Maan pienimmätkin

Ihmisen luonto: Pohjoisen havumetsävyöhykkeen luontoon kohdistuvan tutkimustyön vahvuus on vankan teoriapohjan ja laajojen kenttäkokeiden yhdistämisessä pitkälle kehiteltyihin matemaattisiin sovellutusmalleihin.

Populaatioekologi Ilkka Hanski on kansainvälisesti arvostetuimpia suomalaisia tieteentekijöitä. Pohjoisen havumetsävyöhykkeen luontoon kohdistuvan tutkimustyön vahvuus on vankan teoriapohjan ja laajojen kenttäkokeiden yhdistämisessä pitkälle kehiteltyihin matemaattisiin sovellutusmalleihin.

Kutistuva maailma sopii yhtä hyvin ekologian ja suojelubiologian perusoppikirjaksi kuin yleissivistäväksi perusteokseksi. Vähemmän matemaattisesti suuntautunut lukija voi mainiosti loikkia vaikeimpien mallituskaavojen yli, tosin niiden perusteluissa valaistuu erityisen selvästi kuinka monimutkaisesta systeemistä toisiinsa nojaavien eliöpopulaatioiden uusiutumisdynamiikassa on kyse.

Hanskin mukaan suomalaisten luonnonmetsien suurin uhka on niiden pirstoutuminen suppeiksi erillisiksi saarekkeiksi, joista kukin on liian pieni voidakseen tarjota suurimmalle osalle lajistoa selviytymisen mahdollisuuksia. Suomessa suurimmat luonnonsuojelualueet keskittyvät pohjoisen Lapin vähäpuustoisille alueille samalla kun Oulun läänin eteläpuolelle sijoittuvan runsaslajistoisimman metsäluontomme alueella luonnonvaraisista metsistä on enää jäljellä vain noin prosentin verran.

Hanskia turhauttaa luonnonsuojelukeskustelussa harjoitettu tieteellisen terminologian löysä käyttö, jolla yleensä pyritään lähinnä oikeuttamaan yhä jäljellä olevien luonnonmetsälampareiden kutistamista entisestään. On turha puhua ”alue-ekologisesta suunnittelusta”, jos sillä tarkoitetaan sitä, että hakkuilta säästetään vain uhanalaisiksi luokiteltujen eliöiden lähimmät elinympäristöt. Kapeiden luonnonmetsäkaistaleiden kutsuminen ”ekologisiksi käytäviksi” on sekin tekopyhää, jos ne eivät tukeudu uusiutumiskykyisiin alueisiin eikä niiden mitoitus perustu tutkittuun arvioon.

Hanski painottaa, että jos todella haluaisimme turvata metsäluonnon monimuotosuutta, toimenpiteet tulisi valita suhteessa tutkittuun tietoon siitä, mitkä ovat eri lajien todelliset selviytymisedellytykset ja suhteessa edes siihen vähään mitä tiedetään eri lajien keskinäisestä vuorovaikutuksesta.

Ilkka Hanski: Kutistuva maailma. Elinympäristöjen häviämisen populaatioekologiset seuraukset. Gaudemus 2007. 295 s.

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu