Lukijaposti

Fifin ja Voiman lukijoilla on asiaa.

Jutut katoavat

Fifi-verkkolehden usein parhaasta päästä olevat artikkelit, kuten Veli Itäläisen blogi-kirjoitukset, hukkuvat hyvin pian ilmestymisen jälkeen jonnekin sivuston syövereihin. Tokihan ne hakutoiminnolla sieltä löytyvät, mutta olisiko paikallaan uudistaa sivustoa siten, että uudet jutut näkyisivät hieman pitempään ja antaa selkeät alueet eri aiheille.

Jokaisen aihealueen jutut vieläpä ilmestymisjärjestyksessä, josta pääsis selailemaan vanhoja juttuja. Nykyisellään helpoin tapa on käyttää googlea, jotta löytää teidän sivuilta haluamiaan juttuja ja se ei ole kai ideaali tilanne.

Keijo

Toimitus vastaa: Kiitos palautteesta. Uudistimme Fifiä niin, että uudet blogipostaukset pysyvät etusivulla pidempään kuin aiemmin.

_______________

Pilvi piiloon

Voima on muuten ihan kiva ja nokkela lehti, mutta yksi asia mua nyppii, nimittäin kannabismyönteisyys! Ärsyttää että joka lehdessä viimeaikoina on ollut jotakin asiaa puolustelevaa.

Kannabis, kuten muutkaan huumeet ei ole hyvä asia, ei edes ne lailliset. Mun mielestä voiman pitäisi kannustaa ihmisiä päihteettömään elämään ja ajattelemaan omilla, selvillä aivoillaan.

Ja jos jotkut niin sanotut pilviveikot tästä suuttuu, niin minua ei haittaa, itekkin on tullut kokeiltua, mutta mikään ei voita omia, raakoja aisteja.
Muistakaa se ensi kerralla kun meinaatte sumentaa aivojanne huumeilla tahi alkoholilla.

Elina

______________

Karut vartijat

Helsingin vartioiden meno kuulosti todella karulta ja väkisinkin tuli mieleen että mites muissa kaupungeissa? Itse asun Kuopiossa ja täällä yksityinen vartiointi kattaa myös kauppakeskuksia, mutta poliisit valvovat esimerkiksi torialuetta.

Tiedän että kattavan jutun tekeminen ei varmasti onnistuisi Kuopiosta, koska vartiointi on niin vähäistä, kertomuksia ei löydy. Kuitenkin Tampere, Turku, Jyväskylä ja Oulu voisivat olla paikkoja joista saisi myös stooria.

Jos ongelmat ovat vain Helsingissä niin silloin voidaan olettaa kyseessä olevan vain muutamat mädät omenat, mahdollisesti johtoportaassa.

Jaakko

_______________

Juttuehdotus

Mielestäni lehtenne on mielenkiintoinen ja kantaaottava. Luen sitä säännöllisesti. Voisitte kuitenkin laajentaa skaalaanne myös vanhuksiin. Nuorten (ja muidenkin) tulisi olla huolissaan muustakin kuin eläinten huonosta kohtelusta.

Monia laitoksissa asuvia vanhuksia kohdellaan huonommin kuin eläimiä. Ihmisten intimiteettisuoja tosin kieltää valokuvaamisen, joten tuoliin sidottuja, likaisissa vaipoissa istuvia vanhuksia ei voi kuvata. Vanhuksia ei voi kukaan auttaa, varsinkin kun päättäjät eivät pidä sitä tarpeellisena.

Omaisten tekemät valitukset aluehallintovirastoon eivät johda mihinkään, koska laitosta (vanhainkotia) uskotaan eikä omaisia. Asioita ei edes tutkita kunnolla. Lisäksi omaisella eikä tietenkään vanhuksella itselläänkään ole mitään ”oikeuksia”, vaan laitos ns. ”omistaa vanhuksen”.

Laitoksen vaihtaminen ei tule kysymykseenkään. Siinä vaiheessa, kun joudutaan sairaalasta (tai kotoa) laitokseen ja tarjotaan paikkaa, on se pakko ottaa, muussa tapauksessa menee taas kuukausia ennenkuin seuraava paikka vapautuu.

Olen seurannut asioita yli pari vuotta omaiseni kohdalla tiiviisti enkä itse haluaisi koskaan joutua laitokseen. Toivottavasti ajat muuttuvat ja siinä vaiheessa, jos oma laitokseen siirtyminen on ajankohtainen, voisi valita kuolettavan piikin ja laitoksen välillä. Olen tällä hetkellä viisikymppinen.

Hyvää kevättä!

NN

_______________

Väärin hiihdetty

Haluan kommentoida Hanna Koikkalaisen hiihtoa käsittelevää artikkelia Voimassa 2/2011. Hienoa, että ehkäpä monipuolisin ja terveellisin ulkoilu- ja liikuntalaji on saanut tilaa lehdessänne. Liikuntaa on yleensä vaikeaa opettaa lehden sivuilla; motivointi on helpompaa. Helpompaa on antaa virheellisiä ja terveydelle vaarallisia ohjeita. Näin kävi nyt.

Hiihtämistä voi harrastaa monella tavalla. Perinteisessä maastohiihdossa on monenlaista tekniikkaa ja ”tyyliä”. Kaikki mikä palvelee terveyttä ja hyvää elämää saa vilpittömän kannatukseni. Sen sijaan ammattilaisena kuulen ja näen ladulla paljon sellaista, mikä pilaa terveyttä, jopa peruuttamattomasti.  

Yleensä silloin on kysymys sukupolvelta toiselle siirtyneestä ”tiedosta” ja omatekoisesta – hälläväliä asenteella opetellusta tekniikasta.  Kun suksissa ja laduissa on kuitenkin siirrytty pois Lönnrotin ajoista on sukupolvelta toiseen siirryttäessä jäänyt itämään puusuksien tekniikka.  Niin oli artikkeliinkin.

Kalevala kestää isältä pojalle, mutta artikkelin ohjeilla ei pojan selkä välttämättä kestä perinteisen hiihtoa.

Lajia ja nimenomaan pertsaa ykköslajina harrastavana ja opettavana (SHORY, auktorisoitu) toivoisin, että aiheen kirjoittajalla olisi ollut perehtyneisyyttä sekä lajin perusteisiin että sen opettamiseen.

Niin voiteluun, tekniikkaan kuin varusteisiinkin on olemassa päteviä yleisohjeita; artikkelin ohjeet olivat puutteellisia ja jopa virheellisiä. Väitän ettei mikään liikunta sinänsä ole terveellistä – tekniikan pitää olla biomekaanisesti ja fysiologisesti terveyttä tukevia ja välineitten riittävän hyvät.  

Noilla ohjeilla; mikäli ne ymmärtää, kuten pähkäilyn jälkeen minä ymmärsin ei voi hiihtää terveellisesti ja nautittavasti, vaan altistaa itsensä terveysriskeille; turhaan. Maastohiihtoa nykysuksilla, koneella tehdyillä laduilla hiihtämisen taitoa ei imetä äidinmaidosta; vaikka niin moni suomalainen niin luulee.  Pätevän opetuksen ja ohjauksen saaminen tekee lajista terveellisen ja nautittavan.  

Aurinkoa hangille ja hiihtäjille Sipoonkorven reunoilta toivottaen:

Jari Ansio

_______________

Pelit eivät tapa

Olen lukenut lehteänne säännöllisesti ja ihastunut riippumattomaan journalismiinne. Olette tärkeä lehti, minulle ja meille.

Mutta aktiivisena videopeliharrastajana minua hämmensi syvästi maaliskuun lehtenne (Voima 2/2011) Kimmo Jylhämön artikkeli Killzone 3 -pelistä. Ensin kerroitte pelin olevan hyvin väkivaltainen. Se on fakta, jota en kiistä mutta väitän sen silti olevan aika kaukana väkivaltaisimman pelin tittelistä.

Mutta se mikä minua vaivaa johtuu artikkelin jatkuvasta kärjistämisestä: ”Sonyn pleikkari kolmoselle tehty Killzone 3 laajentaa sarjan vanhastaan tuttua tappamisfiilistä kolmanteen ulottuvuuteen.”

Siis anteeksi nyt vain, mutta pelaanko siksi että saisin tappaa? Minä luulin että kyse oli jännityksestä ja reaktiotestistä?

Ja kappaleen aloitus ”Ovatko tälläiset pelit sitten vahingollisia vai ei? Ovathan ne. Niin lähelle todellisuutta ne kiilaavat.”

Artikkelin luettuani minun täytyi lukea se uudestaan. Ja uudestaan. Mitä helvettiä? Tämä artikkeli ei sovi lehden liberaaliin arvomaailmaan millään tavalla. Ihan niin kuin Timo Soini sanoisi homojen olevan ”ookoo”.

Teillä on lehdessänne monta sivua kulttuurista. On musiikista, on taiteesta, on elokuvista, on kirjoista. Ja kun vihdoin kirjoitatte jotain videopeleistä, kirjoitatte jotain uskomatonta sontaa.

En ole koskaan ennen kuullut lehtenne olevan samaa mieltä amerikkalaisen Fox-kanavan kanssa. Kanava kertoo videopelien olevan vaarallisia ”monien tutkimusten mukaan”.

Pelaaja-lehteä lainatakseni, ”suurin ja vaikein tutkimus onkin näiden tutkimusten löytäminen.”

Se miksi otin esiin lehtenne kulttuuripuolen johtuu siitä että tiedän kuinka tärkeää taide on teille. Selvästi lehtenne ei lue videopelejä taiteeksi. Kun joku on masentunut tai muuten vain kaipaa piristystä, hän kaivaa esiin suosikkilevynsä. Joku kaivaa sen rakkaan elokuvansa, tai vaikkapa kirjan.

Minä kaivan pelin. Pelit ovat taidetta, olivat ne väkivaltaisia tai ei. Monet elokuvat ovat väkivaltaisia, mutta silti me nautimme niistä. Tietenkin pelien vastustajat sanovat eron olevan siinä, että nyt pelaaja on painamassa liipaisinta. Mitä sitten?

Minä tiedän, että pelaan peliä. Ja tiedän myös että kaikki mitä peli antaa eteeni, ei ole totta ja vaikka otankin pelissä tappajan roolin, nautin siitä. Jos joku lapsi sekoaa sellaista pelatessaan, se ei ole pelin vika. On ihmisiä kirjoistakin seonnut ja kirjoissahan tapetaan paljon.

Paljon enemmän kuin missään pelissä, ja kuka voisi väittää että vaikkapa Taru Sormusten Herraa lukiessaan ei olisi sotakohtauksissa kuvitellut mieleensä sodan melskeen ja nauttinut siitä?

Suurin väite, itseasiassa minua jopa loukkaava väite siitä, että pelit ovat väkivaltaisia on täyttä puppua. Peleillä ja muulla taiteella ei ole mitään eroa, pelit ovat vain sen seuraava aste. Lapset eivät sekoa peleistä mitenkään enempää kuin väkivaltakirjastakaan. Toivon Voima-lehden harkitsevan uudelleen ajatustaan videopeleistä.

Haluan myös mainita että Killzone 3 ei ole mitenkään erikoinen räiskintäpeli, enemmänkin keskivertoa. Toivoisin Voima-lehden pelaajien pelaavan loistavan Half-Life-pelisarjan, sen mieltä kutkuttava maailma ja mahdollisimman vähän informaatiota antava juonenkulku on johtanut siihen, että olen pelannut sen yhtä monta kertaa läpi kuin olen lukenut Sinuhe Egyptiläisen.

Kokeilkaa myös Minecraftiä, se on rakentelupeli jossa ei tosin vielä hirveän hyvin vegaanina voi elää. Ehkä nämä muuttaa käsitystänne peleistä, eikä lehtenne tuota minulle enää samanlaista myötähäpeää kukkahattutätimäisillä artikkeleillanne, joissa syytetään maailman ongelmista harmitonta viihdettä.

Tommi Hyyryläinen

Peliharrastaja, 18 v.

Opiskelija vailla tulevaisuutta

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu