splash_image.jpg

Meidän perhe

Kuvia, jotka tutkivat ihmisten samanlaisuutta.

Pakkasilta jossain Varissuolla. Mohammad hioo puhelimessa autokauppansa viimeisiä yksityiskohtia, säätää stereoita ja liu’uttaa Micran ruutuun entisen pizzakuskin varmuudella.

Rappukäytävän lämpö vetää silmälasit huuruun. Osoitetaululla ei yhtään nen-päätteistä nimeä, roskien lajittelusta muistutetaan viidellä kielellä.
Kolmas kerros, ovi aukeaa ensimmäisellä soitolla. Salaam aleikum-aleikum salaam: Mohammad istuu jo nojatuolissa, kun minä vielä äherrän talvikenkien nauhojen kanssa.

Mattoja, verhoja, nahkasohva ja televisiossa mielenosoitus kurdiksi. Teetarjotin kannetaan pöytään, katseet kääntyvät minuun. On Puheen aika.
”Olen Tuomo Manninen, valokuvaaja ja teen kulttuuripääkaupunkiprojektia muslimiperheistä Turussa. Näyttely koostuu kahdesta osasta, perhekuvista ja haastatteluista. Kaikki kuvattavat täyttävät haastattelukaavakkeen nimettömänä. Kuvat tulevat…”

Nuoret kääntävät kysymyksiä suomesta kurdiksi ja vastauksia kurdista suomeksi. Vanhemmat vastaavat viisaasti, nuorten paperit ovat toivoa täynnä. Mohammad naurattaa lapsia. Minä , mittaan etäisyyksiä ja pystytän salamavaloja.

Kaikki asettuvat poseeraamaan, joku heittää hermostuneen vitsin. Otan ensimmäisen kuvan.

Meidän perhe – emme me ihmiset niin erilaisia ole kuuluu Turun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan. Turun kaupunginkirjaston seinä, Wiklundin led-taulu, bussilinja no 1, Logomo workshop 2.-17.4.2011. Keskustelutilaisuus 2.4. klo 13-15.30, Vimma.

Tuomo Manninen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu