko totuutta, koska eläimet lastataan ja puretaan useaan kertaan ennen kuin ne ovat tilalta siirtyneet teurastamolle. Eniten eläimiä stressaa nimenomaan lastaus ja purku sekä uudelleen ryhmittely, jolloin hierarkian selvittämiseksi toisilleen vieraat eläimet tappelevat. Tällöin loukkaantumisriski ja tautien leviämisriski lisääntyvät”, Kortesniemi kertoo.

Tarkastaako eläinlääkäri eläimet kuljetuksen jälkeen?

“Jokainen eläin, joka tulee teurastamolle, tarkastetaan tarkastuseläinlääkärin toimesta. Eläimiä ei saa teurastaa ennen kuin tarkastus on tehty. Jos eläimessä havaitaan jotain poikkeavaa, se ei päädy ruuaksi.”

Miten kuljetuksen aikana eläimelle syntyneet sisäiset vauriot voidaan havaita?

“Syntyneet sisäiset vauriot todetaan lihantarkastuksessa. Niistä voidaan päätellä myös se, onko tapaturma sattunut kuljetuksen aikana vai onko kyseessä vanha vaurio. Lihantarkastus pitää sisällään ruhon silmämääräisen tarkastuksen, sisäelinten tarkastuksen ja imusolmukkeiden viiltelyn.”

KORTESNIEMI NEUVOI esittämään kysymyksiä myös Lihateollisuuden tutkimuskeskukselle LTK:lle. Tutkimuskeskuksen tavoitteena on verkkosivujen mukaan edistää sen omistajien liiketoimintaa ja kilpailukykyä. Keskuksen omistavat Atria Yhtymä OYJ, HK Ruokatalo Group OYJ sekä Järvi- Suomen Portti Osuuskunta. Puhelimessa haastattelemani projektipäällikkö oli vakuuttunut, että lihan laa dun valvonta on samalla eläinten hyvinvoinnista huolehtimista.

Tutkimuskeskuksenne tutkimustyön tavoitteeksi on mainittu muun muassa eläinten hyvinvointi. Miten tätä on eläinkuljetuksien suhteen pyritty Suomessa edistämään, lihatutkimuksen projektipäällikkö Markku Honkavaara?

”Meidän roolim me keskittyy koko lihantuotantoketjuun. Autojen kuljetusjärjestelmät ovat yksi asia, jota on seurattu, että ne vastaavat määräyksiä. Itsekin olin juuri läsnä seuraamassa kuljetustapahtumaa. Tähtäämme hyvään lihan laatuun.”

Miksi liha voi toisinaan maistua omituiselta tai pahalta?

”Tähän voi vaikuttaa kaksi asiaa. Eläin voi kokea pitkäaikaista stressiä kuljetuksen tai jo kasvatuksen aikana. Nauta voi olla esimerkiksi sokea, ja jos sitä ei huomata, se tietysti stressaa eläintä. Toiseksi eläinten ruokinta voi aiheuttaa ei-toivotun reaktion lihan laatuun. Kun eläin saa esimerkiksi kesällä ulkona syödä tuoretta apilaa, voi syksyllä sisätiloissa tarjottava paalirehu vaikuttaa asiaan.”

Voivatko eläimet loukkaantua kuljetusten aikana siten, että sisäiset vauriot vaikuttavat lihan makuun?

”Voivat. Mutta sellainen liha ei päädy kuluttajille asti”.

LIHANTUOTTAJIEN PERUSTAMA yhdistys ja tutkimuskeskus noudattelivat samoja linjoja. Päätin tiedustella asiaan mielipidettä myös eläinsuojeluyhdistys Animalian toiminnanjohtaja Kati Pullilta.

Voiko eläinkuljetuksesta olla eläimelle muuta haittaa kuin stressiä?

“Eläimet voivat loukkaantua kuljetusten aikana ja päätyä silti lihaksi. Riippuu myös siitä, kuinka paha loukkaantuminen on kyseessä. Esimerkikiksi ruhjeet poistetaan lihantarkastuksessa ja muu osa menee käyttöön, jos liha on normaalia. Jos eläimen raajat murtuvat, kehon lihaa voi kuitenkin käyttää myyntikäyttöön. Murtumat koskevat kuitenkin lähinnä siipikarjaa. Joskus kuljetuskalusto on puutteellista ja eläimille vaarallista, mistä seuraa loukkaantumisia. Sellainen kalusto on kuitenkin lainvastaista ja pitää korjata jos se huomataan”, Pulli kertoo.

Eli voiko loukkaantuneen eläimen lihaa päätyä kuluttajien pöytään?

“Ne poikkeavilta näyttävät eli vammautuneet osat eivät päädy ruoaksi, mutta saman eläimen normaalit osat kyllä päätyvät.”

Kuinka paljon eläinkuljetuksiin tehdään tarkastuksia?

“Kannattaa kysyä läänineläinlääkäreiltä, tarkastukset ovat heidän alaansa.”

Etelä-Suomen läänineläinlääkäri Tapani Parviainen, kuinka paljon eläinkuljetuksiin suoritetaan tarkastuksia?

”Etelä-Suomen läänin alueella eläinkuljetuksiin tehdään tien päällä vuosittain 20–30 tarkastusta. Koko Suomessa tehdään vuositasolla noin 10 000 yksittäistä eläinkuljetusta, ja valtakunnallisesti kuljetuksista tarkastetaan noin 3–5 prosenttia. Tarkastuksien yhteydessä huomautettavaa tulee harvoin. Nämä tarkastusmäärät tarkoittavat siis EU:n omalla tarkastuslomakkeella tarkastettavia kuljetuksia. Perillä teurastamoissahan kaikki tarkastetaan, mutta ilman lomakkeita.”

KAIKKI HAASTATTELEMANI tahot pitivät omituiseen lihan makuun syynä eläinten kokemaa stressiä. Osa viittasi myös ravintoon tai muuten huonoon kohteluun. Vielä puuttui kuitenkin mielipide suoraan ruhojen ääreltä.

Soitin Tampereen Pirkkalan Citymarketin lihamestari Janne Koivulalle. Hänkin arvioi, että maksan maku johtunee stressistä, jota puolestaan aiheuttaa eläinten huono kohtelu ja ruokinta. Samasta syystä sian grillikyljessä maistuu kuulemma joskus virtsa. Lihamestari Koivulan mukaan luomueläinten lihassa makuhaittoja esiintyy selvästi harvemmin tehotuotantoeläimiin verrattuna.

_______________

Lekalla päähän

Tuoreimmat tiedot nautojen oloista suomalaisilla tiloilla ovat vuodelta 2004. Tiedot löytyvät Eläinlääkintötiedotteesta, joka on maa- ja metsätalousministeriön julkaisema eläinlääkäreille suunnattu tiedotuslehti.

Eläinlääkintötiedotteessa 3/2005 kerrotaan, että tarkastetuista vasikkatiloista 32,4 prosentilla todettiin eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä. Aikaisempina vuosina useimmissa tapauksissa on ollut kyse liian ahtaista ryhmäkarsinoista, vasikoiden pitämisestä kytkettynä, pikkuvasikoiden kuivikkeiden puuttumisesta tai yli 8-viikkoisten vasikoiden pitämisestä yksittäiskarsinassa ilman eläinlääketieteellistä syytä.

Vuonna 2004 liian pienet ryhmäkarsinat muodostivat edelleen neljäsosan kaikista havaituista epäkohdista, mutta vasikoiden kytkettynä pitäminen ja pikkuvasikoiden kuivikkeiden puuttuminen olivat vähentyneet yli puoleen aikaisemmasta.

Edellisvuosiin verrattuna vasikoiden juomaveden saantiin liittyvät ongelmat lisääntyivät. Peräti 17 prosenttia kaikista havaituista rikkomuksista liittyi siihen, että vettä ei ollut jatkuvasti tarjolla kuumalla säällä, sairaille ja vahingoittuneille vasikoille. Seuraavaksi yleisimmät rikkomukset liittyivät vasikoiden makuualueen asianmukaisuuteen sekä vasikoiden lopetukseen tilalla.

Yhdeksällä tarkastetulla tilalla tainnutetaan tai lopetetaan vasikoita tarvittaessa vielä lyömällä niitä päähän lekalla tai vasaralla.

Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu