Lukijaposti

Canyon Porter kommentoi olemassaoloaan, ja muita lukijaposteja.

Hyvää jatkoa lehdellenne…

…toivottaa eräs random-lukija.

PS. Voiman 4/07 juttu Burmasta tahi Myanmarista oli ihan paska. Olisi voinut mainita edes Aung San Suu Kyin ja hänen ihmisoikeustaistelunsa päättyneen seitsemän-kahdeksan vuotiseen kotiarestiin, tappoyritykset ja niin edelleen.

Ei se ole teidän vastuulla, mutta tuo nyt oli ehkä vähän liian karmeata. Joo ja Kyin viesti turisteille jotka miettivät maahan matkustamista: älkää tulko, rahat menevät sotilasjuntalle. Niille jotka eivät todellakaan niitä ansaitse.

Esko

_______________

Huomautus sosialisoinnista

Voimassa 4/07 olleessa Markus Bundersin kirjoittamassa jutussa Suomen sosialisoinnista oli oikea meininki, vaikka onkin vaikea kuvitella mielekästä sosialisointia ”omistusoikeutta rikkomatta”, kuten Bunders asian muotoilee. Lisäksi on pakko huomauttaa, että mikä tahansa laaja sosialisointitoimenpide, vaikka olisi mahdollinenkin, ei pitemmällä aikavälillä ole mielekäs ilman työväen aktiivista ja suoraa osanottoa. Tämä osanotto voi tarkoittaa vain tuotantolaitosten haltuunottoa ja tuotannon järjestämistä suunnitelman pohjalta; porvarin omistusoikeutta tuotantovälineisiin on siis välttämättä loukattava, eikä tätä asiaa tule salata.

Bundersin jutussa ammattiyhdistysliikettä ei toimijana kuitenkaan mainita sanallakaan, ja niinpä koko projekti näkyykin toteutettavan politiikan ylätasolla, byrokraattisena toimenpiteenä.

Toinen ”pikku” seikka, jota jutussa ei mainita, liittyy siihen, että kapitalistit eivät totisesti aio katsella kädet ristissä, kun heidän omaisuutensa takavarikoidaan. Päinvastoin: porvareiden luottamus nyt ylistämäänsä demokraattiseen monipuoluejärjestelmään romahtaa heti, jos huomataan, ettei se enää palvelekaan heidän luokkaetujaan. Apuun kutsuttaneen – ja saataneen – vapaaehtoiset maanpuolustusjoukot, tai ainakin niihin hakeutunut ”isänmaallinen” aines.

Jos kohta porvari onkin valmis hylkäämään parlamentaarisen järjestelmän hädän hetkellä, niin mielestäni työväenkään ei kannattaisi panna turhan paljon painoa eduskunnan kyvylle suorittaa merkittäviä sosialisointeja; työväen on itse otettava tuotantolaitokset pois riistäjältä, eikä odotettava, että joku byrokraattinen koneisto järjestää asiat – sosialisoinnin, tuotannon suunnittelun, tuotteiden jakelun jne. – heidän puolestaan. Eduskunta voi tässä rähinässä olla pikemminkin este kuin apuväline.

Joonas Laine, sähköasentaja

Turku

_______________

Metsiensuojelun keinovalikoimasta

Raisa Aho kirjoittaa Voimassa 3/07 metsänomistajan vaihtoehdoista metsänsä kohtelussa: valtiolle myyminen suojeluun tai talousmetsien luonnonhoito. Näiden lisäksi on olemassa vielä yksi mahdollisuus miten metsänomistaja voi metsänsä tulevaisuutta hahmottaa. Luonnonperintösäätiö on lahjoitusvaroin toimiva yksityinen metsiensuojelusäätiö, joka ostaa luonnontilaisia ja iäkkäitä metsiä eteläisen Suomen alueelta.

Luonnonperintösäätiö rauhoittaa kaikki omistamansa metsät lain nojalla. Säätiö maksaa metsästä ns. käyvän hinnan eli sen mikä on maapohjan ja puuston arvo vapailla markkinoilla. Näin metsänomistaja saa metsästään paitsi taloudellisen hyödyn, niin myös hyvän omantunnon metsän säilymisestä ikuisesti.

Panu Kunttu, Puheenjohtaja

Ikimetsän ystävät ry (Luonnonperintösäätiön tukiyhdistys)

_______________

Tervehdys SPR:n Nuorten turvataloilta!

Luin mielenkiinnolla artikkelinne 1/2007 tyttöihin kohdistuvasta väkivallasta. Artikkelissa tuli esille myös turvatalot ja toimintaperiaatteemme.

Haastateltujen kommenteista sai hieman sellaisen kuvan, että emme ottaisi maahanmuuttajatyttöjen väkivallan uhkaa tosissamme. Tosiasia on kuitenkin se, että otamme kunniaväkivallan uhan aina äärimmäisen vakavasti ja mietimme tarkkaan miten kunkin meille saapuneen nuoren kanssa työskennellään. Käytäntö on myös osoittanut, että tilanteen niin salliessa työskentelemällä koko perheen kanssa tulokset ovat parhaita. Meillä on Helsingissä käynnissä Terapiahuone-projekti, jossa työskennellään nimenomaan maahanmuuttaja- ja monikulttuuristen perheiden kanssa. Esittelemme projektia mielellämme jos se lehteänne kiinnostaa.

Erja Anttila

Turvatalotoiminnan johtaja

SUOMEN PUNAINEN RISTI, Tampere

_______________

Canyon Porter vastaa: olen olemassa

Arvostan todella Petri Hiltusen huolellista paneutumista historiaani. On totta, että minua voi etsiä Googlesta löytämättä muuta kuin mainoksia Canyon Porter -oluesta. Suosittelen muuten Black Canyon Porter -olutta, se on todella hyvää. Silti väite, etten ole edes olemassa, menee liiallisuuksiin ja haluan vastata siihen.

Ensiksi kerron historiastani ennen sotaa. Synnyin Kuuban Guantánamo Bayssa 15. huhtikuuta 1981. Minulla on passi todisteeksi, jos se on tarpeen. Siihen aikaan vanhempani olivat meriaakkosten selvittelijöitä merijalkaväessä, ja sen takia synnyin sotilastukikohdassa.

Heti syntymäni jälkeen vanhempani erosivat armeijasta ja vaihtoivat alaa. Äitini työskentelee lääketieteen parissa ja isälläni on takanaan 25 vuoden kokemus ilmaliikennevalvojana. Hän jää pian eläkkeelle. Jos haluat tutkia heidän tulojaan, on varsin helppoa päätellä, että heidän yhteiset tulonsa ovat reilusti valtakunnallisen keskiarvon yläpuolella. Molemmat vanhempani äänestivät Reagania, kun hän voitti ensimmäisen kerran, mutta ovat siitä lähtien äänestäneet demokraatteja. Toivon, että tämä selittää kaikille kummasteleville vähän historiaani.

On totta, etten saavuttanut armeija-aikanani korkeaa arvoasemaa. Luulen tämän olevan osasyynä siihen, miksi Abu Ghraib oli sellainen sotku. Minun ei olisi koskaan pitänyt tehdä töitä, joihin minut määrättiin. Ne työt olivat jollekin kenttäkoulutuksen saaneelle (mitä en ole saanut) ja jollekin korkeampiarvoiselle. Selviydyin silti hyvin ja minut palkittiin palveluksestani. Jos haluat, voin hankkia minut palkinneiden esimiesten perustelut. Voin myös hankkia tarkemmat yksityiskohdat. Kuulustelija, joka oli kopissa, kun he riisuivat miestä alastomaksi, työskenteli myöhemmin kanssani, ironista kyllä. Hänen nimensä on Armin Cruz ja hän on myös kotoisin Dallasin alueelta. Hänet erotettiin asemastaan kyseisen kuulustelusta seuranneen tutkimuksen vuoksi.

Armin siirrettiin samaan Fuusioanalyysiyksikköön kuin minut. Siellä olin Erityisten projektien johtajana ja työskentelin pari kuukautta läheisesti Arminin kanssa ennen hänen pidätystään. Kuulin hänen istuneen kahdeksan kuukauden tuomion teostaan. En ollut paikalla kun kuvista tuttu häväistys tehtiin. Entä jos OLISIN OLLUT paikalla, olisinko niin innokas puhumaan siitä?

Jos haluat tehdä lisätutkimuksia, löydät ensimmäiset antamani Abu Ghraib -haastattelut Baltimore Sunissa. www.baltimoresun.com. Tämä oli ensimmäinen antamani haastattelu Wiesbadenissa miehelle nimeltä Todd Richison.

Myöhemmin minuun otti yhteyttä Andrea Elliott New York Timesista. Hänen julkaisemansa artikkeli löytyy osoittesta: http://select.nytimes.com. Löydyn myös Seymore Hersh Abu Ghraibia käsittelevästä kirjasta, tosin en nyt muista sivunumeroa. Valaehtoinen lausuntoni julkaistiin osana hänen kirjaansa.

Viimeiseksi, koskien ”olemassaoloani” ja yhteensattumia, en ole varma mitä sanoa siihen. Olin joissakin hyvin ainutlaatuisissa tilanteissa, mutta en todellakaan ollut ainut. Pidättäydyn kertomasta ystävieni nimiä, mutta jos kaipaat jotain varmennusta, voin saada myös heidät kertomaan tapahtumista.

Mielestäni on tärkeää muistaa se, että puhuin aluksi anonyymisti siksi että ihmisiä rangaistiin puhumisesta. En ollut arvoasteikossa korkealla, ja minut olisi voitu helposti alentaa. Valitsin puhumisen, sillä mielestäni se oli oikein tehty, vaikka se oli hyvin riskialtista. Siitä lähtien en ole tuntenut enää tarvetta peitellä tapahtumia. Kuitenkin, jos joku luulee että teen tämän julkisuuden vuoksi, voitko selittää, miksi puhuisin Voiman kanssa?

Ei millään pahalla, mutta en puhu suomea enkä ollut ennen kuullut julkaisusta. Haluan vain ihmisten tietävän, mitä siellä todella tapahtui. Minun nimeni ei ole tärkeä, tosin vakuutan sinulle että se on nimeni. Tuhannet sotilaat eivät jaa tarinaansa lukemattomista syistä. Varmistan vain, että ihmiset kuulevat yhden niistä. Vastaan mielelläni, jos sinulla on jotain muuta kysyttävää. Rehellisesti sanottuna minulla ei ole mitään salattavaa, ja mielestäni kesä on tylsä vuodenaika, joten annathan minulle jotain tekemistä! Kiitos.

Canyon Porter

Canyon Porterin haastattelu julkaistiin Voimassa 3/07. Petri Hiltunen epäili haastattelua huijaukseksi Voiman lukijapostissa 4/07.

_______________

Voima

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu