Me kaikki voimme olla Islanti

Tätä omaperäisyyttä, karnevalismia ja vallankumouksellisuutta! Mutta ei Islantikaan paratiisi ole.

Musta maa kehystää kaikkea kuin paspartuuri, ellei vulkaaninen maa sitten satu juuri katsojan kohdalla olemaan keltaista, punaista, sammalenvihreää tai ruskeaa. Joka tapauksessa kaikki on karun kaunista.

Tällaista on Islannissa lokakuussa.

Harva maa on yhtä niukkaan asuttu kuin Islanti, jossa ei tarvitse katsoa taivaalle nähdäkseen taivaan.

Tulivuoria, geysirejä, jäätiköitä ja omalla voimallaan maasta pulppuavaa kuumaa vettä, joka on todellinen ihme energiapihille suomalaiselle. Maa, jossa saa kylpeä hyvällä omallatunnolla.

Kun kaikkea on niukasti ja karusti, se vähä mitä on, viiltää sielua.

Kaunis voi olla myös hauskaa. Reykjavikin pormestari on narri, Jón Gnarr, varsinaiselta ammatiltaan koomikko ja näyttelijä. Gnarr oli Besti Flokkurinin eli ”parhaan puolueen” johtaja, kun se perustettiin protestiksi Islannin poliitikkoja ja pankkeja vastaan.

Lokakuussa Gnarr toivotti Reykjavikin ilmaisjakelulehdessä Reykjavik Grapevinessä matkailijat tervetulleeksi seuraavasti:

?”Pyydän, ettette kävisi Pelastusarmeijan (Garðastræti 6, 101 Reykjavík) tai Punaisen ristin (Laugavegur 12, 101 Reykjavík) kaupoissa. Vaikka ne on ihan kivoja, niin ne ovat liian halpoja. Teidän pitäisi käydä kalliimmissa kaupoissa.”

Tätä omaperäisyyttä, karnevalismia ja vallankumouksellisuutta! Mutta ei Islantikaan paratiisi ole.

Kun Grapevine kysyi islantilaisilta aktivisteilta, mitä maassa on tapahtunut sitten finanssikriisin, vastaus oli kyyninen: saimme oikeistolaisen uusliberalismin tilalle vasemmistolaisen uusliberalismin.

Ulkomaiset aktivistit eivät ole ottaneet islantilaisten kyynisyyttä tosissaan. He kysyivät Grapevinen jutussa: ”Eikö se ole jo vallankumous, jos Islannissa on pankkeja kansallistettu, hallitus kaadettu, Islannin keskuspankin johto vaihdettu ja kansanäänestyksellä kumottu kahteen kertaan vaatimukset maksaa islantilaisen pankin velat Britanniaan ja Hollantiin?”

Siinä, missä espanjalaiset ja ranskalaiset aktivistit näkivät islantilaisten toimissa vallankumouksellisen voiton uusliberalismista, islantilaiset itse näkivät pelkkää tappiota, vaikka he äänestivät kahteen kertaan talouspäätöksistä ja kieltäytyivät kahdesti maksamasta pankkiiriensa syntejä.

Miten se sanonta nyt menikään. Onko lasi puoliksi tyhjä vai puoliksi tyhjä?

Täysiä ovat lasit harvoin Suomessakaan. Egyptin, Tunisian ja Libyan vallankumoukset tuntuvat jotenkin aidommilta tai todemmilta kuin kotimaan haaleat asiat.

Kuten Islanti, Suomi on kuitenkin pieni ja karu maa. Miksi emme tajua, kuinka helppoa olisi pienillä teoilla tehdä kumouksellisen suuria muutoksia?

Ilmeisesti vieläkin ajatellaan, että vallankumous on aito vain, jos joltakin otetaan nirri pois.

Islanti opettaa, että pienet teot voivat kasvaa äkkiä valtaviksi. Reykjavikin gay pride -kulkueeseen otti osaa viime elokuussa lähes satatuhatta ihmistä: 30 prosenttia koko maan väestöstä.

Se kertoo paljon asenteista.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu