Lukijaposti

Voiman lukijat ojentavat keppiä ja porkkanaa.

Turkki edelleen Euroopan rajalla

Lauri Tainio ja Anu Leinonen väittävät kolumnissaan (Voima 1/2008), että heidän Turkki – Euroopan rajalla? -kirjansa tarkoitus on ymmärtää Turkin todellisuuden syitä. Kirjaa voi testata esimerkiksi etsimällä tietoja kenraali Veli Kücükin vangitsemiseen johtaneiden tapahtumien taustoista eli Syvästä valtiosta ja siviili- ja sotilassektorin välistä valtataistelusta.

Näissä(kin) asioissa kirjan anti on todella vaatimaton. Jos tämän tasoisen tekstin kirjoittajat leimataan Turkissa vihamielisiksi omaa maataan kohtaan, niin mitä se kertoo maan henkisestä ilmapiiristä?

Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus on maan tärkein tapahtuma sitten 1920-luvulla tapahtuneen osmanien imperiumin romahtamisen. Siksi on kummallista, että armeijan asemaa poliittisessa päätöksenteossa ei ole käsitelty kuin ohimennen. Jos nimittäin tavoitteena on auttaa ymmärtämään tilanteen syitä ja taustoja, kuten Tainio ja Leinonen väittävät. On vahinko, että kirjaan ei ole otettu artikkeleita heidän mainitsemiltaan kirjoittajilta, Ümit Cizreltä ja Yeni Safak -lehden kolumnistilta Ali Bayramoglulta.

Tainio ja Leinonen kyselevät keitä tutkijoita pidän itse luotettavina. Niiden, jotka haluavat ymmärtää turkkilaista militarismia, kannattaa tutustua esimerkiksi kansanmurhatutkija Desmond Fernandesin kirjoihin ja artikkeleihin. Kolumnisteista suosittelen englanninkielisen nettilehti Todays’s Zamanin (www.todayszaman.com/tz-web/) Lale Sariibrahimoglua. Hän on maailman ehkä tunnetuimman sotilasalan lehden Jane’s Defence Weeklyn Turkin kirjeenvaihtaja ja saanut juuri rikossyytteen artikla 301:n perusteella.

Turkkilaisen tutkimuksen kehittyminen on ennen kaikkea turkkilaisten oma etu. Se edistää myös maan EU-jäsenyyttä paremmin kuin lobbauskirjojen julkaiseminen ulkomailla.

Kristiina Koivunen

_______________

Arktista aluetta on hyödynnetty aina

Voiman numerossa 8/2007 oli laaja juttu maapallon pohjoisten alueiden viimeaikaisesta kehityksestä otsikolla ”Arktiksen tähti – kylmä sota jäätiköllä”.

Artikkelin lähtökohtana on selvästi venäläisen tutkimusretkikunnan sukellus Pohjoisnavan aliselle mannerjalustalle kesällä 2007, jonka on katsottu aloittaneen kilpailun tai taistelun, jopa kylmän sodan, arktisen alueen luonnonvaroista. Tämä on ehkä mediaseksikäs tulkinta, osin varmaankin johtuen siitä että artikkeli on käännös Le Monde diplomatique -lehdestä.

Se on turhan kapea tulkinta, jota haluan hieman laventaa.

Ensinnäkin alueen luonnonvaroja on hyödynnetty massaluonteisesti jo vuosisatoja, eikä edes energiavarojen hyödyntäminen ole alueella uutta. Toisekseen pääosa luonnonvaroista on kansallisen suvereniteetin alla, ja talous-vyöhykkeiden ulkopuolella olevien luonnonvarojen hyödyntämistä sanelee YK:n uusi kansainvälinen merioikeussopimus, eli vaikka arktinen alue on vailla selkeätä kansainvälisoikeudellista sopimusta niin ”kilpajuoksulla” on tarkat sääntönsä.

Nämä säännöt esimerkiksi eivät anna Suomelle, eivätkä myöskään Islannille ja Ruotsille, mitään optiota Pohjoisen jäämeren mannerjalustoissa olevaan öljyyn ja maakaasuun, toisin kuin artikkeli väittää, yksinkertaisesti koska mailla ei ole metriäkään kyseessä olevan meren rannikkoa. Jos Petsamo olisi edelleen osa Suomea, niin tilanne olisi toinen.

Olennaista pohjoisten alueiden viimeaikaisessa kehityksessä on se, että kyseessä on merkittävä ympäristöllinen, geopoliittinen ja geotaloudellinen muutos, joka on kokonaisvaltainen, ja johon liittyy kiinteä turvallisuus-ulottuvuus. Tähän liittyy artikkelissa mainittu kehitys, että pohjoisten alueiden vakaasta ja rauhanmaisesta tilanteesta sekä laajasta ja monikeskisestä kansainvälisestä yhteistyöstä huolimatta eräät alueen valtiot ovat lisänneet sotilaallista toimintaa alueella.

Vaikka Suomi on ollut toistaiseksi tyytynyt sivusta seuraamaan tilannetta, niin muutoksella on vaikutuksensa myös Suomen geopoliittiseen ja taloudelliseen asemaan. Asiat saattavat vaikuttaa ja näyttäytyä marginaalisilta Helsingistä katsottuna, onhan kyse maapallon pohjoisista periferioista, mutta ne eivät ole sitä esimerkiksi Moskovasta, Oslosta, Ottawasta tai Reykjavikista katsottuna.

Jo pelkästään ilmastonmuutos ja energiaturvallisuus riittävät siihen, että alueiden nykyinen tilanne ei ole marginaalinen. Muutokseen liittyy myös kasvava globaaliulottuvuus, joka näyttäytyy pohjoisten alueiden strategisen merkityksen kasvuna ja kasvavana maailmanlaajuisena kiinnostuksena pohjoista kohtaan, mitä esimerkiksi Japani ja Kiina osoittavat.

Lassi Heininen

Lapin yliopiston ja Oulun yliopiston dosentti

_______________

Vuorion pääkirjoituksesta puuttui pointti

Hämmennyin viime numeron pääkirjoituksesta, jossa Jukka Vuorio kertoi ettei lajittele jätteitään ja niin edelleen. Tämä nyt ei tavallisuutensa takia pientä päätäni hämännyt, mutta se kyllä että koko kirjoituksesta tuntui puuttuvan pointti. Herra Vuorio ilmeisesti on ylpeä mereen heittämästään kännykästä ja metaania tuottavista biojätteistään Ämmässuolla, mutta perusteiden puuttuminen moiselle jättää kirjoituksen pelkäksi tarkoituksettomaksi uhoksi.

Olli Myyrä

_______________

Lakota-intiaanit maailmankartalle!

Kiitos viimeisen Voima-lehden artikkelista Pohjois-Amerikan lakota-intiaanien tilanteesta ja maataisteluista! Toivon, että pitäisitte aiheen näkyvänä ja seuraisitte tapahtumia sen verran kun pystytte – voisiko Suomi tehdä jotain aiheen näkyvyydenparantamiseksi ja maailmanlaajuisen huomion saamiseksi? Toivotaan! Asia on tärkeä – toivottavasti mantereen maa-alueet palautettaisiin alkuperäiselle väestölle ja valkoinen mies laitettaisiin reservaatteihin.

Kiitos vielä. Olen kiinnostunut Pohjois-Amerikan intiaanien asioista, mutten ollut tiennyt tätä!

Kaisa

_______________

Lakota-intiaanit maailmankartalle, osa II

Kiitos viimeisen Voiman lakota-jutusta! aihe olisi syytä pitää esillä – eipä nuo tuollaiset uutiset yleensä valtamediaan, esimerkiksi TV-uutisiin pääse – valitettavasti. Toivottavasti Voima seuraisi asiaa ja kirjoittaisi aiheesta myöhemminkin. Amerikan – ja maailman – tulevaisuus olisi sinä, että intiaanimaita saataisiin itsenäisiksi maanosan keskeltä, ja siten Pohjois-Amerikan valtaa pienemmäksi. Mahdotonkin on mahdollista.

Näkyvyyttä tälle asialle. Tackar ock pockar.

Olli

Voima

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu