Maan povessa isältä pojalle

Kaikki hyvin: Posivan tekninen johtaja pitää tulevaa jääkautta scifi-puheena.

Ydinvoimateollisuus on luvannut, että voimme käydä nukkumaan hyvin mielin. Maan sisään louhittava ydinjäte on turvallisen syvällä, asianmukaisesti säilötty eikä enää ilmesty vaivaamaan meitä. Ja jos ilmestyy, tulevaisuuden sukupolvet ovat keksineet keinon häivyttää haitallinen kuonamme.

Sähkömies Arto Lauri on työskennellyt ydinvoimalassa yli 20 vuotta ja seurannut huolestuneena työpaikkansa toimintaa ja sitä, että ydinvoimaan suhtaudutaan valtamediassa harvoin riittävän kriittisesti. Hänen mukaansa Teollisuuden Voima Oy:n ja Fortum Power and Heat Oy:n omistama Posiva Oy toimii edesvastuuttomasti ylenkatsoessaan ydinjätteen säilytykseen liittyviä riskejä.

Posivan tehtäväksi on annettu ydinjätteen loppusijoittaminen. Lauri pelkää, että ydinvoimateollisuuden tappava sivutuote ei ole turvallisissa käsissä.

Posivan Internetsivuilla kerrotaan, että ydinjäte tullaan hautaamaan 400–500 metrin syvyyteen Eurajoen Olkiluotoon Onkaloksi ristittyyn luolastoon.

Arto Lauri kertoo, että Olkiluodon läheisyydessä on maankuoressa reunakohta. Häntä huolestuttaa se, että tällaiset reunakohdat ovat alttiita maanjäristyksille.

Suomen luonnonsuojeluliiton entinen puheenjohtaja, ympäristötieteen dosentti Heikki Simola toteaa, että alue ei ole geologisesti niin turvallinen kuin Posiva on antanut ymmärtää.

”Selkämeren allas on maankuoren vajoama, joten Satakunnan rannikko on murtumavyöhyke. Koko kallioperä tällä rannikkokaistalla on hyvin rikkonaista. Alun perin Posiva etsi eri puolelta Suomea ehjiä kallioperälohkoja, johon luolasto olisi voitu rakentaa vähintään usean neliökilometrin kokoiseen murtuilemattomaan kalliolohkoon”, Simola sanoo.

”Paikallinen vastustus torjui nämä hankkeet. Posivan ainoaksi mahdollisuudeksi jäi kaivaa luolasto Olkiluodon ydinvoimalan omalle tontille.”

Järistysten pelko ei ole välttämättä ajankohtaista nyt, mutta kylläkin tulevaisuudessa.

“On oletettavaa, että seuraavan jääkauden aikana mannerjään paino saa maankuoren liikkumaan aiheuttaen painetta ja virtauksia. Satojen metrien syvyyteen ylettyvä routa luo maankuoreen lisää jännitteitä”, Simola sanoo.

“Jääkauden tulemista ei ole mitään syytä epäillä. Pohjois-Euroopassa on ollut säännöllisesti jääkausia, eikä mikään viittaa siihen, että tulevaisuudessa olisi toisin.”

Posivan tekninen johtaja Timo Äikäs vastaa kritiikkiin rauhallisesti ja vakuuttavasti.

“Maankuorta on tutkittu useaan otteeseen 1980-luvulta lähtien monenlaisia tekniikoita hyödyntäen. Tutkimuksiin ovat ottaneet osaa niin tvo kuin Geologian tutkimuskeskus ja päätös Olkiluodosta lopullisena sijoituspaikkana perustuu tarkkoihin mittauksiin. Myös Säteilyturvakeskus on hyväksynyt Olkiluodon loppusijoituspaikaksi.”

Äikkään mukaan seuraavan jääkauden tuloaikaa tai sen vaikutuksia on hyvin vaikea ennustaa.

“1990-luvun alussa kutsuimme tiedemiehiä Ruotsista ja muualta keskustelemaan jääkauteen liittyvistä skenaarioista, mutta joskus tuntuu siltä, että tulevaisuudenkuvista keskusteleminen lipsahtaa science fictionin puolelle. Täytyy myös muistaa, että ydinjätteen säteilyvaikutus heikkenee vuosien kuluessa”, Äikäs kertoo.

Arto Lauria arveluttaa myös bentoniitin käyttö ydinjätteen säilytyksessä. Bentoniitti on savimainen aine, jota käytetään rakennusteollisuudessa kaatopaikkojen pohjaeristeenä sekä esimerkiksi paakkuuntumisenestoaineena elintarviketeollisuudessa (E558) ja kissanhiekkavalmisteissa.

“Luolastoon kaivetaan metriluokkia väljiä reikiä tuhansittain. Reikien keskiosiin pannaan bentoniitin ympäröimänä pehmeä ja puristuksessa herkästi puhkeava kuparinen säiliö ydinjätteineen”, Lauri selostaa.

“Kauan sitten Olkiluodon alue oli meren peittämää aluetta. Posivan tekemien koeporausten yhteydessä paljastui, että alueella olleen muinaisen oseaanisen meren jäljiltä maahan on jäänyt huokoista kiviainesta, joka sisältää ikivanhaa merivettä.”

Asia on kiusallinen, koska bentoniitti saattaa rakoilla suolaveden vaikutuksesta. Lauri väittää, että Posiva ei halunnut julkaista kaivausten tuloksia.

Täytyy muistaa myös, että pohjavesi käy sitä suolaisemmaksi, mitä syvemmälle mennään.

Murphyn lain toteutuessa luolastoon valuisi vanhaa merivettä tai pohjavesi osoittautuisi niin suolaiseksi, että se heikentää bentoniittia. Bentoniittikuori haurastuisi ja kivimurskamassa tippuisi kupariputkien päälle. Ne murskautuisivat kuin hammastahnatuubit päästäen myrkyn karkuun. Ydinjäte liikkuisi pohjavesivirtausten mukana paikasta toiseen ja saattaisi lopulta pulpahtaa maan pinnalle.

Bentoniitin käyttöä perustellaan sen kyvyllä sitoa kosteutta. Posivan esitteen mukaan pohjavedet liikkuvat hyvin hitaasti satojen metrien syvyydessä, ja jos ydinjätettä pääsisikin valumaan kapseleista, se imeytyisi veden mukana bentoniittisaveen ja peruskallioon.

Timo Äikäs myöntää, että suolavesi heikentää bentoniitin ominaisuuksia.

“Mutta täytyy huomioida, että bentoniitti puristetaan lähes kallion tiheyttä vastaaviksi tiilimäisiksi kappaleiksi. Siihen tepsisi vain hyvin väkevä suolaliuos, joka sisältäisi sellaiset 100 grammaa suolaa litrassa. Suolapitoisimmat näytteet, noin 80 grammaa litrassa on saatu hyvin syvältä Olkiluodon kallioperästä. Suunnitellulla loppusijoitussyvyydellä tavattu suolaisuus on noin 20 grammaa litrassa,” selittää Äikäs.

Heikki Simola on kuitenkin huolissaan siitä, että ydinvoimateollisuuden sivutuotteet eivät ole riesanamme viimeistä kertaa. “Seuraavan jääkauden aikana syvä routa ja maankuoren liikunnot ovat todellinen riski lähimmän 50 000 vuoden aikana. On aihetta pelätä, että tulevaisuudessa ydinjäte tulee vaikuttamaan elonkehään tavalla tai toisella.”

“Puhumme äärimmäisen pitkistä ajanjaksoista ja kansanedustajien mielenkiinto ei ylety niin kauas tulevaisuuteen”, Simola harmittelee.

Posivaa on myös syytetty siitä, että se rakentaa Onkaloaan suuremmaksi kuin nykyisillä jätemäärillä olisi tarvetta. Tämä saattaisi viitata siihen, että kulissien takana suunnitellaan lisäydinvoiman rakentamista.

Äikäs kumoaa väitteen. “Nythän louhitaan vasta ajotunnelia, jossa pitää päästä ajamaan suurilla ja raskailla kuorma-autoilla. Valtioneuvosto tekee vuonna 2012 päätöksen jätteensijoituspaikan rakentamisesta ja vuonna 2020 käyttölupapäätöksen jätteen varastoimisesta. Niissä luvissa päätetään määristä.”

Posiva Oy:n ydinjätteen säilytykseen liittyvien turvallisuusriskien kartoituksesta on oltu huolissaan aikaisemminkin. Vuonna 1998 Ruotsin ydinturvaviranomaisten edustaja huomautti Posivalle siitä, että se ei ota ydinjätteen varastoimiseen liittyviä ongelmia tarpeeksi vakavasti.

_______________

Eihän kahvikuppikaan liukene veteen

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksonen vakuuttaa, että kauhuskenaarioihin on varauduttu mahdollisimman pessimistisellä asenteella. Laaksosen mukaan ydinjätteen säilytykseen liittyvät riskit eivät ole merkittäviä, vaikka asiaa lähestyttäisiin onnettomimman vaihtoehdon mukaan.

”Olemme varautuneet siihenkin, että kapselit häviäisivät mystisesti luolastosta. Tai siihen, että joku menee kapseleiden läpi porakaivoa tehdessään.”

Maankuoren liikkuminen jääkauden aikana ei hänen mukaansa ole kummoinenkaan ongelma. Vaikka kapselit katkeaisivat ja ydinjäte valuisi ulos, täytyisi ydinjätteen ensin päästä bentoniitin läpi joutuakseen kosketuksiin pohjaveden kanssa. Ja jos nyt niin ikävästi kävisi, ei sillä keraamisena aineena ole taipumusta hävitä erityisen nopeasti mihinkään.

”Vai kuinka nopeasti luulisit kahvikupin liukenevan veteen?” kysyy Laaksonen.

Laaksosen mukaan radon-kaasu on nyt merkittävämpi säteilyuhka kuin maan pinnalle vahingossa karannut ydinjäte tulevaisuudessa.

_______________

Veli Koskinen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu