Meillä ei voi olla molempia

Kimmo Jylhämö pohtii pääkirjoituksessaan yhä kasvavien tuloerojen aiheuttamia ongelmia.

Viimeisten 20–30 vuoden aikana on tapahtunut radikaali muutos. Taloudellisen epätasa-arvon kasvu ei ole enää ainoastaan moraalinen ongelma. Se on heikentänyt kestävän talouden edellytyksiä ja keskittänyt tulot rikkaille.

Kun vauraat pääsevät ohjaamaan hallintoa, säännöt sovitetaan rikkaiden tarpeisiin, arvostettu hyväntekeväisyysjärjestö Oxfam toteaa raportissaan Working for the Few. Political Capture and Economic Inequality.

”Euroopan 10 rikkaimman ihmisen omaisuus (217 miljardia euroa) on suurempi kuin kaikki vuosina 2008–2010 suoritetut elvytystoimenpiteet Euroopassa (200 miljardia euroa)”, Talouselämä siteeraa Oxfamin raporttia. Silti miljoonat kärsivät köyhyydessä.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja Eurooppa vaurastuivat samalla, kun ne vähensivät epätasa-arvoa. Progressiivinen verotus ja julkiset palvelut tuottivat vaurautta kaikille.

Nyt on toisin. Viime vuonna markkinat tekivät 210:stä ihmisestä miljardöörin. Jopa finanssikriisin aikana Yhdysvalloissa rikkain prosentti on kerännyt 95 prosenttia maan talouskasvusta. Silti 90 prosenttia ihmisistä on köyhtynyt, Oxfam tylyttää faktoilla.

Usko autonomisiin ja spontaaneihin markkinoihin ei ole realistista, koska markkinoita säätelevät joka tapauksessa hallitukset, Oxfamin raportti toteaa.

”Markkinoistuminen ei siis vähennä julkisen vallan interventioiden tarvetta, vaan synnyttää uusia interventiotarpeita”, kiteytetään Yhteiskuntapolitiikka-lehden 6/2013 artikkelissa Älykkäästi suunnitellut sosiaali- ja terveydenhuollon markkinat?

Usko vapaisiin ”yrityslähtöisiin markkinoihin” istuu Suomessa tiukassa, vaikka markkinatyyppejä on useita, kuten ohjatut markkinat, etuuksia supistavat markkinat, käyttäjälähtöiset markkinat, kahden kerroksen markkinat ja lehmänkauppamarkkinat, Yhteiskuntapolitiikan artikkelissa osoitetaan.

Yksinomaan yrityslähtöinen markkinaideologia on myrkkyä – paitsi rikkaille.

”Nyky-Englannissa elää lukemattomia perheitä, joiden työssäkäyvät, koulutetut vanhemmat eivät syö, jotta lapsille riittäisi ruokaa. Tämä ei ole mikään liikuttava myytti. Nämä ihmiset eivät ole päätoimisia etuuksilla keinottelijoita, kuten usein väitetään, vaan heillä on koko- tai osapäivätyö”, kirjoittaa taidehistorioitsija Donna M. Roberts (ks. sivu 36).

OECD:n mukaan Englanti on Euroopan epätasa-arvoisimpien maiden joukossa.

Englanti on kuitenkin Suomessa uusliberaalien unelmamaa, josta tulisi ottaa oppia. Roberts ruotii esseessään ”Anglofiilit, jotka rakastavat uusliberalismia” suomalaista eliittiä, mattiapusia ja tuomasenbuskeja, jotka ihailevat saarivaltion surkeutta ja jotka kutsuvat korkeakoulutusta syöväksi.

Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Louis Brandeis sanoi, että ”meillä voi olla demokratia, tai sitten varallisuus voidaan keskittää harvojen käsiin, mutta meillä ei voi olla molempia”. Tähän lainaukseen tiivistyy Oxfamin raportin eetos.

Meillä ei voi olla molempia.

Kimmo Jylhämö

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *