splash_image.jpg

Me laiskat maahanmuutajat

Miten kieltä pitäisi opettaa maahanmuuttajille?

Jos meinaat päästä tässä maassa työn syrjään kiinni, opettele suomea. Siinä se on, meidän maahanmuuttajien jokapäiväinen mantra.

Joka ikisessä työpaikkailmoituksessa lukee takuuvarmasti, että hakijoilta vaaditaan sujuvaa suomen kielen taitoa. Tässä maassa ei pääse tyhjentelemään edes roskakoreja ja pesemään lattioita, jos kieli ei ole hallussa.

Mielenkiintoiseksi homma menee siinä vaiheessa, kun menet ensimmäiselle alkeiskurssille ja sinulle paljastuu, minkälaisen kielen kanssa olet joutunut vastakkain. Ensin menee ihan hyvin. Osoitellaan esineitä ja asioita ja annetaan niille nimiä. Opetellaan tervehdykset, numerot ja kirjaimet. Helppo juttu melkein millä kielellä tahansa.

Sitten alkaa todellinen koitos. Sujuvan suomen kielen taidon hankkimisesta selviää kyllä hengissä, mutta voin kertoa, ettei se ole mikään huviretki.

Käyn kolmatta maahanmuuttajakurssiani. Se on koko lukuvuoden kestävä kurssi, jossa keskitytään lähinnä kielen ja hiukan myös kulttuurin opiskeluun. Melkein kahdeksan kuukautta tiukkaa opiskelua aamukahdeksasta kahteen iltapäivällä.

Ryhmämme on varsin kirjava. Meillä on kaikenlaisia kansallisuuksia, koulutustaustoja, työkokemuksia ja ammatteja. Osa meistä on asunut Suomessa viisi vuotta, osa joitakin kuukausia. Osa puhuu suomea jo aika sujuvasti, osa on pääsemässä kielestä vasta hiukan jyvälle.

Rasistit tapaavat levitellä kaverin kaverilta kuulemiaan juttuja ”vanhasta somalinaisesta, joka on päivät pitkät kotona, koska ei todennäköisesti viitsi opiskella suomea”.

Ehkä kyse ei aina ole viitsimisestä. Täällä Pohjanmaalla on joitakin pakolaisina tänne saapuneita ihmisiä, jotka eivät osaa mitään muuta kieltä kuin omaa äidinkieltään. Heidän kanssaan ei voi puhua englantia. Osa heistä ei osaa lukea ja kirjoittaa.

On melkoinen haaste laatia sellainen suomen kurssi tai kotouttamissuunnitelma, jolla heistä saataisiin siivoojia tai bussikuskeja. Kuinkahan usein sellaisia kursseja on tarjolla, ja miten ihmiset osaavat sinne, jos he eivät tiedä, miten työ- ja elinkeinotoimiston tietokone toimii?

Luku- ja kirjoitustaitoa ei kuitenkaan voida laittaa kriteeriksi, kun on kyse ihmisten pelastamisesta sota-alueilta.

Minä osaan lukea ja kirjoittaa. Olen itsekin opettanut kieltä työkseni. Olen opiskellut yhden vieraan kielen ja tiedän suurin piirtein, miten se tapahtuu. Minulla on oppimiseen sekä hyvät valmiudet että todella kova motivaatio. Siitä huolimatta olen kokenut itseni välillä varsin turhautuneeksi jokaisella kurssilla, jolla olen ollut.

Kuvittele, että olisit kiinan kielen alkeiskurssilla. Et osaa sanaakaan kiinaa. Opiskelette tervehdykset, numerot, kissan, koiran. Sitten eteesi tiputetaan kiinankielinen teksti, josta tunnistat tervehdyksen sekä sanat kissa ja koira. Loppu pitää yrittää kääntää sanakirjan kanssa, ja joukossa alkaa tietenkin olla myös kielioppisääntöjä.

Jotta pystyisit kääntämään tekstin ja oppisit muodostamaan lauseita, sinun tulisi nyt selvittää, mitä nämä säännöt ovat ja miten ne toimivat. Opettaja ottaa liidun käteen ja alkaa raapustaa kiinalaisia kirjoitusmerkkejä taululle. Hän selittää kielioppiasiat huolellisesti ja juurta jaksain. Kiinaksi. Millä todennäköisyydellä ymmärrät, mitä opettaja parhaillaan kertoo kiinan kielen sanajärjestyksestä?

Maahanmuuttajakurssilla nämä hetket ovat arkipäivää. Koko opetus tapahtuu suomeksi. Sitä sanotaan kai kielikylpymenetelmäksi, ja sen takana on jokin suuri pedagoginen idea, mutta minut se saa usein vain hyvin turhautuneeksi.

Sieppaan sanan sieltä ja toisen täältä, taon niitä vimmassa puhelimella Google-kääntäjään ja yritän tajuta, miksi käydään kaupassa mutta mennään kauppaan.

Voi, kunpa ne voisivat selittää edes joskus jotain sellaisella kielellä, jota ymmärrän!

Tällaisessa kielikylpyopiskelussa on taatusti etunsa. Mutta jos koko maahanmuuttajakoulutuksen ideana on saada ihmiset siirretyksi mahdollisimman nopeasti ja edullisesti työelämään, kannattaisiko opetusmetodia uskaltaa katsoa kriittisin silmin? Olisiko niin, että systeemi ei ole vielä valmis, vaan oppimista voitaisiin nopeuttaa ja tehostaa melkoisesti?

On paljon ihmisiä, jotka kuvittelevat, että me maahanmuuttajat olemme täällä vain helpon rahan perässä.

Minun ryhmässäni ei ole ainoatakaan opiskelijaa, jolla ei olisi tavoitteita, tulevaisuudensuunnitelmia ja haaveita. Joka ikinen meistä haluaa opiskelemaan, töihin, maksamaan veroja, toteuttamaan itseään, ylenemään ja etenemään.

Olisi kiva joskus hankkia lapsille sitä ja tätä. Käydä kotimaassa tapaamassa omaisia. Kotouttamistuki on toimeentulotuen kokoinen; sillä ei hankita omaa asuntoa eikä autoa, tuskin edes ajokorttia.

Jotta pääsisit mopin varteen ihka ensimmäiseen työpaikkaasi, sinun on hankittava sujuva suomen kielen taito. Ja nykyisillä metodeilla siihen menee niin pitkä aika, että osalta porukkaa saattaa hyvinkin loppua usko.

Se, että sujuvan suomen kielen taidon hankkiminen kestää keskimäärin 4–5 vuotta, esitetään usein todisteena suomen kielen vaikeudesta. Mutta minäpä väitän, että sen voisi hankkia paljon nopeamminkin. Olen miettinyt, miten se voisi tapahtua.

Minun luokallani on 16 opiskelijaa. Yksitoista meistä puhuu englantia, osa äidinkielenään. Viisi meistä puhuu venäjää. Suomen suurin maahanmuuttajaryhmä on venäjänkielinen, ja englanti on yleisimmin käytetty kansainvälinen kieli, joten uskon meidän edustavan tässä suhteessa melko tyypillistä otosta maahanmuuttajista. Ryhmässäni on yksi ainoa ihminen, joka ei puhu kumpaakaan.

Meille opettaa suomea henkilö, jonka äidinkieli on venäjä. Toista ryhmää opettaa suomalainen opettaja, joka osaa englantia. Nämä kaksi ihmistä voisivat halutessaan selittää kryptiset kielioppiasiat osalle porukasta heidän omalla äidinkielellään, jolloin homma selkenisi kertaheitolla. Ilmeisesti jonkin tasavertaisuusvaatimuksen vuoksi opettajat kuitenkin jättävät tämän mahdollisuuden käyttämättä.

Jos minä saisin järjestellä ryhmämme uusiksi, se hajautettaisiin kahteen osaan: toiseen menisivät venäjänkieliset ja toiseen englantia puhuvat sekä se yksi, joka ei puhu kumpaakaan kieltä. Sitten ryhdyttäisiin antamaan opetusta niin, että kielioppiosiot selitettäisiin tarvittaessa joko englanniksi tai venäjäksi.

Se tuskin hetkauttaisi suuntaan tai toiseen sen ihmisen oppimista, joka ei puhu kumpaakaan – hän joutuu joka tapauksessa hakkaamaan takarivissä Google-kääntäjää ja opettelemaan asioita hitaammin kuin muut. Nyt Googlen-hakkaajia ei kuitenkaan olisi kuuttatoista, vaan yksi. Opettajalta saattaisi lohjeta jopa ylimääräistä aikaa niille, jotka tarvitsevat kielitaidon puutteen vuoksi erityishuomiota.

Tietyn tason saavuttaneille opiskelijoille voitaisiin viimein ryhtyä opettamaan kielioppia kokonaan suomeksi.

Uskon, että tällä menetelmällä olisimme alle kolmessa vuodessa sellaisessa iskussa, että ensimmäiset voisivat siirtyä työelämään. Opiskelumotivaatio pysyisi paremmin yllä, kun tie omaan elämään ei tuntuisi niin toivottoman pitkältä ja kiviseltä. Sitä huomaisi oppivansa jotain uutta joka päivä.

Niin, ainakin minun kohdallani tällaiset hienot uudistukset jäävät haaveiksi.

_______________

Pato aukesi

Erick Cabreran artikkeli kielikursseista herätti Voiman verkkolehdessä Fifissä vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan.

”Kielikylpy on käytännön syistä ainoa mahdollinen metodi, koska mahdollisuus muiden kielten käyttöön riippuu niin paljon ryhmistä.

Kurssi tarjoaa oppilaille sosiaalisen mahdollisuuden käyttää suomen kieltä. Jos opettaja käyttää englantia, oppilaat alkavat helposti turvautua englantiin.

Luulen, että korkeasti koulutetut tuntevat olonsa epämukaviksi, koska he haluaisivat päästä kieleen käsiksi kieliopin kautta. Erickin ehdotusta voisi hyödyntää niin, että apukieliin perustuvaa tukiopetusta olisi enemmän tarjolla. Opetusryhmiä voisi jakaa niin, että aamupäivä perustuu kielikylpyyn ja iltapäivällä opettaja käyttäisi apuna jotain oppilaiden osaamaa kieltä.”

Ninni Lankinen

Opettajakokemus: 4 vuotta

”Suomea suomeksi -menetelmää ei ole virallisesti valittu opetustavaksi, mutta se mainitaan opetussuunnitelmassa. Kielten opettajat näkevät asian niin, että parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.

En usko, että on käytännössä mahdollista opettaa englanniksi tai venäjäksi. Yksi iso kieliryhmä on arabia, ja sitä osaavia suomen kielen opettajia ei ole Suomessa montaa.

Nämä kielikurssit vastaavat kokopäivätyötä. Päivään kuuluu 5 tuntia opetusta ja lisäksi pari tuntia itsenäistä opiskelua. Se on oppimisen kannalta liikaa.

Suurin ongelma on se, että kurssien oppilasmäärät ovat kasvaneet, koska kilpailutus on painanut hinnat alas.”

Tuija Hannula, Luksian aikuisopisto

Opettajakokemus: 14 vuotta, suurimman osan ajasta kotoutumiskoulutuksessa

”Käytämme suomea suomeksi -menetelmää kotouttamiskoulutuksen kielenopetuksessa. Opetusryhmissä on harvoin sellainen tilanne, että kaikki ymmärtävät englantia tai venäjää.

Kielikylpy on käytössä tasavertaisuuden vuoksi, sillä muuten englantia ja venäjää puhuvat saisivat etulyöntiaseman.

Tekstistä tuli sellainen vaikutelma, että kirjoittajalla on hieman vanhakantainen käsitys kielen oppimisesta, ja kieliopilla on siinä suuri merkitys. Suomea suomeksi -menetelmä on aluksi hitaampi tapa, mutta alun jälkeen edistyminen on nopeampaa kuin toisella kielellä opetettaessa.

En vastusta ajatusta toisen kielen käyttämisestä alkuvaiheessa, mutta uskon, että suomea suomeksi -metodi toimii parhaiten.”

Merja Vannela

Yksikön johtaja, Axxell, pääkaupunkiseudun suurin maahanmuuttajien kieltenopetuksen järjestäjä

_______________

Mikä kieltenopetus?

• Maahanmuuttajat saavat suomen kielen opetusta osana kotoutumiskoulutusta. Se kuuluu TE-toimiston asiakkaille eli maahanmuuttajille, jotka etsivät töitä.

• Kotouttamisesta vastaavat ELY-keskukset (elinkeino-, liikenne-, ja ympäristökeskus).

• ELY-keskukset kilpailuttavat maahanmuuttajien kieltenopetusta tarjoavat oppilaitokset. Valintaan vaikuttavat hinta ja opetussuunnitelma.

• Opetusryhmät muodostetaan alkukartoituksen perusteella. Siinä vaikuttavat työnhakijan aiempi koulutus- ja työhistoria sekä valmius kielen oppimiseen. Kansallisuus tai pääkielien osaaminen ei vaikuta ryhmäjakoon.

• Ryhmiä on kolmentasoisia: hidas, keskinopea ja nopea. Pienillä paikkakunnilla ei aina kyetä järjestämään kaikkia tasoryhmiä.

• Työvoimapoliittisen kotoutumiskoulutuksen suomen kielen opetus kuuluu pedagogisen vapauden piiriin. Oppilaitokset voivat siis itse valita opetusmetodinsa. Opetushallitus vastaa tavoitteista, sisällöstä ja arvinointiperusteista.

Minea Koskinen

Erick Cabrera

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu