Matkalla Suomessa

Helsingin keskustassa Kaakkois-Turkista kotoisin olevaa toimittajaa odottaa kodikas näky. Postitalon eteen on pysäköity panssarivaunu.

KURDIUUTISTOIMISTO DIHA:N toimittaja Nasir Kaya saapuu syyskuun kolmantena päivänä Turkista Suomeen, ensimmäistä kertaa Eurooppaan. Toimittaja tutustuu aluksi suomalaisten viranomaisten toimintaan lentoasemalla. Väärinkäsityksen takia hänen paluulentonsa on myöhemmin kuin viisumin viimeinen voimassaolopäivä, joten rajavartija ilmoittaa, että hän pääsee maahan vasta kun lippu on vaihdettu.

Toimittaja ohjataan lentoaseman odotustiloihin.

Lentoaseman tuloaulassa odottava tuttava soittaa rajavartijoille useita kertoja ja ihmettelee lipun vaihtamiseen kuluvaa aikaa. Tuttavan tarjoama tulkkausapu ei kelpaa rajavartijoille, vaan he järjestävät paikalle oman tulkin. Siihen kuluu aikaa kolme tuntia. Toimittaja ei ano turvapaikkaa vaan vaihtaa paluulentonsa aikaisemmaksi. Asia hoituu matkatoimistossa parissa minuutissa.

HELSINGIN KESKUSTASSA Kaakkois-Turkista kotoisin olevaa toimittajaa odottaa kodikas näky. Postitalon eteen on pysäköity panssarivaunu. Tosin sen edessä seisovilla sotilailla ei ole kädessään konekivääriä vaan rahankeräyslipas. Helsingissä sotilaiden varusteet ovat kevyemmät kuin kotikaupungissa Vanissa, heiltä puuttuvat esimerkiksi luotiliivit ja kaasunaamarit.

Toimittaja hämmästelee sitä, ettei hän näe yhtään poliisia Helsingissä viikon aikana. Hänelle kerrotaan, että Suomi on korkean teknologian informaatioyhteiskunta. Kaduilla ei tarvita poliiseja, sillä jokaisen talon seinässä on valvontakamera.

PARI PÄIVÄÄ MYÖHEMMIN alkaa globalisaatiota käsittelevä Helsinki process -konferenssi. Toimittaja seuraa kansainvälistä tapahtumaa. Ruokaa on tarjolla joka paikassa ja ulkomaiset kollegat syövät hyvällä ruokahalulla. Turkissa radikaalit toimittajat vastustavat korruptiota eivätkä syö haastateltavan tarjoamaa ruokaa. Varsinkaan valtion tarjoamaa ruokaa ei koskaan oteta vastaan.

Finlandia-talon pressikeskuksessa on tietokoneita käytettävissä. Toimittaja tiedustelee Suomen ulkoministeriön virkailijalta, miten koneeseen saa turkkilaiset kirjaimet. Hänelle vastataan, että konferenssi on englanninkielinen.

Helsinki-prosessi on siis tarkoitettu englanninkieliselle maailmalle eikä esimerkiksi kurdien suurimmalle televisioasemalle Roj-TV:lle, joka on DIHA:n asiakas. Onneksi paikalla on IBM:n teknikko, joka löytää koneesta nopeasti turkkilaiset aakkoset.

SUJUVAA KURDIA ja turkkia puhuvalla toimittajalla on kaksi avustajaa: huonoa turkkia puhuva suomalainen toimittaja ja Helsingin yliopistosta valmistunut tulkki Abdurrahman Cilenti, jolla ei tosin ole vapaata varsinaisesta työstään. Onneksi hän tulkkaa koko päivän Mannerheimintien toisella puolella pakolaisneuvonnassa, josta juoksee tauoilla nopeasti Finlandia-taloon. Toimittajalla on hyvä tuuri, kun tulkki ehtii konferenssiin Erkki Tuomiojan tiedotustilaisuuteen.

Suomen ulkoministeri vaikuttaa rennolta tyypiltä, toimittajan mielestä hän näyttää enemmän ministeriön vahtimestarilta kuin ministeriltä. Eikä ministerin ympärillä ole liutaa turvamiehiä kuten kotimaan Abdullah Gülin ympärillä aina on.

KONFERENSSIN ANTI on mielenkiintoinen, mutta toimittajan mielestä pitäisi puhua enemmän käytännön asioista. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa tietää, miten muiden maiden poliisit kohtelevat alaikäisiä pidätettyjä.

Konferenssin osallistujilla näyttää olevan hyvä me-henki, kun he puhuvat uuden vuosituhannen tavoitteista ja seuraavasta tapaamisesta New Yorkissa. Kurditoimittaja ei lennä sinne, vaan Istanbuliin, josta hänellä on 27 tunnin bussimatka Vaniin.

Kristiina Koivunen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu