Lukijaposti

Voiman lukijoita puhuttaa tässä kuussa biopolttoaineiden hehkutus, Oona Juutisen kolumnit ja Voiman vasemmisto-liberaali svengi.

Kestämätöntä menoa

Voimassa (3/06) hehkutettiin turhan sinisilmäisesti biopolttoaineita. Niiden tuotantoon kuluvaa energiaa ja polttoainekasvien viljelyyn tarvittua pinta-alaa ei lainkaan kommentoitu.

Olisi jo Voimankin aika julistaa yksityisautoilu lopullisesti pannaan ja kannustaa lukijoitaan minimoimaan fossiilisten polttoaineiden käyttö kävelemällä, pyöräilemällä ja käyttämällä julkisia kulkuneuvoja sillä aikaa, kun tutkijat kehittävät toimivaa, massatuotantoon soveltuvaa, uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa saasteetonta polttoainetta.

Ja vaikka moinen ihme saataisiin kehitettyä, on yksityisautoilu joka tapauksessa kestämätön liikkumismuoto jo pelkästään autojen viemän tilan sekä niiden valmistukseen kuluvan energian ja raaka-aineiden vuoksi!

Puhumattakaan yksityisautoiluun liittyvästä hedonistisesta, ahneesta ja laiskasta elämänasenteesta sekä suomalaisia vaivaavista miljoonien kilojen läskivuorista!

Nimimerkki pyöräilijä

_______________

Oona Juutinen riemastuttaa

Haluan kiittää Oona Juutisen riemastuttavaa kolumnia ”Seuraavaksi hitsaamaan” (Voima 3/06). Olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä rakentelusta. Kaikki naiset ruuvimeisselin varteen!

Minua on aina suututtanut, että naisen rooliin kuuluu muka-avuttomuus: pitää suorastaan olla osaamatta käyttää työkaluja, olla osaamatta ohjelmoida videoita, jättää opettelematta, jättäytyä miehen varaan.

Minusta ei kenenkään pidä pelätä mitään laitetta, jossa on johto. Ja pitää uskaltaa opetella tekemään itse, kaikista ennakkoluuloista, osaamattomuuden tunteesta ja vastakkaisen sukupuolen venkoiluista huolimatta.

Kaikki työkalut, laitteet ja muut vempeleethän on periaatteessa tosi loogisia, ja jos joku näyttää, miten homma toimii, niin aina parempi.

Eri asia on tietysti se, että joku ihminen voi olla tottuneempi käyttämään jotain laitetta paremmin kuin joku toinen, koska on alkanut aikaisemmin. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa ja kiriä kiinni. Ruuvimeisseli sopii käteen yhtä helposti kuin kahvimitta, tiskiharja tai pensseli.

Liisa

_______________

Vasemmisto-liberaali svengi

Voima (2/2006) paistoi silmiini sokaisevalla voimallaan, kun maleksin keskustan lumisilla teillä kuukausi takaperin. Kannessa oli yhden lempinäyttelijäni, George Clooneyn, kuva, joten nappasin sen mukaan. Sekä kirjoitus että kuvat olivat asiallisia ja selviä, mikä kannusti minua menemään Tennispalatsiin tilaamaan liput Syrianan seuraavaan näytökseen.

Voimassa (10/05) oli Aki Kaurismäen haastattelu, mikä herätti keskustelua jopa valtamediassa, jossa on aiemmin karsastettu edes mainita lehteä nimeltä, sillä se tuo esiin puna-vihreitä arvoja ja asioita, joista mielummin vaietaan perinteisissä lehdissä.

Valtamedian asettaman ”boikotin” vuoksi se ei ole ollut kovin luettu, mutta nyt Te olette löytäneet oikean keinon haastaa vanhat, konservatiiviset valtalehdet: vasemmistoliberaalien kulttuurijulkkisten haastattelut tuovat ansaittua julkisuutta lehdellenne. Jatkakaa samaa rataa, sillä viimeisten numeroiden lukeminen on ollut todellista kulttuurin juhlaa!

Ali

_______________

Oikeus olla huoraamatta

”Kaikkea mitä saa tehdä, saa tehdä myös rahasta, jos haluaa”, väittää yksi Voima-lehden 2/06 kirjoittajista. Tätä hän kutsuu “oikeudeksi huoruuteen”. Tuollaisen perustelun uskovat vain ne, jotka ovat antautuneet kapitalismin aatteiden talutettaviksi.

Otetaan esimerkiksi poliitikon “ammatti”. Demokratiassahan politiikkaa “saa tehdä”. Mutta onko oikein tehdä politiikkaa “rahasta”? Olemmeko kadottaneet vaatimuksen, jonka mukaan poliitikkoa ohjaavat hänen vakaumuksensa ja oikeudentuntonsa?

On merkillistä, että pitäessämme kiinni oikeudestamme olla prostituoitumatta, meidän pitää olla varautuneita tuntemaan se nahoissamme.

Mikael Böök

Toimitus on suomentanut kirjoittajan alun perin ruotsinkielisen kirjoituksen.

_______________

”Ylemmyyden uskonnosta”

Mitenkään ottamatta kantaa pilapiirroksista puolesta tai vastaan, haluaisin kommentoida erästä asiaa, johon olen törmännyt jo useassa aihetta sivuavassa artikkelissa, suurimmassa osassa suomalaista lehdistöä.

Itseruoskinta on toki kaunis ja erittäin pitkä perinne eurooppalaisessa kulttuurissa, mutta siirtomaaherraksi en osaa kyllä myöntää itseäni, vaikka käyttämäni sähkö opiskelijayksiööni muualta tulisikin.

Ja mitä ylemmyydentuntoon tulee, mikä kulttuuri tai maa ei pidä itseään hyveellisyyden, oikeudenmukaisuuden tai rehellisyyden tyyssijana? Siitä lähtien kun kansallisaate keksittiin, se on levinnyt joka ikiseen maailman kolkkaan ja on edelleenkin vallitseva ideologia ympäri maailmaa. Myös 99 prosenttia uskonnoista opettaa olevansa se ainoa ja oikea, joka tuskin kasvattaa kulttuurien välistä suvaitsevaisuutta.

Siksi uskonnollisten arvojen väheksyminen ei vielä tee kenestäkään aivotonta kuluttajaa. Joskus uskonnolliset arvot ja aivoton kulutus jopa tukevat toisiaan, otetaan nyt esimerkkinä vaikka paavi-kitsch katolisten luostareiden matkamuistomyymälässä.

Useasta pilapiirroksiin liittyvästä artikkelista paistaa jopa jonkinlainen kaipuu niihin vanhoihin hyviin aikoihin, kun meilläkin sentään oli näitä hienoja perinteitä ja uskonnollisia arvoja.

Aika monen uskonnon mukaan minä olen sukupuoleni takia miehiä alempiarvoisempi. Pitäisikö sellaisia arvoja ihailla? Enhän minä ihaile ihmisarvoa sortavia poliittisia aatteitakaan, kuten fasismia. Ja ei, minä en satu olemaan äärioikeistolainen. En edes isänmaallinen.

En ole erityisen ylpeä vallitsevasta länsimaisesta kulttuurista. Se ei ole muita parempi, vaan yhtä huono kuin muutkin.

Anna T.

_______________

Voima

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu