Lukijaposti

Voiman & Fifin lukijoilla on asiaa.

Kommentti: Globalisaatio on vihan sana

Vanhakantainen ja vanhus kai olisi miellettävä olomuodokseni. Jälkipolveni määrittelee ihmistyyppini muun muassa toteamalla: ”Äiti! Me ei oikein ymmärretä tuota sinun logiikkaasi: ostelet kaikenmaailman uusia vempaimia, joita et sitten kuitenkaan hallitse etkä osaa käyttää…”

Mutta kun pitää olla kehityksessä mukana! Pitäisi osata edes ”sinutella” ulkoisin määrein kehityksen hienoudet ja globalisaation tieteelliset ulottuvuudet.

Kun tyhjentävästi aina seuraan eduskunnan kyselytunnit, uutisoinnin friikkinä olevasta ja tapahtuneista ja muodostan oman harkintakykyni mukaisesti ja samoin perustein kriittisen ajattelutapani väittämien oleellisen ketjun yhteenvedon ja analyysin, enpä ylen koe suurtakaan viisautta minkään järkeistämiseen ja kaiken hallintaan. Kunhan keikun kehityksen syrjässä.

Globalisaatio on sana, joka kompuroi heti ensikuulemalta vastakarvaan. En sanan kuullessani osaa sijoittaa sitä suomalaiseen yhteiskuntaan. En siihen vanhaan koulukuntaan, johon katson kuuluvani, muutoin kuin epämääräisenä, omaa identiteettiäni loukkaavana, hallinnollisesti pakkoajettuna ja oman määräysvaltani yli laillistettuna diskriminointina.

Globalisaatio-sana on sanavarastoni ja käsitteitteni liki vihaa tai ainakin suurta vastenmielisyyttä tuottava mielikuva kaiken kotimaisuuden alasajosta. Se on sana, joka laillistaa suomalaisen tuotannon ulkoistamisen teollisuudessa, kaupassa, tieteissä ja taiteissa, maamme identiteetin halpahintaisen ulosajon, josta päättävät suuren pääoman myynnistä ja myyntituloksista välittömästi rikastuvat ja oligarkkisijoittamisestaan hyötyvät. Kansallinen etu on toisarvoinen sivujuonne, jota voi selittää erilaisilla selitysopeilla.

Koko elämäämme ja kansaamme hallitsee rahavallan mahti. Poliitikot pohjustavat hallinnossaan ajaen koko ajan omaa tulevaisuuttaan edestukevia veropoliittisia ratkaisuja. Systemaattinen veropolitiikka on politiikkaa vahvimpien ehdoin keskiverokansalaisten kustannuksella.

Herätysliike nukkuu…

Pkorava

_______________

Punikin diibadaabaa

Pidän julkaisuanne vasemmistonaivistisena, joten en yleensä lue sitä. Luin kuitenkin Ms Robertsin anglofilia-artikkelin Voimasta 1/2014. Hän ei selvästikään ymmärrä, mitä eroa on Suomen ja Englannin oikeisto-vasemmistoakseleilla.

Suomessa oikeistolainen tarkoittaa henkilöä, joka ei hyväksy edesmenneen Neuvostoliiton kaltaista yhteiskuntajärjestelmää. Se, mikä kuului neuvostojärjestelmään (tuotantovälineiden valtiollinen omistus, kansalaisvapauksien rajoittaminen, toisinajattelijoiden vainoaminen) edustaa suomalaiselle vasemmistolaisuutta.

Oikeistolainen voi kannattaa valtion osallistumista tiettyihin asioihin, mikäli se lisää yksilön oikeuksia. Tähän kuuluu muun muassa hyvä julkinen koululaitos.

Päinvastoin kuin vasemmistolaiset, oikeistolaiset kantavat huolta tämän laitoksen rahoituspohjasta eivätkä pyri tuhoamaan sitä älyttömillä talouspoliittisilla linjauksilla, joihin kuuluu muun muassa vasemmiston pyrkimys tuhota suomalainen teollisuus.

Vasemmistohan kuvittelee, että hyvinvointia syntyy yhtä hyvin kunnan virastossa kuin tuottavassa vientiyrityksessäkin.

Suomessa on myös erittäin paljon vasemmistolaisia anglofiileja. He tuntevat lukkarinrakkautta Englantia kohtaan, Englantihan auttoi punaisia vapaussodassa sata vuotta sitten.

Suomalaisilla oikeistolaisilla ei ole mitään ihannemaata. Susanna Kosken kaltaiset tyhjäpäät ihailevat kyllä Englantia, mutta he eivät edusta jokaista, joka on poliittisen keskilinjan oikealla puolella. Monet oikeistolaiset ihailevat tiettyjä piirteitä yhdysvaltalaisesta yhteiskunnasta, mutta eivät samalla tavoin kuin vasemmisto aikoinaan palvoi Neuvostoliittoa.

Myös saksalainen malli on monien suomalaisten oikeistolaisten suosiossa: hyvä työllisyys, melko pienet tuloerot, toimiva porvarillinen yhteiskunta.

Vasemmistolle saksalainen malli on kauhistus – Saksahan auttoi valkoisia ”kansalaissodassa”, ja kaiken lisäksi saksalainen malli tarkoittaa heikäläisille puolentoista vuosikymmenen mittaista kansallissosialistista jaksoa viime vuosisadan alkupuolella.

Oikeistolla ei ole mitään epärealistisia ”ihanteita” ja ”utopioita”, vaan oikeistolaisuuden ytimenä on rakentaa toimiva yhteiskunta realiteettien ja faktojen pohjalta. Siinä ei vasemmiston lapsellisilla haihatteluilla ja pilvilinnoilla ole mitään sijaa.

Nimetön

Toimittaja vastaa:

Palautteesi on tyypillinen ihmiselle, joka roikkuu pinnallisissa oletuksissa ”oikeistosta” ja ”vasemmistosta” eikä osaa arvostaa sellaisten ihmisten eettisiä johtopäätöksiä, joilla sentään on munaa kirjoittaa omalla nimellään.

Kirjoituksessasi keskityt oletettuihin terminologisiin väärinymmärryksiini. Samalla et argumentoi lainkaan artikkelini sisältöä, jossa käsittelin Suomessa yhä aggressiivisemmin ja karmivammin leviävää uusliberalistista ideologiaa.

Väität minun rakentevan ”pilvilinnoja”. Mielipiteesi on ikivanhaa ja väsynyttä oikeistojargonia. On yhtä aikaa huvittavaa ja kauhistuttavaa, että kaltaisesi ihmiset kuittaavat talouden ylivaltaa vastustavat eettiset kannat aina yksinkertaisesti ”lapsellisina”.

Mistä sinä unelmoit?

Sinun ”oikeistosi” on oikeudenmukainen, talousajattelultaan vastuullinen ja suhtautuu historiaan puolueettomasti.

”Vasemmisto” taas on joukko kajahtaneita Venäjän vallankumouksen lapsia, jotka jääräpäisesti estävät Suomea kehittymästä ja ovat kyvyttömiä tekemään ainuttakaan poliittista avausta, jota ei perustele jokin pölyyntynyt satavuotias opinkappale.

Olet niin takertunut menneisyyteen, että et osaa tarjota mitään uutta tilalle. Vaikka vastustan uusliberalismia, se ei tarkoita sitä, että roikkuisin kiinni vanhanaikaisessa vasemmistodogmatiikassa, eikä näin tee kukaan niistä järkevistä, edistyksellisistä suomalaisista, jotka jakavat näkökantani.

Vain jälkeenjääneet poliittiset dogmatistit esittävät väitteen lähtöoletuksena ja väistävät varsinaisen keskustelun.

Jos pidät taloudellisen pragmaattisuuden valepukuun naamioidun, eettisesti onton ideologian vastustamista ”pilvilinnojen rakenteluna”, annat minulle vain lisää syitä edistää sellaista vastuullista poliittista mallia, joka siirtää kaltaisesi ihmiset historian romukoppaan.

Donna M. Roberts

Kirjoittajan vastaus kokonaisuudessaan: dmrobe.wordpress.com

_______________

Lähdekritiikkiä

Taitavasti laadittu tiedote muuttuu lehdessä uutiseksi, jos ei harrasteta lähdekritiikkiä. Voima 1/2014 puffasi Yhdenvertainen Suomi -kansalaisaloittetta kirkon ja valtion erottamiseksi toisistaa.

Suomessa ei ole ollut valtionkirkkoa vuoden 1869 jälkeen. Pohjoismaissa valtionkirkkoja on enää Islannissa ja vapaamielisessä Tanskassa.

Valtionkirkossa on kysymys hyvin erilaisesta kuviosta kuin millainen on suomalainen työnjako kirkon ja valtion/kuntien välillä. Työnjaossa olisi säätämistä, mutta kansalaisaloitteessa vedetään mutkat liian suoriksi.

Matti Pirhonen, valokuvaaja, free-toimittaja

_______________

Kimmo!

Welcome back! Lehti on kaivannut karismaasi. Nastaa kun olet taas täällä.
No hard feelings sijaiselle.

Beryl

_______________

Kuka kestää parhaiten?

Talvisen kylmänä päivänä kello 15 iltapäivällä kaivoin taskua Leppävaaran aseman alikulkutunnelissa ja huomasin edellä kulkevan miehen tekevän samoin. Romanialaisneito oli istunut portailla aamuyhdeksästä lähtien.

Laitoimme herrasmiehen kanssa kolikoita palelevan naisen pahvimukiin. Siellä oli ennestään 60 senttiä. Juttelin miehen kanssa, joka valkoisessa parrassaan näytti joulupukilta ja minä keski-ikäinen mies omassani vain tontulta. Oltiin sitä mieltä, että on sairasta ihmiskunnalta istuttaa ihmistä pakkasessa.

Eikö voitaisi järjestää flashmob-tyylinen tempaus otsikolla ”Kenen perse kestää kauimmin!” Jokaiselle kuppi, ja se, joka kestää pisimpään, saa lahjoittaa myös hävinneiden rahat tälle romanialaisnaiselle.

Marko

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Sellosalin syksy 2018