Metsäkansan taistelu

Intian gondit ovat luonnonsuojelun ja tasa-arvon mallikansa.

Bastar, Intia. Hiukan Belgiaa suurempi piirikunta Keski-Intiassa on Intian kuuluisimpia alkuperäiskansojen asuma-alueita, Gond-kansan kotialueen ydin.

”Se on mäkinen, vuoristoinen alue, täynnä metsää”, kertoo Raimotin Markam. ”Ihmiset elävät osittain metsässä ja osittain sen ulkopuolella. Siellä on paljon isoja ja pieniä jokia. Teitä ei ole, käveleminen on ainoa tapa liikkua paikasta toiseen. Sähköjohtoja on hyvin vähän.”

Gond-aktivisti Raimotin Markam on kotoisin Bastarista. Nuori, mutta hyvin vaikuttava, jopa karismaattinen henkilö. Hän on käymässä Suomessa suuren eurooppalais-aasialaisen kansalaisjärjestökokouksen takia, National Adivasi Andolan -nimisen intialaisten alkuperäiskansojen yhteistyöverkoston edustajana.

Raimotin Markam puhuu kokouksessa Intian alkuperäiskansojen ongelmista ja tavoitteista, ja erityisesti juuri nyt ajankohtaiseen metsälakiin liittyvistä kampanjoista.

Raimotin ei viihdy suuren kansalaisjärjestökokouksen ja sen oheistapahtumien muodostaman pahanlaatuisen kaaoksen keskellä. Liikaa melua, liikaa autoja, liian vähän puita. Lisäksi seminaarit ja kokoukset seuraavat toisiaan katkeamattomana virtana, päivästä toiseen. Hän tunnustaa laskevansa päiviä siihen että pääsee taas takaisin kotiseudulleen, puiden ja lintujen keskelle.

Minun on hyvin helppo ymmärtää Raimotinia tässä asiassa. Kerron, että aion itsekin palata omaan kylääni lepäämään heti kun se vain on mahdollista.

Intiassa on virallisten tilastojen mukaan 85 miljoonaa adivaseiksi eli erilaisten alkuperäiskansojen jäseniksi luokiteltua ihmistä. Adivasit jakautuvat noin 750 eri kansaan. Gondit ovat Intian suurimpia alkuperäiskansoja, heitä on suurin piirtein neljä miljoonaa, kuuden eri osavaltion alueella.

Adivasit elävät parhaillaan hyvin jännittäviä aikoja. Intian uudella metsälailla on nyt ilmeisesti aivan todellisia mahdollisuuksia mennä läpi. Metsälain tarjoamat mahdollisuudet innostavat Raimotin Markamia.

”Uuden lain mukaan jokainen adivasiperhe saisi kaksi ja puoli hehtaaria omaa maata. Ennen kaikkea useimpien metsämaiden omistusoikeus siirtyisi valtiolta adivaseille, siis yhteisölliselle pohjalle. Uusi laki ratkaisisi adivasien toimeentuloon liittyvät ongelmat. Eikä adivasien karkottaminen mailtaan olisi enää mahdollista.”

Parhaan käytettävissä olevan arvion mukaan yksinomaan toisen maailmansodan jälkeisenä aikana noin 30 miljoonaa adivasia on häädetty mailtaan erilaisten kehityshankkeiden ja muiden maanvaltausten takia.

”Lain läpimeno olisi todella suuri asia meille. Suuri todeksi muuttuva unelma. On jopa outoa ajatella, että voisi itse elää jonkin tällaisen tapahtuman, vieläpä juuri näinä päivinä. Maanomistuksia ja muita asioita koskevat riidat voitaisiin ratkoa kyläneuvostojen tasolla, ihmisten ei enää tarvitsisi mennä oikeuteen niiden takia”, sanoo Raimotin.

Adivasien metsiä koskevalla taistelulla on iso merkitys myös Intian valtaväestön kannalta. Pohjaveden pinta on monin paikoin laskenut yhä alemmas ja pohjavesivarojen saastuminen on nopeasti kasvava ongelma. Suurin osa intialaisista saa käytännössä vetensä vuorilta, vuoristometsistä jotka imevät monsuuniaikaisia sadevesiä maaperään ja luovuttavat ne pikku hiljaa jokiin.

Karnatakan osavaltiossa, jossa on jäljellä vain hyvin vähän metsää, ainoastaan kahdeksan prosenttia sadevedestä imeytyy maahan, loppu juoksee nopeasti tulvavetenä jokia pitkin mereen. Tiheän metsän alueella yli puolet kaikesta sateesta muuttuu vain hitaasti eteenpäin valuvaksi maavedeksi.

Suurin osa Intian vuoristometsistä on adivasien mailla. Esimerkiksi Bastarin pinta-alasta yli 80 prosenttia, noin 700 000 hehtaaria, on metsän peitossa.

Mutta metsälakiin sisältyy myös yksi suuri riski. Maailmanpankki ajoi 1990-luvun uusliberalistisen aallon huipulla myös Intiassa metsämaiden laajaa yksityistämistä. Hanke jäi puolitiehen, mutta sen seurauksena kumottiin laki joka kielsi adivasien maiden myymisen muille kuin toisille adivaseille. Vain harvoilla adivasiperheillä on aiemmin ollut omaa maata, mutta uusi metsälaki voi muuttaa tämän. Monet kaupalliset tahot ovat jo pitkään katselleet himoiten adivasien maita, joten kyseessä voi olla vakava ongelma.

”Jos ihmiset eivät koulujen opetusohjelmien, kylissä järjestettävien kokousten tai muun epävirallisen tiedonvälityksen kautta saa tietää mitkä heidän lailliset oikeutensa jatkossa ovat, uusi laki on yhtä tyhjän kanssa”, sanoo Raimotin.

Vesikysymyksien lisäksi adivasien taistelulla voi muistakin syistä olla myös Intian valtaväestöä koskettavaa merkitystä.

Naisen asema Intiassa ei ole vieläkään kovin vahva, vaikka naisten lukutaito on lisääntynyt ja lainsäädäntö muuttunut yhä voimakkaammin sukupuolten tasa-arvoa edistäväksi. Naispuolisten sikiöiden abortoiminen on yleistä. Tyttövauvojen ja -lapsien kuolleisuus on usein keinotekoisen korkea.

Intiasta puuttuu tilastojen mukaan muutamia kymmeniä miljoonia naisia. Erään tutkimuksen mukaan joillakin suhteellisen vaurailla ja modernisoituneilla alueilla oli keskimäärin vain 748 naista jokaista 1000 miestä kohti.

Bastarissa on tilastojen mukaan 648 000 miestä ja 654 000 naista.

Risto Isomäki

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu