Lukijaposti

Voiman lukijoilla on sana sanottava.

Kommentti Hannele Huhtalan artikkeliin Kultainen kädenpuristus

Toimittaja Hannele Huhtala esitti artikkelissaan ”Kultainen kädenpuristus” (Voima 3/2007) Fida Internationalista erittäin poleemisia ja kriittisiä väitteitä, jotka kyseenalaistavat paitsi Fida:n toiminnan luotettavuuden, myös muiden kristillisten järjestöjen tekemän, valtion rahoilla tuetun kehitysyhteistyön.

Vastoin hyvää journalistista tapaa Huhtala käyttää lähteenään yhden haastateltavan näkemyksiä ja epäilyksiä, muttei tarkista, pitävätkö tämän väitteet paikkansa tai mikä Fida:n näkemys niistä on.

Juttu antaa ymmärtää, että Fida tekisi kehitysyhteistyötä jotenkin epärehellisesti ja salamyhkäisesti. Asiassa ei kuitenkaan ole tällaista dramatiikkaa. Fida:n kristilliseltä arvopohjalta tekemä kehitysyhteistyö Egyptissä kestää laadullisen tarkastelun.

Kuten jutussa haastateltu Paula Marjomaa ylpeänä toteaa: paljon hyvää on saatu aikaan, ja tuhansia apua tarvitsevia lähimmäisiä autettu. Yli 20 kylässä on annettu koulutusta hygienia-, sanitaatio- ja ympäristöasioista, perhesuunnittelusta sekä tyttöjen ympärileikkausten ja perheväkivallan ehkäisemisestä.

Jutun perusteella jäikin epäselväksi, mikä oli toimittajan ja haastateltavan motiivi tuoda julkisuuteen negatiivisesti värittyneitä ja yksipuolisia arvioita Fida:n työstä.

Kristillisten järjestöjen kehitysyhteistyö joutuu julkisuudessa silloin tällöin suurennuslasin alle. Terve kriittisyys ja avoin keskustelu ovat tarpeen. Jostain syystä sitoutuminen nimenomaan kristillisiin arvoihin herättää joissain tahoissa epäilyjä tai suoranaista vastustusta.

Samaan aikaan kun Suomessa tavoitellaan sitoutumattomuuden, neutraaliuden ja ideologiattomuuden ihannetilaa, monissa kehitysmaissa, erityisesti Afrikassa, seurakunnalliset verkostot ovat omissa yhteiskunnissaan ruohonjuuritason vaikuttajia vailla vertaa. Niillä on avainasema monissa keskeisissä kehityskysymyksissä, kuten naisten aseman parantamisessa ja kamppailussa hiv/aids-ongelmaa vastaan.

Suomen valtio on jo pitkään tunnustanut kristillisten toimijoiden roolin köyhien maiden auttamisessa. Valtion eli veronmaksajien varoja on kanavoitu lähetysjärjestöjen kautta, koska työn laatu ja tulokset ovat olleet vakuuttavia.

Fida International on yksi ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestöistä. Tämä asettaa tarkkoja kriteereitä muun muassa Fida:n työn laadulle, jatkuvuudelle ja rahoitukselle. Fida ei käytä valtion rahoja seurakunnallisten tarpeiden rahoittamiseen.

Kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen avustustyöhön saatu tuki kanavoidaan vain toimintoihin, jotka Suomen ulkoasiainministeriö on hyväksynyt. Yhteistyömaiden seurakuntien on itse rahoitettava evankeliointityönsä, kirkkorakennuksensa ja teologiset oppilaitoksensa. Jos näihin tarvitaan Fida:n apua, rahoitukseen käytetään muita lähteitä kuin Suomen valtion varoja.

Fida:n toiminnan ja työntekijöiden keskeinen voimavara on kristillinen usko ja arvomaailma, jotka vahvistavat työhön sitoutumista ja parhaimmillaan parantavat työn laatua. Fida ei halua piilotella kristillistä identiteettiään.

Lähetysjärjestöt ovat tehneet laajaa kehitys- ja avustustyötä jo vuosikymmeniä ennen kuin virallista kehitysyhteistyötä oli keksitty. Huhtalan ”paljastusjutusta”, kuten muustakin kristillistä kehitysyhteistyötä kritisoivasta keskustelusta jää puuttumaan autettujen ääni.

Millaisen lausunnon työstä antaisivat ne kymmenet- ja sadattuhannet, jopa miljoonat ihmiset, joiden elämänlaatu on pysyvästi muuttunut kristilliseltä arvopohjalta tehdyn kehitysyhteistyön myötä?

Arto Hämäläinen, toiminnanjohtaja Lassi Mäkinen, viestintäpäällikkö Fida International

_______________

Mahtavat tietopaketit

Kiitos jutusta ”Toisenlainen kauppajärjestö on mahdollinen” (Voima 3/2007). Taitaa olla ensi kerran, kun yleislehdessä suomeksi kerrotaan, minkälaista maailmantaloutta Keynes tahtoi Bretton Woodsissa.

Voiman lisäksi vain Kauppalehdessä kultaan investointia edistäneessä mainosliitteessä on ollut kunnon juttu Bretton Woodista. Siinä näkökulma oli, miten luotu järjestelmä mahdollisti, että USA pääsi imperiumina verottamaan muuta maailmaa.

Kauppalehti ja Voima yhdessä – mahtava tietopaketti!

Seppo Matinvesi

_______________

Sarjakuvaa kiitos!

Ei perhana julkaiskaa nyt edes yhtä sarjakuvaa. Hagelberg tekee kuvitettuja tekstisotkuja, Rope konstailee kuvitettuja haihailujaan ja Tilus kopioi joskus tekemäänsä ruutua eikä tajua asioista joista kirjoittaa.

Sarjakuvaa! Se on kuvin KERTOMISTA. Ei saatanan teeskentelevää paskaa enää.

Sarjakuvantekijä

_______________

Tamperelaisesta työväentalosta, päivää!

Toivoisin ettei kiinteistöömme enää toimitettaisi julkaisuanne. Lehdet ei juurikaan vähene yleisöaulastamme, päinvastoin. Useimmiten vanhat lehdet jäävät lojumaan pitkin ala-aulamme lukuisia pöytiä. ÄLKÄÄ siis tuoko lainkaan tänne mitään ilmaislehtiänne, joku häirikkö saattaa vain tuikata ne tuleen. Talomme kun on auki niin ettei kukaan valvo yleisiä tilojamme. KIITOS JO ETUKÄTEEN!!!

Vahtimestari

_______________

Mistä saa polkupyöriä?

Missä nettisivustonne osiossa on mahdollista tilata armeijan polkupyöriä? Tarkemmin vielä, ilmoittelitte painetussa lehdessänne mahdollisuudesta tilata jonkinlaista Voima-polkupyörää kauttanne. Etsin tässä kyseistä mahdollisuutta myös internetin välityksellä, sillä lehdestänne on tullut liian raskas sisällöllisesti (ainakin minulle). Tästä syystä muutamat viimeiset numeronne ovat menneet ohi suun. Uskon niiden sisältäneen mielenkiintoisia aiheita, siltikin kriittisellä silmällä lukeminen on asiasisällön vuoksi hyvin vaikeaa. On todella vaikeaa lukea lehteänne kannesta kanteen kuukausi kuukauden perään. Mielenkiintoista puuhaa, mutta koska henkilökohtaisesti en tunne kirjoittajien taustoja tai muutenkaan henkilöitä on tekstien arvioiminen kovin vaikeaa.

Tässä tämä, toivottavasti polkupyöriä löytyy. Aurinkoista alkanutta viikkoa ja mukavaa kevättä

raimo

_______________

Jälkijättöisesti kommentoiden

Tämä tulee vähän jälkijättöisesti, mutta helmikuun numero somalinaisiin ja -tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta oli tärkeä. On tärkeää, ettei väkivaltaa ja yleensäkin taantumuksellisuutta siedetä, vaikka sitä harjoittavat ihmiset (yleensä miehet, mutta ajoittain myös naiset) eivät ole länsimaisia. Uskonnon nimissä tehdään kaikenlaista, mutta sen ei pidä olla yhtään sen hyväksyttävämpää vaikka uskonto, jolla väkivalta oikeutetaan, EI olekaan kristinusko. Värisokeus kunniaan!

Riikka Savolainen

_______________

Voimaa huijattiin?

Lehtenne aktiivisena seuraajana en voi kuin ihmetellä miten juttu Canyon Porterista on päässyt oikein kansikuvaan ja verkkosivuillenne asti.

Epäilen että teitä on huijannut sekaisin oleva nuori mies. Miksikö? Tarina on täynnä uskomattomia sattumia; hän on syntynyt Guantanamossa, liittynyt armeijaan 9/11 iskujen jälkeen, päätynyt Abu Ghraibiin. Hän väittää olleensa ensimmäisiä tiedon vuotajia, mutta onnistuneensa pysyttelemään nimettömänä.Nämä voisivat epätodennäköisyydestään huolimatta olla totta.

Tarina vilisee ristiriitoja. Hän väittää vanhempiensa olleen sotilaita, ja oppineensa rakastamaan armeijaa, toisaalta vanhempiensa olleen ylempää keskiluokkaa ja vastustaneen aina rebublikaaneja. Hän väittää liittyneensä armeijaan halusta suojella Amerikkaa, mutta toisaalla halusta nähdä maailmaa, eikä hän kuulemma halunnut vaarantaa henkeään ”muutaman ylimääräisen dollarin suhteen”.

Hän väittää olleensa ”tiedustelutoimintaan liittyvän erikoisprojektin tiiminvetäjä” jonka tehtävä oli ”saada selville Baath-puolueen päätekijät”, aika korkea asema siis. Silti hänet laitetaan ”uutena” raportoimaan kidutusta jossa kuulustelijat tiesivät uhrit syyttömiksi.

Eihän tätä kidutusta edes saanut raportoida?

Hän väittää ilmoittautuneensa vapaaehtoisesti saattueisiin lieventääkseen päivien tylsyyttä (näinköhän tietokonepuolen tiiminvetäjä edes päästettäisiin moiseen hommaan?), silti armeijasta päästyään pelänneensä tienvarsipommeja ja sala-ampujia kuukausien ajan…siitäkin huolimatta, että omien sanojensa mukaan ehti palvella Saksassa kaksi vuotta Irakin ja siviilin välillä!!

Hän väittää olleensa todistaja Abu Ghraib -oikeudenkäynnissä, mutta nettihaku ei löydä todisteita väitteelle. Itseasiassa, maailmasta ei tunnu löytyvän edes yhtä Canyon Porter nimistä ihmistä. Canyon Porter on jenkkiläinen tumma olut.

Petri Hiltunen, sarjakuvapiirtäjä

Helsinki

_______________

Voima

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu