Metroasemalla mietittyä

Onko kapitalismi todella paras vaihtoehto?

Neuvostoliitossa vallitsi täystyöllisyys. Valtio keksi työtä jokaiselle ja maksoi palkkaa, oli työ tuottavaa tai ei. Usein ei ollut. Taloustieteen kielellä sanottuna moni työläinen tuotti vain negatiivista lisäarvoa, eli hänen työpanoksensa arvo oli hänen palkkaansa pienempi.

Me naureskelemme moiselle päättömyydelle. Sille, miten ne matamit siellä venäläisillä metroasemilla vieläkin kököttävät lasikopeissaan muka vahtimassa, että kaikki sujuu.

Kapitalismissa moinen tuhlaus ei ole mahdollista. Kapitalismi karsii sellaisen tuotannon ja työpaikat, jotka eivät tuota positiivista lisäarvoa, eli voittoa työnantajalle.

Kapitalismi on siis tehokasta, ja sen katsotaan olevan ihmiskunnan kehittämistä resurssien kohdentamismenetelmistä paras.

Ruoholahden metroaseman alatasanteella ei istu ketään lasikopissa valvomassa liukuportaiden liukua, mutta ylätasanteella seisoo muutama ihminen tyrkyttämässä ilmaisjakelulehtiä.

Hyvällä tahdolla voisin kapitalistisesti ajatella, että heidän ja neuvostomaan liukuporrasvahtien välillä on ratkaiseva ero. Että liukuporrasvahdit ovat aidosti tarpeettomia, mutta ilmaisjakelulehdenjakajien tarpeellisuus on markkinoilla todistettu. Lukijat kuluttavat lehdessä mainostettuja tuotteita sen verran enemmän, että mainostajan kannattaa ylläpitää läpyskää.

Sitä hyvää tahtoa minulla ei kuitenkaan ole. Sekä liukuportaiden tuijottajat että ilmaisläpyskän tyrkyttäjät ovat pakkotyössä, jonka hyödyllisyys on kiistanalaista. Miten muka on parempi, että ilmaisläpyskän tyrkyttäjän toimeentulon maksavat lehdessä mainostavat yritykset, eikä valtio?

Molemmissa tapauksissahan todelliset maksajat olemme me, joko kuluttajina tai veronmaksajina.

Kapitalistin mielestä kuluttajuus on automaattisesti parempi, koska siinä saamme vastineeksi jotain sen sijaan, että vain elättäisimme työtöntä. Tässä tapauksessa se jokin on kuluttajassa virinnyt halu ostaa jotain, mitä hän ilman lehtimainosta ei ostaisi.

Eikö tuo ole kehäpäätelmä? Mainos johtaa haluun, halu ostopäätökseen, ostaminen mielihyvään, mutta ilman mainosta ei olisi syntynyt haluakaan, eli ei olisi ollut puutettakaan.

Tämä naurettavan tarkoituksenhakuinen vertailuni todistaa lähinnä sen, että minulle on epäselvää, miksi kapitalismi on paras resurssien kohdentamistapa. Eikö nykyisen kapitalismin turhauttavin puoli ole juuri sen kyvyttömyys kohdentaa resursseja sinne, missä niitä eniten tarvitsemme?

Tiedämme epäsuotuisan ilmastonmuutoksen johtuvan fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja lihateollisuuden valtavasta kasvusta, mutta resurssit eivät silti ohjaudu haitallisen kulutuksen vähentämiseen ja meidän ja muiden sukupuuton torjumiseen. Päinvastoin, parasta tuottoa etsitään lietsomalla entistäkin kiihkeämpää kulutuskysyntää.

Sillä asialla se metroaseman tuulikaapissa ilmaista paprua jakava pakkotyöläinenkin on. Ei omallaan eikä meidän.

Teemu Mäki

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *