Lupa tappaa luovuuden?

Mitä luvattomalle katutaiteelle tapahtuu, kun se siirretään gallerioihin & museoihin & taas takaisin kaduille?

Helmikuussa katutaide valtaa Porin taidemuseon. Satakunnassa esitellään maailman kärkinimien töitä ja osa taiteilijoistakin saapuu paikalle. Museon lisäksi teokset pursuavat myös Porin kaupunkitilaan, tällä kertaa ihan luvan kanssa.

Normaalioloissa kaupungin työntekijät poistavat katutaidetta seiniltä otsat hiessä, ja vartijat sekä poliisit ottavat taiteilijoita kiinni. Nyt kaupunki maksaa siitä.

”Pori on erittäin suvaitsevainen kaupunki, eikä pidä lietsoa turhaa vastakkainasettelua”, näyttelyamanuenssi Pia Hovi-Assad sanoo.

Yksi katutaiteen keskeisistä ominaisuuksista on nimettömyys, epäkaupallisuus ja luvattomuus. Tämän ja kaupungin taidemuseon yhteensovittaminen ei kuitenkaan tuota ongelmia.

”Mielestäni ei pidä mystifioida katutaidetta, näyttelyn myötä taiteilijat saavat toisenlaista huomiota ja sitäkin tarvitaan”, Hovi-Assad toppuuttelee rappioromantikoita.

Kaupallisuuskaan ei ole enää täysi tabu skenessä. Osa taiteilijoista tekee työllään kunnon tilin.

”Ei koko katutaiteen kenttä ole muuttunut Banksyn myötä. Hänen menestymisensä on nostanut katutaiteen profiilia ja tuonut sitä suuren yleisön tietoon. Katutaide on monen tekijän kohdalla edelleen yhteiskunnallista aktivismia ja poliittista vastarintaa.”

Kaduilla syntynyt taide on kehittynyt kommunikoimaan elävän ympäristön kanssa. Kuinka tämä sopii museoympäristöön?

”Meillä jokainen näyttely rakennetaan ja toteutetaan omalla tavallaan. Museorakennuksessa on jo itsessään monta kerrostumaa, katutaiteen näyttely täydentää ja lisää tätä monimuotoisuutta ja siitä pidämme”, Hovi-Assad sanoo.

Vaikka katutaide ei suinkaan ole aina poliittista sisältönsä puolesta, politisoi se tilan muodollaan.

”Katutaide muokkaa käsitystämme julkisesta taiteesta sekä synnyttää keskustelua kysymyksestä, kenelle kaupunkitila kuuluu.”

Street Art – The New Generation Porin taidemuseossa & eri puolilla kaupunkia 10.2.–27.5.

–––––––––––––––

URB & kissalan pojat

Suomalaisista museoista Kiasma on ansioitunein katutaiteen saralla. Vuodesta 2000 järjestetty URB-festivaali on keskittynyt urbaaniin taiteeseen.

Vuonna 2001 poliisi hermostui graffitimaalaajien hyysäämiseen ja haki URB-festivaalin mapit, valokuvat ja videot.

”Valtion museo on valtion laitos ja velvollinen antamaan virka-apua poliisille, jos he niin haluavat”, festivaalien silloinen johtaja Virve Sutinen perustelee materiaalin luovuttamisen viranomaisille. Vaikka poliisi lupasi palauttaa URB:n arkistomateriaalin, ei mitään ole tapahtunut.

”Eivät he varmastikaan tulleet siitä hullua hurskaammiksi”, Sutinen jatkaa. ”Mutta tarkoitus olikin varmasti luoda kuva uhasta, joka asetti toimintamme laillisuuden kyseenalaiseksi.”

Asennemuutos viime vuosina on kuitenkin ollut valtava. Turussa avattiin tammikuussa ensimmäinen laillinen graffitiseinä, Helsingissä niitä on useita, ja kaupungin yleisten töiden lautakunta esitti juuri Kulosaaren melumuurin maalaamista graffitein. Tuskin Porin taidemuseon juurikaan tarvitse jännittää kissalan poikia.

–––––––––––––––

Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *