Luonnollinen tapaus

Rahan valta: Kenties hupaisin käsillä olevaan lamaan liittyvä väite on, että sitä ei muka osattu ennakoida. Tietysti osattiin.

Kenties hupaisin käsillä olevaan lamaan liittyvä väite on, että sitä ei muka osattu ennakoida. Tietysti osattiin.

Toki toisilla on ollut enemmän ja toisilla vähemmän maalaisjärkeä luovien finanssi-instumenttien laajamittaisen käytön seurauksista. Mutta taloustiede on osapuilleen koko olemassaolonsa ajan tutkinut pitkiä ja lyhyitä syklejä, toisin sanoen teoriaa siitä, minkälaisilla ajanjaksoilla seuraa suurempia ja pienempiä taantumia.

Lama ei ole mitään odottamatonta tai poikkeus normaalitilasta. Se on järjestelmän elimellinen piirre.

Laman luonnollisuutta voidaan pitää lähtökohtana talouden syklisyyttäkin syvemmässä mielessä. On nimittäin niin, että kapitalismi on luontaisesti kriisiin pikemmin kuin tasapainoon pyrkivä järjestelmä. Hyvällä politiikalla voidaan yrittää estää kriisejä, mutta kuluneiden parin vuosikymmenen aikana tätä ei ole syystä tai toisesta pidetty tarpeellisena.

Järjestelmän sisäinen kriisialttius syntyy pohjimmiltaan jatkuvan kasvun tuottamisen ristiriitaisista edellytyksistä. Kapitalismissa palkkatason tulisi jatkuvasti sekä nousta että laskea. Sen tulisi laskea, jotta kannattavuus olisi taattu, kilpailukyky pysyisi yllä ja yritykset tuottaisivat enemmän voittoa uusia investointeja varten. Sen tulisi nousta, jotta kulutuskysyntä pysyisi yllä ja kasvussa.

Investointeja pidetään usein kasvun keskeisenä tekijänä, mutta pohjimmiltaan työntekijöiden kyky kuluttaa on historiallisesti ollut ratkaisevampaa. Ilman sitä on erittäin hankalaa myydä mitään.

Tähän ristiriitaan voidaan reagoida monella tavalla. Eräs klassinen kikka on siirtolaisten kontrolli. Palkat voidaan pitää matalana yhtäällä ja nostaa niitä toisaalla, kun rajojen ylittäminen tehdään mahdollisimman hankalaksi.

Toinen tunnettu menetelmä on keynesiläinen malli. Kaikki se kasvu, jota toisen maailmansodan jälkeisenä kulta-aikana tuotettiin, perustui nimenomaan keynesiläisen sopimusjärjestelmään, jossa työläisten palkkatason nousu varmistettiin rajoittamalla pääoman valtaa.

Kolmas idea on ollut viime aikoina hallitseva, nimittäin lainan saatavuuden turvaaminen.

Kysyntää voidaan luoda ilman ostovoiman kasvua lisäämällä mahdollisuuksia kuluttaa velaksi. Strategian tulokset ovat kaikkien havaittavissa.

Tämän päivän vaihtoehdot ovat varsin vähissä. Jos kasvutaloudesta ja pääoman tuottavuusvaatimuksista halutaan pitää kiinni, tarvitaan globaalikeynesiläinen malli, jossa kulutusmahdollisuudet kasvavat kohisten kehitysmaissa. Tämä on varsin oikeudenmukaista, mutta maapallo tuhoutuu.

Sellaista kapitalismin muotoa, jossa pääoman ei tarvitse tuottaa, ei taas ole toistaiseksi keksitty.

Ehkä kapitalismille pitäisi tehdä jotain.

Teppo Eskelinen

Kommentoi Facebookissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *