Mies, joka kielsi oman levynsä

Asa haluaa ruokkia kuulijoidensa ajatuksia.

Kun silmäilee Asan tuoreen Foetida-levyn kansia, jää väistämättäkin miettimään albumin alaotsikkoa: Use Your Illusion III. Aiemmat kaksi osaa teki päihdehuuruinen 
hardrock-bändi Guns N’ Roses kaksikymmentä vuotta sitten.

”Aluksi se oli vaan vitsi, joka jämähti sinne. Oli siinä kuitenkin sellainen tavoite, että jos nimi on Use Your Illusion III, niin kaikki laulut tapahtuu enemmän tai vähemmän pään sisällä. Tai ainakin kertoo niistä asioista, mitä siellä tapahtuu. Tavoite tietysti kaatui, en mä ihan niin new age -tiloihin päässyt.”

Lopputulos tosiaan on kosmista kamaa. Teksteissä vilisevät muinaissuomalaisten kansantarujen myytit, ja taustalla pörisevät tuhnuiset sähkökitarat. Paikoitellen meno on niin kryptistä, että kuulijan on vaikea pysyä perässä. Se on ehkä tarkoituskin.

”Tällä kertaa ideana oli, ettei rimsuja tarvitse lähteä vääntämään ihmisille rautalangasta, vaan sukellella spontaanisti syvälle mielen syövereihin. Etsiä uusia paikkoja pään sisältä.”

Niin, uuden jutun. Asa ei ole missään vaiheessa pysynyt valmiissa muotissa vaan on lähtenyt rohkeasti kokeilemaan. Verrattain perinteistä räppiä sisältäneen ja humoristisen Jou jou -albumin jälkeen hän ui huomattavasti tummempiin vesiin.

”Kannen värikin on vaihtui valkoisesta mustaan, eli voi puhua tietynlaisista vastakohdista. Mä pyrin siihen, että aina on joku tematiikka, joka pitää laulut kasassa.”

Usein tematiikka on ollut verrattain synkkää. Asa sanoo suoraan, että se vaivaa.

”Turha sitä on saarnata asioista, joihin ei voi vaikuttaa. Joitain vanhoja laulujani en mielelläni kuuntele. Ne kuulostavat nuorelta kitaristilta, joka kikkailee liikaa. Seuraavaksi alan keskittyä hyvin lyhyisiin onnen hetkiin, joista koitan leipoa simppeleitä elämäniloisia rimsuja.”

Uuden levyn lauluja ei ole tehty klubeilla ja diskoissa soitettaviksi.

”Enemmänkin korvalappuihin ja kieseihin pumpattaviksi. Ei nämä biisit nosta tanssijalkaa. Sen takia meillä ei ole nyt mitään rundia suunniteltuna.”

Tuntuu, että Asan tapauksessa vanhat roolit ovat iskostuneet liian tiukkaan ihmisten mieliin. Toiset odottavat kantaaottavaa paasausta ja toiset hillitöntä metaforien pyörittelyä. Häiritsevätkö nuo odotukset miestä itseään?

”En mä muiden odotuksista tiedä. Joskus levystä tulee sellainen, että tahtoo kaikkien kuulevan sen. Jou Jou tuntui sellaiselta. Tällä kertaa uidaan sen verran syvällä – ja välillä jopa vyötärön alapuolella – että en tahdo työntää tätä kaikkien naamalle. Toivon vaan, että ne kituvat Kingston Wall -fanit Pihlajamäestä kuulevat tämän.”

Toimittajan korvaan kuulostaa siltä, että Asa tekee lauluja jollekin musiikilliselle salaseuralle.

”Musiikilla on myös myös rentouttava voima, mutta tämä on raakaa puhemusiikkia höystettynä painajaisilla ja parannusloitsuilla. Eikä ne sovi kaikille lapsille. Etsivät löytävät, ja kysyjille vastataan!”

Ei ole yllättävää kuulla, että musiikin lisäksi Asa on innostunut runoudesta.

”Paras tapa aloittaa viikko on kävellä kirjastoon ja hamstrata reppu täyteen runoja ja leffoja. En mä räppiä kuuntele, kun mietin uusia biisejä. Nyt lueskelin Lönnrotin ja Krohnien keräämiä vanhan kansan runoja. Lisäksi sain yliopistolta käsiini muutamia sisällissodan aikaisia saarnoja.”

”Foetidan tekstejä rustatessa lähetin niitä ensimmäistä kertaa muutamalle toverille, jotka auttoivat ystävällisesti, kun kynältä katosi suunta. Pienessä ryhmässä on nasta tehdä musaa.

Seuraava luonnollinen askel olisi tietysti puhtaasti kirjallinen teos, vaikkapa runokirja.

”Kyllä se on ollut lähiaikoina paljon mielessä. Pitää vaan opetella, kirjoitella ja päästä riimin polkupyörästä eroon. Sitä on tullut poljettua jo sen aikaa, että kohta on aika tehdä tehdä jotain muuta.”

Mikko Siltanen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *