Mielen tiloja

Lukuaika: 2 minuuttia

Mielen tiloja

Olen huomannut, että vaikeneminen ja häpeileminen vaikeuttavat paranemista.

Mielenterveys on suhteellinen käsite. Lääkärin diagnoosi ei useinkaan riitä kuvaamaan mielen eri olomuotoja. Rajaa sairaiden ja terveiden välille voi olla mahdotonta vetää. Tarvitaan ilmaisua, tunteisiin vetoavia tarinoita ja kuvallisia kertomuksia, jotta saataisiin totuudenmukaisempi kuvaus mielen terveydestä.

Valokuvanäyttelyni Mental Spaces koostuu henkilökuvista ja Lapinlahden sairaalaan sijoittuvista miljöökuvista. Kuvat käsittelevät sairastumista, toiveita paranemisesta ja itsensä uudelleen löytämisestä. Olen inspiroitunut voimaannuttavan valokuvan ideasta. Vaikka sairastaminen ei ole hauskaa, kipeät asiat pukeutuvat usein luontevasti huumorin univormuun.

Aloin kuvata Lapinlahden sairaalaa ja käsitellä mielenterveyden käsitettä, koska näin ympärilläni paljon ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia mielenterveytensä kanssa. Myös minä kuulun tuohon joukkoon. Olen käynyt läpi oman helvettini ja huomannut, että vaikeneminen ja häpeileminen vaikeuttavat paranemista ja eheytymistä.

Yritän käyttää valokuvaajana valtaani oikein ja nostaa esille asioita, joista toivon keskustelun viriävän. Ennakkoluulot mielenterveyshäiriöitä kohtaan ovat usein voimakkaimpia juuri niillä, jotka eivät ole tiedostaneet omia vajavaisuuksiaan ja projisoivat niitä toisiin ihmisiin.

Olen viettänyt Lapinlahden sairaalassa pitkiä aikoja. Kokemukseni paikasta on kaiken kaikkiaan hyvä, vaikka luulin tekeväni siellä kuolemaa. Myös minä olen pahoillani siitä, että sairaalatoiminta on siirtynyt lähes kokonaan HYKS:n psykiatriakeskukseen Töölöön. Kantakaupungin kupeessa ollut piilopaikka historiallisine miljöineen ja suuri salainen puutarha sen ympärillä loivat turvalliset puitteet henkisesti uupuneille ja eksyksissä olleille ihmisille.

Yhteisöllisyyden tunne sairaalassa oli minulle lääkkeitä ja luontoa tärkeämpi asia. Tupakkahuone oli sairaalan tärkein kohtauspaikka. Sukellukset savun kellastamien seinien huomaan kartuttivat sydänystävieni ja itsetuntemukseni määrää huomattavasti. Toisilleen tuntemattomat ihmiset päästivät lähelleen, avautuivat ja jakoivat itsensä kanssani. Musta huumori, jota työksemme viljelimme, rehotti keskuudessamme ja auttoi kipeiden asioiden käsittelyssä.

Valokuvaajana minun oli luonnollista ryhtyä tallentamaan tuota ainutlaatuista kokemusta, matkaa, jonne sairastuminen minut sysäsi. Mental Spaces on dokumentti sekä uudelleensyntymisestäni että kuolemaa tehneestä osasto viitosesta.

Kuvaaminen sairaalassa oli kuitenkin vaikeaa. Kameran vieminen paikkaan, jossa ihmiset haluavat olla rauhassa ja anonyymeinä, vei kuvaushalut toisinaan kokonaan.

Aluksi kuvasin vain rakennusta ja luontoa sen ympärillä. Sitten ryhdyin käyttämään itseäni mallina. Tutustuttuani kanssasisariini myös he ilmaisivat halunsa esiintyä kuvissa. Valokuvaamisesta tuli taideterapiamenetelmä, ja sen mahdollisti syvä keskinäinen luottamus.

En halua ahdistaa ihmisiä kuvillani vaan haluan kertoa todellisuudesta, jonka osa olen. Välillä se on rankkaa kuultavaa, toisinaan kaunista katsella.

Yhtä kaikki; kirouksestani tuli siunaus tämän valokuvasarjan myötä.

Lilli Kinnusen valokuvanäyttely Mental Spaces on osa ryhmätaidenäyttelyä Behind the Mascara Kaapelitehtaan Valssaamossa Helsingissä 14.4.–11.5.

Lilli Kinnunen

  • 9.9.2009