splash_image.jpg

Maailmanlopun lobbarit

Japanin Fukushiman ydinvoimaturma muistutti, että Tshernobylin onnettomuus ei ollutkaan ainutkertainen vahinko. Suomalaista ydinlobbausta eivät riskit ole pelottaneet. Suomi on edistänyt ydinvoimaa Chilessä, joka sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaalla.

Ydinenergian puolustajat tiivistävät rivejään”, otsikoi Helsingin Sanomat 10.3.2011 verkkolehdessään. Uutisen mukaan kolmisenkymmentä ydinenergia-alan organisaatiota on perustanut yhdistyksen nimeltä FinNuclear.

Yhdistyksen tarkoitus on edistää ydinenergia-alan ”yleisiä toimintaedellytyksiä, yhteistoimintaa, kansainvälistä osaamista ja tunnettavuutta toimialaan kytkeytyvissä valmistus-, rakentamis- ja palvelutehtävissä”.

Työ- ja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä antoi, edelleen Helsingin Sanomia siteeratakseni, perustamiskokouksessa toiminnalle vahvan tukensa: ”Härmälän mukaan kotimaan hankkeita tulee lisäksi käyttää ponnahduslautana vientiä ajatellen. Yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi valittiin eläkkeellä oleva Teollisuuden Voiman entinen varatoimitusjohtaja Ami Rastas”.

Seuraavana aamuna 11.3. uutisoitiin, että voimakas 8,9 magnitudin maanjäristys on aiheuttanut tsunamin Japanissa.

Toimittaja Jarmo Aaltosen juttua FinNuclearista ei koskaan julkaistu Hesarin printtiversiossa. Sinä päivänä ydinvoimalobbaus niin sanotusti menetti momenttinsa.

Fukushimaan asti ydinvoimalobbaus porskutti voitosta voittoon ympäri maailman. Siinä sivussa on surffannut myös säteilyturvakeskus, joka on myynyt ympäriinsä ajatusta turvallisesta ydinvoimasta.

”Mehän olemme olleet mukana suurin piirtein kaikissa maissa, joissa on käytössä ydinvoimaa ja yhtä lailla monessa maassa, jossa ydinvoimaa suunnitellaan. Sitä on vaikea tiivistää, koska kansainvälinen toiminta on niin valtavaa”, toteaa STUKin pääjohtaja Laaksonen Fukushiman jälkeen Voiman haastattelussa.

Vuonna 2006 Voima kritisoi STUKia ja sen pääjohtajaa Jukka Laaksosta siitä, että STUK paremminkin edistää ydinvoimaa maailmalla kuin toimii säteilyturvaviranomaisena.

Vuodesta 2008 STUK on ollut mukana lobbaamassa ydinvoimaa muun muassa Chileen. Chile sijaitsee Tyynenmeren tulirenkaalla, jolla tapahtuu 70–90 prosenttia maailman maanjäristyksistä. Maailman voimakkain mitattu maanjäristys iski Chilen Valvidiaan vuonna 1960.

Kaikkiaan neljä viime vuosisatojen voimakkainta maanjäristystä tapahtui Chilessä. Yli 6,8 richterin maanjäristyksiä on sattunut eri puolilla Chileä kolmisenkymmentä viimeisen sadan vuoden aikana. Sellaisista ei monikaan ydinvoimala selviäisi.

Silti ajatus ydinvoimasta kiehtoo Chileä. Vuonna 2007 Chilen kansallinen energiakomissio julisti tarjouskilpailun raportista, joka keräisi kansainvälisten kokemusten perusteella suosituksia Chilelle ydinvoiman sääntelystä ja hallinnollisista ratkaisuista.

”Suomalaiset syöksyvät kehittämään ydinvoimaa Chilessä”, otsikoi Chilen toiseksi suurin sanomalehti La Tercera marraskuussa 2008.

Artikkelissa Suomen silloinen Chilen-suurlähettiläs Iivo Salmi selittää, että Suomi voisi auttaa riittävän ydinvoimasääntelyjärjestelmän kehittämisessä sekä kouluttaa ammattilaiset, joiden työnä on reaktoreiden hallinta.

Kuinkas tämä näin käy? Tässäkö ydinvoimaa lobataan Chileen oikein suomalaisen diplomatian voimin? Kysyn STUKin Laaksoselta, mitä hän tietää Chilen tapauksesta.

”En tiedä siitä paljoakaan. Sitä pitäisi kysyä tarkemmin Ilari Arolta. Kyse oli EU:n rahoittamasta toiminnasta. EU tukee ydinvoiman turvallista rakentamista ympäri maailmaa ja sitä kautta näitä keikkoja tulee. Tosin Chile taisi olla maiden välinen sopimus”, Laaksonen sanoo.

Soitan Ilari Arolle, jonka alaa on EU-ydinturvallisuushankkeet ja ydinturvallisuuskoulutus STUKissa. Totean Arolle, että näyttää siltä, että ydinvoimaturvallisuudesta vastannut turvallisuusviranomainen STUK on ollut mukana lobbaamassa ydinvoimaa Chileen, joka on seismisesti ja vulkaanisesti vieläkin aktiivisempi kuin Japani.

”No en minä sanoisi, että me ollaan oltu siellä edistämässä, me ollaan lähinnä oltu vaan antamassa neuvoa siitä, kuinka perustaa riippumaton viranomainen. Et silleen…”, Aro vastaa.

Aro selittää, että tarkoituksena oli kätilöidä Chileen samanlainen viranomainen kuin STUK, joka valvoisi itsenäisesti, energiaministeriöstä riippumatta, ydinenergian turvallisuutta. Tämä oli Aron mukaan myös STUKin ”päämesitsi, jota me ollaan heille annettu ja olen ymmärtänyt, että Chile on tehnyt jo päätöksen, että tämmöinen viranomainen perustetaan”.

STUK osallistui tarjouskilpailuun, jonka tarkoituksena oli luoda säteilyviranomainen Chileen.

”Se oli pieni semmoinen tarjouskilpailu, vaikka ei se työmääränä mikään suuri ollut. Finpro kävi meidän luonamme näyttämässä ja keskustelemassa ja esittelemässä Chilen hallituksen tarjousasioita, siinä oli useampia projekteja, ja tämä oli nyt sellainen joka sopi hyvin viranomaisyhteistyöhön, me sitten päätimme Finpron kanssa yhdessä tehdä tarjouksen”, Aro sanoo.

STUK myös voitti tarjouskilpailun, johon se oli mennyt ydinvoimateollisuutta ulkomaille myyvän Finpron vanavedessä. Finpron väki oli tarkkaillut Chilessä ”paikallista kehitystä, ja toimi niin kuin toimi”, Aro jatkaa.

Kyse ei siis ollut pelkästään EU-projektista vaan suomalaisen Finpron ja ydinvoimateollisuuden bisneksestä.

Pääjohtaja Laaksonen tarkentaa: ”Chilessä ollut porukka ei ollut oikeastaan stukilaisia, STUK toimi vain välittäjänä, sitten käytetään muita suomalaisia asiantuntijoita. Niin kuin tässäkin tapauksessa. Siellä oli aikanaan TVO:lla työssä ollut, nykyään eläkkeellä oleva Ami Rastas, joka oli Ilari Aron kanssa tekemässä jotakin. Ja siinä on suurin piirtein kaikki, mitä minä asiasta tiedän.”

Laaksonen muistaa oikein. Mukana olivat valtion rahoittaman Finpro Etelä-Amerikan edustajia Heta Pyhälahti, Christian Peña-Ratinen ja Pekka Tolonen, joka on vetänyt Finpron Tieteen suurhankkeet -projektia ja TVO:n entinen toimitusjohtaja Ami Rastas, joka on yksi ydinvoiman päälobbareista Suomessa. Myös lobbarien nimet mainitaan STUKin tekemässä raportissa Estudio de la Comisión Nacional de Energía de Chile. (http://bit.ly/gOBvZV)

Finpron tehtävä on edistää suomalaista teollisuutta. Jotta saisi myytyä ydinvoiman turvatekniikkaa, pitää maahan saada ensin ydinvoimala, ja sitä ennen synnyttää ydinvoimaviranomainen, jonka tehtävät STUK raportissa pyrki määrittelemään.

Myös Suomen hallitus ja suomalaiset yritykset ovat työskennelleet ”hiljaisesti ja aktiivisesti, jotta Suomen ydinvoimamallia seurattaisiin myös Chilessä”, sanomalehti La Tercera kertoo. Artikkelissa Suomen suurlähettiläs painottaa, että sekä Fortum että Teollisuuden Voima ovat kiinnostuneita Chilen markkinoista.

”Suomalaiset yritykset hyötyvät tästä strategiasta, koska näkevät siinä mahdollisuuden ottaa paikkansa kaupassa, johon liittyy miljoonaluokan sijoituksia”, La Tercera jatkaa.

Reaktoreiden valmistajille suomalaisten apu on lähes siunaus: se tuo hankkeelle kaivattua luotettavuutta, artikkelissa todetaan.

”Kuten kaikki Pohjoismaat, Suomi on kestävän kehityksen, tehokkuuden ja moderniuden esimerkkimaa. Näitä maita kaikki haluavat matkia; ja jos Chile haluaa kopioida heiltä säätelyjärjestelmän ja kouluttaa ammattilaiset siellä, se on meille paras vaihtoehto, koska tämä minimoi vastustuksen”, lehden haastattelema paikallinen yritysjohtaja ylistää.

Suomalainen yhteistyöhalukkuus ei ollut pelkkää puhetta: vain kuukausi suurlähettilään lupausten jälkeen STUK voitti tarjouskilpailun ydinsääntelyraportista. STUKin raportin mukaan ”kaikkialla maailmassa eletään ydinvoimarenessanssin aikaa”.

Ovatko chileläiset ymmärtäneet suomalaisten toiminnan aivan väärin? Eivät sentään, näinhän juttu on mennyt: suomalaista ydinteknologiaa lobbaavat yritykset markkinoivat tuotteitaan ja palveluitaan. Suomen lähetystöjen diplomaatit lobbaavat kohdemaan päättäjiä ja STUK siunaa projektit, koska se on ydinturvallisuuden ykkösosaajia koko maailmassa.

Chileläinen päivälehti El Mercurio kertaa saman tarinan. Virkamiehet ja insinöörit Yhdysvalloista, Ranskasta, Venäjältä, Argentiinasta, Brasiliasta, Kanadasta ja Suomesta ovat viime aikoina käyneet Chilen viranomaisten luona puhumassa ydinenergian puolesta. Chilen ydinenergiakomission pääjohtaja Jaime Salas kertoo artikkelissa vastaanottaneensa nimenomaan myös Suomen suurlähettilään.

Sitten iski Fukushima. Suomen nykyinen suurlähettiläs Chilessä Ilkka Heiskanen lainasi lähetystön Facebook-sivuilla päivälehden artikkelia. Sen otsikko oli ”Japón puso en jaque intenso lobby por energía nuclear”, Japani pani intensiivisen ydinenergialobbyn pattitilanteeseen.

Suurlähettiläs koki tarpeelliseksi selittää Facebookissa: ”Olen todella käynyt pääjohtaja Salasin ja hänen edeltäjänsä puheilla. En kuitenkaan ole lobannut ydinenergian puolesta; päätös siitä on yksinomaan chileläisten ja Chilen hallituksen asia. Minä kävin ydinenergiakomissiossa kertomassa, että jos Chile päättää tutkia ydinenergiavaihtoehtoa ja ehkä tulevaisuudessa sellaista rakentaakin, Suomella on kokemusta, josta voi olla hyötyä Chilelle”, Heiskanen kirjoittaa lähetystön Facebooksivuilla.

”Japanin maanjäristyksen ja tsunamin aiheuttama Fukushiman ydinvoimalaitoksen onnettomuus aktivoi ydinvoimakeskustelun kaikissa maissa ja käänsi osittain sen suunnan. Niin Chilessäkin.”

_______________

Turvaviranomainen vai ydinvoima edistäjä?

Säteilyturvakeskuksen pääjohtaja Jukka Laaksosella on lähes 30 vuoden kokemus ydinlaitosturvallisuudesta. Laaksonen kiertää ympäri maailmaa, tapaa ministereitä ja kansanedustajia ja esitelmöi turvallisemmasta ydinvoimateknologiasta.

Laaksonen kertoi, että nimenomaan STUK on ohjeistanut Olkiluodon uuden voimalan vaadittavat ominaisuudet, ja saksalais-ranskalainen yritys teki suunnitelmansa näiden ohjeiden perusteella.

Eräässä tapahtumassa vuonna 2006 STUKin pääjohtaja Laaksonen painotti me-muodossa Olkiluodosta ja Teollisuuden Voimasta puhuessaan ”kuinka tärkeää ydinvoimateollisuudelle on, että me onnistumme”.

Kuulosti siltä, että ydinvoiman edistäminen olisi STUKin päämäärä, koska pääjohtaja Laaksonen ei erotellut toistaan ydinvoiman edistämistehtävää ja STUKille kuuluvaa valvontatehtävää.

Laaksonen myönsi kritiikin osuneen myöhemmin: ”On aivan totta, että toisinaan alan virheellisesti puhua me-muodossa suurista kansallisista hankkeista, joita Suomessa toteuttavat voimayhtiöt. Näin ei tietenkään pitäisi tehdä”, Laaksonen myönsi Voimassa 8/2006.

_______________

Mikä on STUK

Säteilyturvakeskus eli STUK on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan kuuluva Suomen säteilyvalvonnasta ja ydinturvallisuusvalvonnasta vastaava viranomainen. Käytännössä sen asema on kuitenkin hallinnollisesti epämääräinen, koska sosiaali- ja terveysministeriöllä ei ole resursseja eikä osaamista valvoa ja ohjata STUKia, jota tosiasiassa ohjaa usein työ- ja elinkeinoministeriö.

_______________

Eduskunta vaatii STUKin kaksoisroolin selkeyttämistä

STUKin kaksoisrooli viranomaisena ja palveluntarjoajana on epäselvä. STUKin neuvottelukunnan kokouksessa todettiin vielä vuonna 2010, että ”esimerkiksi eduskunnan valiokunnissa on kiinnitetty huomiota STUKin kaksoisrooleihin. STUKin on syytä juristien johdolla miettiä ja kirjoittaa oma linjansa siitä, kuinka samaan toimintaan kohdistuvat maksulliset palvelut ja viranomaistyö selkeästi eriytetään toisistaan.”

Yhtä lailla STUK näkee vielä oman tehtävänsä nimenomaan huolen poistamisessa eikä varsinaisessa viranomaistyöskentelyssä: ”Talvivaaran nikkelikaivoksen uraaninerotushanke on poikinut vilkkaan kansalaiskeskustelun. Osa keskusteluun syötetyistä tiedoista on harhaan johtavia, ja tämä on ruokkinut aiheetonta huolta uraanin erotukseen liittyvistä riskeistä”, todettiin samassa neuvottelukunnan kokouksessa.

_______________

FinNuclear

30 ydinenergia-alan organisaation yhdistys FinNuclear on toiminut jo pitkään, vaikka se perustettiinkin vasta tänä vuonna.

”Voitaneenkin todeta, että suomalaisilla alan teknologialla ja yrityksillä on lähtökohtaisesti hyvät edellytykset menestyksellisesti osallistua ’ydinenergian renessanssiin’ maailmalla”, kertoi Suomalaisen ydinenergiaosaamisen ja teknologian yhteismarkkinointi – raportti jo vuonna 2008.

Vuonna 2009 laskettiin, että maailmalla rakennetaan seuraavan 30 vuoden aikana 100 uutta ydinvoimalaitosyksikköä.

”Tässä tilanteessa on tullut esiin maailmanlaajuinen pula ydinvoimalaitoskomponenttien valmistuskapasiteetista ja osaavista henkilöresursseista”, ydinvoimalobbari Ami Rastas totesi Talotekniikka-lehden jutussa vuonna 2009. Jutun otsikko oli ”FinNuclear kokoaa suomalaista ydinvoimaosaamista vientituotteeksi”.

FinNuclear-projektia koordinoi alun perin satakuntalainen innovaatioyritys Prizztech Oy, joka ”pyrkii löytämään tarjolla oleviin hankkeisiin suomalaisia konsortioita” ja ”kehittää suomalaisia vientituotteita ydinenergia-alalle”.

Vaikka ydinenergiayhtiö Fortum ei saanutkaan vielä omaa ydinvoimalaansa, se päätti näyttää osaamistaan ulkomailla. Vuonna 2010 STT uutisoi, että Fortum, Venäjän valtion ydinvoimakonserni Rosatom ja Bulgarian valtion energiayhtiö NEK allekirjoittivat aiesopimuksen yhteistyöstä bulgarialaisessa Belenen ydinvoimalahankkeessa. Myös Belene sijaitsee maanjäristysalueella.

_______________

Entinen vastustaja lobbarina

Vuonna 2009 STUKin toimittajille järjestämässä tilaisuudessa puheen piti vihreiden nykyinen kansanedustaja Osmo Soininvaara. Hän arvioi riskien hallintaan liittyviä todennäköisyyttä ennustavia perusmalleja.

Soininvaara sanoi, että ydinvoimateollisuuden kehittyneen paljon. Vielä 1980-luvulla teknologian ja valvonnan taso oli niin heikkoa, että ydinvoimakielteisyys oli perusteltua. Esimerkiksi Tshernobylissä Soininvaaran mukaan onnettomuutta enemmän yritettiin kuin estettiin. Huolimattomuus ja välinpitämättömyys rehottivat.

”Ydinvoimaonnettomuuden riskiä ei osattu 1980-luvulla laskea”, Soininvaara sanoo. Nykyään riski on Soininvaaran arvion mukaan yhden kymmenestä tuhannesta ja yhden miljoonasta välillä. Tähän väliin osui myös Fukushima.

Vuonna 2008 Soininvaara katsoi riskin niin pieneksi, että hänet saatettiin valita STUKin neuvottelukunnan puheenjohtajaksi. Olihan Soininvaara myös entinen ministeri ja entinen ydinvoiman vastustaja, koulutukseltaan tilastotieteilijä, mainio valinta puheenjohtajaksi neuvottelukuntaan, joka ”edistää STUKin ja ympäröivän yhteiskunnan välistä yhteistyötä”. Neuvottelukunnassa istuu myös entinen Aamulehden päätoimittaja, nykyinen Elinkeinoelämän valtuuskunta Evan johtaja Matti Apunen.

_______________

Pioneerihanke: Olkiluoto 3

Vaikka ranskalainen Areva nappasi Olkiluodon ydinvoimaprojektin, suomalaiset yritykset ryntäsivät maailmalle ydinvoiman osaajina. Muualla maailmalla ei ole ydinvoimaosaamista eikä uskallusta. Olkiluodon pioneeriprojektista pitää ottaa kaikki irti. Olkiluoto-3 on EPR-tyyppinen voimala ja ensimmäinen laatuaan maailmassa. Valmistuessaan reaktorista tullee myös sähköteholtaan suurin.

Vuonna 2007 Teknologian tutkimuskeskus VTT solmi yhteistyösopimuksen ranskalaisen Electricite de Francen, EdF:n, kanssa. EdF on Ranskan valtion energiayhtiö, joka omistaa kaikki Ranskan 58 ydinreaktoria.

”Ranska on tehnyt päätöksen rakentaa uuden EPR-laitoksen, joka olisi vastaavanlainen kuin Olkiluotoon nouseva laitos”, perusteli projektia vetänyt VTT:n asiakasjohtaja Rauno Rintamaa.

Vähemmän mairitteliviakin huhuja kuulee. Eräs Olkiluodon aliurakoitsijan hommissa ollut kertoi, että ei aio olla maassa silloin, kun Olkiluoto-3 joskus käynnistetään.

Kimmo Jylhämö

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu