Mikrohistorian CSI

Matti Peltonen tutkii Lukkari Saxbergin rikosta ja herännäispappilan etiikkaa kuin parempikin etsivä.

Keuruu 1839. Lihava lukkari kaataa paimentytön maahan, murskaa rintakehän polvillaan, tarttuu palmikkoon ja repii tukan irti päänahasta. Piika kuolee heti. Lukkari ilmoittautuu nimismiehelle ja saa vuosia jatkuneen oikeusprosessin jälkeen nimellisen rangaistuksen. Parikymmentä vuotta myöhemmin lukkari ja tämän avovaimo surmataan raa’asti.

Tapahtuma unohtuu Keuruun paikallishistorialliseksi anekdootiksi, kunnes se sattumalta antikvariaattilöydön vuoksi herättää historiantutkijan mielenkiinnon. Miksi pappilan tytär kertoo julman tarinan muistelmissaan? Miten paha lukkari pystyi pyörittämään oikeuslaitosta? Miksi ei kukaan pitäjän säätyläisistä, edes muistelijan isä, kirkkoherra, tehnyt mitään lukkarin saamiseksi edesvastuuseen?

Helsingin yliopiston yhteiskuntahistorian professori Matti Peltonen ottaa johtolangaksi pappilan hyvän tyttären kertoman oudon yksityiskohdan ja rakentaa sen pohjalta yhteiskunnallisen draaman. Mikrohistorioitsijana hän toimii kuin tv-sarja CSI:n rikostutkija Grissom. Hakee vihjeitä, arvioi oikeuslähteitä ja todistajanlausuntoja ja niistä pois jätettyjen asioiden merkitystä.

Edetessään syvemmälle hyvin erilaisten lähteiden yhdistelemisessä Peltonen pureutuu 1800-luvun suomalaisen komentoyhteiskunnan muutosprosesseihin, ”kansaa palvelevan” ja holhoavan yliopistoeliitin ja papiston sekä talonpoikien nurinkurisiin riippuvuussuhteisiin. Taitavana ja oivaltavana sanankäyttäjänä Peltonen herättää voimakkaita ajatuksia ja tunteita.

Lukkari Saxberg oli brutaali ja aggressiivinen mutta vaikutusvaltainen pitäjän mahtimies. Hän oli moniosaaja, joka huolehti virrenveisuun ohella kansanopetuksesta, rokotuksista – ja rikastumisesta. Elosteleva, 20 poikapuolisella äpärällään kerskuva Saxberg oli ”kavaljeeri”, joka edusti aikansa tehokasta asiakashallintaa ja perintätoimia.

Ovelana ”pitäjänpankkiirina” hän kietoi kiinnityslainoin liekaansa niin köyhät maattomat kuin säätyläiset korkeita oikeudenpalvelijoita myöten. Tappamansa piian vanhemmat hän lahjoi kahdella tynnyrillä ruista ja vaatii sitten lahjuksensa takaisin.

Saxbergin toiminta oli myös yhteiskunnan rakenteiden kautta tapahtuvaa alistamista. ”Miksi monet eliittiryhmät olivat tai pystyivät esittämään tietämättömiä suomalaisen yhteiskunnan rakenteesta ja ongelmista”, kysyy Peltonen kirjansa lopussa.

Saxbergin ja pappien kanssa painimaan joutuvat Tampereen yliopistoon historian opiskelijoiksi pyrkivät, joten kirjasta ilmestyy uusi painos. Teoksen soisi löytävän tiensä eri ikäpolvien lukemistoon. Monille hyvät sivistyneet, pahat saxbergit ja tyhmä kansa voivat olla elettyä todellisuutta oman henkilö- ja sukuhistorian kautta.

Sopii myös juristeille, poliittisille päättäjille ja feministitutkijoille.

Matti Peltonen: Lukkari Saxbergin rikos ja herännäispappilan etiikka. Gaudeamus 2006. 269 s.

Laura ja Juhani Similä

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018