Mäyrä

Poliittinen eläin: Useimmissa muissa EU-maissa mäyrä on osin tai kokonaan rauhoitettu. Etenkin Englannissa luonnonystävät rakastavat mäyrää.

Metsien ja peltomaisemien asukas, viirunaamainen mäyrä (Meles meles) kuuluu näätäeläinten joukkoon. Suomessa näitä ennen metsäsioiksi kutsuttuja, elintavoiltaan salaperäisiä nisäkkäitä asustaa arvioiden mukaan noin 30 000 yksilöä, aina Oulun korkeudelle asti.

Näin keväällä mäyrät ovat juuri heränneet talviuniltaan. Päivisin ja talvisin ne elävät maaluolissa, joissa joskus saattaa samanaikaisesti asustella myös kettuja ja supikoiria. Mäyrän pennutkin syntyvät talven aikana luoliin. Mäyrän luolastot edustavat hienoa luonnon arkkitehtuuria: ne voivat olla tuhansien neliömetrien laajuisia ja kymmenien vuosien ikäisiä.

Viirunaamat ovat enimmäkseen liikkeellä hämärän aikaan ja öisin, jolloin ne voivat liikkua useita kilometrejä ravintoa etsien. Reviirin koko tällä 5–20 kiloisella eläimellä on suuri, yli viisi neliökilometriä.

Mäyrän historia ja nykyisyys Suomessa on karu. Aiemmin sitä on metsästetty karkeakarvaisen turkin vuoksi, josta on valmistettu muun muassa rukkasia ja harjoja. Nykyisin mäyriä metsästetään huvin vuoksi noin 10 000 yksilöä joka vuosi. Niitä tapetaan raa’alla tavalla luolakoiraharrastajien koirien kouluttamisen yhteydessä, siinä uskossa ja vakaumuksessa, että mäyrä olisi paha riistaeläinten tuholainen. Lisäksi mäyriä pyydystetään myös ansaraudoilla, joissa kuolema on usein pitkä ja tuskallinen.

Suomessa ja muualla Euroopassa mäyrän ravintoa on tutkittu runsaasti. Noin puolet ruokalistasta koostuu hyönteisistä ja kasviksista. Mäyrän erityisherkkuja ovat kastemadot, myyrät ja sammakot. Lintujen munien osuus ravinnossa on mitätön. Maa- ja metsätalousministeriö ei näihin tutkimuksiin luota ja mäyrä on käytännössä määritelty tuhoeläimeksi, jota saa tappaa ympäri vuoden – myös lisääntymisaikoina.

Useimmissa muissa EU-maissa mäyrä on osin tai kokonaan rauhoitettu. Etenkin Englannissa luonnonystävät rakastavat mäyrää. Siellä toimii kymmeniä mäyräklubeja, jotka tekevät elämysretkiä hämärissä mäyrien pesimäluolille niiden perhe-elämää seuraamaan. Paikoille, missä mäyrät ylittävät ajoväyliä, on asetettu varoitusmerkkejä ja tehty alikulkuja niiden liikkumista varten. Kaikkiaan meillä ja muualla liikenne on hidasliikkeiselle viirunaamalle runsaasti kuolleisuutta aiheuttava tekijä.

Mäyrän tilannetta brittien parissa varjostaa kuitenkin epäilys siitä, että se olisi erään karjataudin välittäjä, mutta lopullista vastausta ja toimenpidetarvetta asiaan ei ole vielä saatu. Jotta mäyrä saisi ansaitsemansa paikan arvokkaana ja mielenkiintoisena osana maamme luontoa, se tarvitsisi tuekseen kaikkien suomalaisten avun. Kolmen ämmän ministeriötä pitäisi painostaa lakimuutokseen, jossa mäyrä rauhoitettaisiin kokonaan. Villieläinten kohtelun ei nykyaikana tulisi perustua spesistisiin asenteisiin ja yhden harrastusryhmän uskomuksiin.

Riku Cajander

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu