Maski on seksiä

Poleeminen Beauty of Black Block -kalenteri ilmestyy jo toista kertaa. Lähes alastomat aktivistit poseeraavat kasvon peittävissä maskeissa. Onko taustalla exhibitionismi, vartalon vastarinta vai puhdas pornografia?

Tulin tänne vain nähdäkseni naisia mustissa maskeissa”, nauraa vierelläni kulkeva tyttö kadunvaltausmielenosoituksessa Helsingissä keväällä 2008. 

Ja näky on kyllä vastustamaton. Mielenosoittajien kantamat punaiset soihdut värjäävät taivasta ja edessä näkyy soundirekka ja sadoittain tunnistamattomiksi verhoutuneita ihmisiä.

Naamioituminen on ollut osa suomalaista aktivistikulttuuria viisitoista viime vuotta. Poliisien ja valvontakameroiden harhauttamisen lisäksi se on saanut myös symbolisen merkityksen vastarinnan ja voiman merkitsijänä. ”Valta on minulla!” tuntuu maski huutavan. Se peittää alleen käyttäjänsä identiteetin ja liittää hänet ainakin kuvitteellisesti osaksi kumouksellista toimintaryhmää.

Musta blokki on erottamaton osa aktivistiestetiikkaa. Kaikki Göteborginsa käyneet muistavat, miten valtava musta blokki vyöryy pitkin katuja kivisateen ropistessa päin mellakkapoliisien kilpiä. Kuvaan tiivistyi kaikki: absoluuttinen voima, väkivalta ja niin, myös seksi.

”Musta blokki on hot”, toteaa Beauty of Black Block -kalenterissa poseerannut talonvaltaaja Silja, 23. Tätä mieltä näyttävät olevan useimmat aktivistit. 

Talonvaltaus- ja autonomiliikkeessä kymmenen vuotta toiminut Mira, 26, selittää: ”Mustaan blokkiin ja seksuaalisuuteen liittyy molempiin hallitsemattomia voimia. Mustan blokin idea on myös, että se voi ilmestyä missä tahansa tilanteessa ja ryhtyä toimimaan yllättävillä tavoilla. Näin toimii myös halu.”

Mutta miten seksuaalisuus ja 1980-luvulla Saksassa keksitty poliittinen toimintamalli liittyvät toisiinsa?

”Musta blokki kuten seksuaalisuuskaan ei ole luonnonvoima vaan koostuu siitä, että ihmiset itse aktiivisesti uskaltavat toimia ja ylittää rajoja, jotka ennen ovat olleet ylittämättömiä”, Mira jatkaa.

Kalenterissa maskien ja seksin yhteys on paikoittain myös melko alleviivattua, esimerkiksi kuvassa jossa naamioidun tytön vyötäröltä sojottavat kirkkaan punaiset pulttisakset viistosti ylöspäin. Seksin ja anonymiteetin yhdistelmä tuo myös mieleen homokulttuurin, jossa anonyymius on jo kauan liittynyt promiskuiteettisen seksin harrastamiseen.

Beauty of Black Block -kalenteri näyttää osuvan moneen kohtaan seksuaalisuuden, alakulttuurin ja aktivismin bermudan kolmiossa. Mutta mikä olikaan kalenterin tekijöiden alkuperäinen tarkoitus?

Kalenterin tekijätiimi esittelee itsensä taiteilijanimillä. Ideamoottori Operator Jack keksi kalenterin idean. Tekijäryhmään liittyivät pian ammattilaiskuvaajat Esteri Sivupotku ja Antero Murto. Kuvauksissa avusti myös Miss Tammikuu 08 sekä liuta muita ystäviä ja tuttuja, joilla useimmilla oli jonkinlainen kytkös aktivismiin tai talonvaltauksiin.

Tekijät halusivat tehdä pornoa ilman että se olisi teennäistä, halventavaa ja seksististä. He halusivat näyttää, että pornossa voi olla asennetta ja aatetta. Projektista kehittyi pian sissikuvauksen mestarinäyte, jossa mikään ei ollut ennustettavissa.

”Saatoin tulla kuvauspaikalle ja huomata että valtavat kauhakuormurit olivat juuri repimässä rakennusta palasiksi. Kuvausspotit oli löydettävä nopeasti. Etsimme ’epäpaikkoja’. Reikiä maassa, luhistuneita kellareita, paikkoja jonne kukaan ei koskaan kuvittelisi menevänsä”, kertoo Operator Jack.

Kuvattavat olivat aina naamioituneita. Maskin idea oli taata malleille absoluuttinen anonyymius.

”Maskin merkitys kuvissa on sama kuin mustassa blokissa. Blokissa liikuttaessa pidetään aina maskia solidaarisuuden takia. Vaikkei itse tekisikään mitään laitonta, naamioitumalla suojataan muita, jotka saattavat ryhtyä keppostelemaan”, selittää Jack.

Kun ensimmäinen kalenteri ilmestyi vuosi sitten, ei vastaanotto ollut ainoastaan positiivinen. Valtausliikkeen sisällä sitä kritisoitiin perinteisten sukupuoliasetelmien uusintamisesta.

Monien mielestä kalenterin sivuilla näkyivät aivan samat sukupuoliroolit, joita kalenterin tekijät uhosivat vastustavansa. Pojat esiintyivät toimintaan viittaavissa kuvissa ja tytöt keikistelivät pehmopornoasennoissa. Lisäksi joidenkin mielestä ajatus pornokalenterista oli jo itsessään kyseenalainen.

Aktivistien kommentit muistuttivat pornografia ja antipornografia -keskusteluista, joita maailmalla on käyty jo kolmekymmentä vuotta. Yhdysvalloissa pornosensuuria kannattavat feministit nousivat seksisodiksi kutsuttujen vuosien aikana avoimeen konfliktiin lesbojen, sadomasokistien ja seksityöntekijöiden kanssa. 

Jälkimmäiset väittivät, että sensuuri ei iskenyt pelkästään pornoteollisuuteen vaan myös heidän koko maailmaansa, jonka antipornofeministit halusivat siistiä epäseksuaaliseksi ja poliittisesti korrektiksi.

Mallit rakensivat kuvaansa tarinan ja suunnittelivat sen toteutuksen. Tämä tekniikka oli kuvaaja Esteri Sivupotkun mukaan poikkeuksellista.

”Perinteisessä valokuvauksessa malli on vain kuvaajan väline. Koulussa meitä ei kannustettu kysymään mitä malli ajattelee kuvasta.”

”Jotkut malleista eivät silti oikein tienneet, mitä he halusivat tuoda kuvaan”, Miss Tammikuu 08 tarkentaa. ”Monesti helpointa oli asettua asentoon, joka lainasi suoraan pornokuvastosta.”

Ehkä kalenteri päätyikin näin kuvaamaan lähinnä oman yhteiskuntamme seksuaalikulttuuria. Olisivatko kuvat edes voineet olla irrallaan ympärillämme jylläävästä heteroseksuaalisesta ja yhdenmukaisesta ruumiinkulttuurista?

”Ensimmäisenä vuonna yritimme hallita ja tasapainottaa kuvia asettelemalla malleja seisomaan ja istumaan sukupuolesta riippuen. Nyt unohdimme poliittisen korrektiuden ja annoimme mennä vaan”, kertoo Sivupotku.

Tänä vuonna kalenterin tyyli läheni tekijäryhmän mukaan enemmän taidekuvausta kuin pornoa. Poliittisista teemoista huolimatta pääosassa oli enemmän malli kuin ympäröivä tila tai aate. Kun kuuntelee Siljan kertomusta kuvaussessiosta, voi tyynnytellä sensuurifeministejä vielä hetken verran. Tämä voltteja heittelevä sirkustyttö tietää mitä tekee.

”Kuvani promotoi ilmaista julkista liikennettä ja esitin siinä smurffia. Maalasin itseni aivan siniseksi. Olen aina pitänyt ihomaalauksesta. Poseeraaminenkin oli hauskaa. Lähinnä vain hyppelehdin ja loikin. Ensin yritimme kuvata ulkona, että olisimme saaneet kuvaan täydellisen taustan. Oli marraskuu, tuuli reippaasti ja olin tietenkin, noh, alasti. Oli tosi kylmä. Myös kuvaajat olivat kylmissään, joten päätimme lopulta lähteä sisälle.”

Siljaa tuskin pornoteollisuuskaan pystyisi hallitsemaan: ”Kun pääsimme sisälle, hypin vielä enemmän.”

Beauty of Black Block -kalenterin julkistamistilaisuus Helsingin Kyläsaaren sosiaalikeskuksessa 7.2.09 klo 19 alkaen, Kyläsaarenkatu 11. Kalenteria saa Helsingin Geezers spray-maali/tussikaupasta, Vaasankatu 6, tai osoitteesta beautyofblackblock(a)gmail.com.

Akuliina Saarikoski

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu