Maailman tallentaja

Dokumentaristi Arto Halonen jahtaa nyt suuryrityksiä.

Joskus muinaisella 90-luvulla elokuvaohjaaja Arto Halonen on palaamassa Tiibetin kuvausmatkaltaan Kiinan halki. Jokaisen kaupungin kaikkien lehtien kansissa möllöttää Martti Ahtisaari. Suomen presidentti on juuri tehnyt laajan Kiinan-matkan suomalaisen kauppavaltuuskunnan nokkamiehenä.

Haloselle tämä oli liikaa: “Olin pitkään seurannut kuinka länsimaiset yritykset olivat rantautuneet Kiinaan piittaamatta siitä mitä niiden veljeily diktaattorien kanssa tuottaa demokratialle. Suomalaisten kaupparetki oli suuri propagandavoitto systeemille, Kiinan poljetulle oppositiolle se taas oli tyly isku vasten kasvoja.”

Se, mitä Kiinassa tapahtui silloin ja tapahtuu yhä, ei ole globaalissa maailmanyhteisössä ainutkertaista. Tuon mekanismin avaaminen on aiheena Halosen uusimmassa Pyhän kirjan varjo -dokumentissa. Amsterdamin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla marraskuussa ensi-iltansa saanut elokuva kertoo siitä, kuinka kansainväliset yhtiöt matelevat Turkmenistanin totalitarismin edessä päästäkseen käsiksi maan rikkaisiin öljy- ja kaasuvaroihin.

Yhtiöiden ahne piittaamattomuus on juuri Turkmenistanin kautta saatavissa poikkeuksellisen konkreettisesti näkyviin: “Siellä jopa luetaan televisiossa kansalle ääneen yhtiöiden liehitteleviä kirjeitä, ja on oudon ilmeistä että ne eivät ole tulleet ajatelleeksi, että tämä tulisi laajemman kansainvälisen yhteisön tietoisuuteen.”

Halosen mukaan dokumenttielokuva on muodon muokkauksen taidetta: “Ohjaaja voi kuvittaa päätarinaansa hyvin erilaisilla yksityiskohdilla ja dramaturgisilla ratkaisuilla. Toisinaan käyttämällä fiktiivisiä elementtejä voi päästä lähemmäs todellisuutta kuin pelkästään koluamalla autenttista aineistoa. Jotenkin pitäisi tavoittaa se ihmisten kokemuksen taso”, pohtii Halonen.

Pyhän kirjan varjo on tehty Michael Moorenkin harjoittamalla investigation thriller -metodilla. Halonen ja hänen käsikirjoittajakumppaninsa Kevin Frasier kiertävät kysymässä Turkmenistanin viranomaisilta ja kansainvälisten firmojen edustajilta heidän peitellystä yhteistyöstään. Halonen ei innostu erityisemmin rinnastuksesta Mooreen.

“Mooren yleisö tietää että hän provosoi paljon tarkoituksella, mikä antaa hänelle mahdollisuudet venyttää dramaturgisia välineitään aika pitkälle, pitemmälle kuin mitä esimerkiksi me haluamme tehdä.”

Halosen mukaan dokumentin kohdalla kannattaa muistaa että totuus on aina subjektiivista. Nekin ohjaajat jotka eivät myönnä valitsevansa näkökulmaansa, tekevät niin ainakin huomaamattaan: “Itse yritän olla kuvaamaani aiheeseen nähden avoin siten, että olen valmis viilaamaan myös pääväittämääni.”

Pyhän kirjan varjo -elokuvalle on sovittu poikkeuksellisen laaja kansainvälinen levitys. Halonen on käynnistänyt elokuvansa ajamien asioiden tueksi yritysten toimintaa arvioivan nettisaitin www.freedomforsale.org. Sen ensimmäinen kohdeyritys on Shell. Seuraavana maaliksi joutuu Siemens ja osansa saa myös sen kanssa veljeilevä Nokia.

“Tammikuussa kohteena on Suomessa ydinvoimalaa rakentava Bouygues ja helmikuussa päästään taas suomalaisten yritysten jäljille”, vihjaa Halonen.

Haloselle sananvapaus näyttäytyy eri lailla eri ympäristöissä: “Suomessa ongelma ei ole komentotalouden ajama yksi totuus. Täällä itsesensuuria aiheuttaa esimerkiksi pelko siitä, että joku Nokian tapainen yritys suuttuu.”

_______________

Kauppaopiston mies

Halonen päätyi elokuvan pariin sattumalta. Opiskellessaan 80-luvun alkupuolella Joensuun kauppaopistossa hän päätyi tekemään television latistavaa vaikutusta katsojiin selvittävää harjoitustyötä kaitafilmikameralla.

”Minulla oli paljon yhteiskunnallisia mielipiteitä ja elokuvaa tehdessäni huomasin voivani ilmaista itseäni tarkemmin kuin paasaamalla”, muistelee Halonen. ”Kun sitten vielä huomasin, että se meni jopa sille kauppaopistojengille läpi, tuli innostuttua siitä millaisia vaikutusmahdollisuuksia elokuvakerronnalla on.”

Alkuinnostuksessa Halonen teki parissa vuodessa yhteensä 13 lyhytelokuvaa. Joukossa oli myös ensimmäinen dokumenttielokuva. Se kertoi joensuulaiselle kaatopaikalle syrjäytyneestä Veli Härkösestä, jonka tapaturmainen kuolema oman kojunsa tulipalossa kesken kuvauksien aiheutti kunnallispoliittisen skandaalin.

Halosen dokumentit eivät tyylilajiltaan tai aiheiltaan ole samasta puusta veistettyjä. Pavlovin koirat (2006) kertoi venäläiseen psykologi-kansankiihottajaan kiteytyvästä lumetodellisuudesta. Karmapa (1998) seurasi Kiinan varjossa elävän Tiibetin uskonnollista ja poliittisista murrosta, Unelmoija ja Unikansa (1998) taas malesialaisen alkuperäiskansan unikulttuurin ja länsimaisen unitutkimuksen yhteentörmäystä. Kuubasta Halonen on tehnyt monta lyhytelokuvaa sekä yhden pitkän, Kuuban valloittajat (2005).

Hänen uraltaan löytyy myös kotimaisia henkilökuvia, kaksi pitkää TV-draamaelokuvaa ja animaatioita. Ahkera ammattilainen on ehtinyt myös olla pääpäsmärinä DocPoint-festivaalien synnyttämisessä ja vakiinnuttamisessa vuosina 2001–2004.

Pyhän kirjan varjo elokuvateattereissa helmikuussa. Suomen ensiesitys DocPoint 2008 -festivaalien kilpasarjassa 23.–27.1. www.docpoint.info, www.artfilmsproduction.com

Tuomas Rantanen

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu