Lukijaposti

Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa.

Oikaisu

Voiman numerossa 6/2013 Taide rakastaa rahaa -artikkeliin oli jäänyt kaksi virhettä. Ensinnäkään Maria Säkö ei ole kulttuurikriitikko vaan teatterikriitikko. Toiseksi Säkö viittasi haastattelussa Milja Sarkolan töihin, ei Sarkomaan. Toimitus pahoittelee virhettä.

Jari Hanska, vastaava päätoimittaja

_______________

Järjestöt kantelun takana?

Kiitos kantaaottavasta lehdestänne, joka tarjoaa tietoa tärkeistä asioista, joita ei muualla kerrota.

Voisitteko selvittää minulle, miksi Valtio puhdisti Pöyryn -jutussa (Voima 6/2013) ei mainita näitä kyseisiä 15 kansalaisjärjestöä, jotka nostivat kantelun Pöyryä vastaan. Juttua lukiessa tulee monta kertaa halu saada tietää, mistä järjestöistä on kyse. Pitkälle luettua selviää, että Siemenpuu-säätiö on yksi kantelun osapuolista. Muuta ei paljasteta.

Jutusta ei edes selviä, ovatko järjestöt suomalaisia, ulkomaalaisia, kansainvälisiä, suuria tai pieniä, miltä alalta tai minkä asian kanssa ne työskentelevät. Tuntuu, että tätä asiaa halutaan peitellä. Ei haluta kertoa, ketkä ovat olleet kantelun takana – kunhan jotkut ovat olleet. Määrä korvaa laadun -tyyppisesti.

Tietyissä tapauksissa tällä ei olekaan väliä, mutta mielestäni kirjoitus rakentaa paljon asiaansa juuri sen faktan varaan, että suuri joukko kansalaisjärjestöjä on nostanut kantelun. Tällöin on vähintään oikeus tietää, minkä tyyppisisistä järjestöistä on kyse.

Nyt minulle jää päällimmäiseksi mieleen jutusta, että järjestöt ovat jotenkin ”vähäpätöisiä” tai hyvin saman tyyppisiä kapealta aihealueelta, jolloin kerrottaessa tarkempaa tietoa, jutun vaikuttavuus ja tärkeys kärsisi.

Eihän näin ole parahin Voima? Eihän? Ystävällisin terveisin,

Pekka Järvelin, Helsinki

TOIMITUS VASTAA:

Ei, Pekka hyvä, näin ei ole. Artikkeli käsitteli ennen kaikkea yritysten eettisyyden vahtimiseen liittyvää poliittisen ohjauksen ja vastuun puutetta, työministeri Lauri Ihalaisen julkilausumien ja tekojen välistä ristiriitaa ja työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) virkamiesten ongelmallista tapaa hoitaa kansalaisjärjestöjen Pöyrystä tekemää kantelua. Siemenpuu on ollut Suomen päässä kantelun koordinoiva ja tiedottava taho, siksi se on nostettu juttuun.

Syy järjestöjen poisjättämiseen on yksinkertaisesti se, että listaaminen olisi vienyt artikkelissa paljon tilaa itse prosessilta, etenkin kun suurin osa niistä ei merkitse suomalaiselle Voiman peruslukijalle hölkäsen pöläystä.

Ne ovat: Siemenpuu-säätiö (Suomi), Maan ystävät (Suomi), Aasian ystävät (Suomi), International Rivers (USA), Community Resource Center (Thaimaa), Vietnam Rivers Network (Vietnam), Berne Declaration (Sveitsi), Buddhist Association for Enviromental Developmnet (Kambodža), Mekong Energy and Ecology Network (Thaimaa / sekä laajempi Mekongin alue), Towards Ecological Recovery and Regional Alliance (Thaimaa), The Center for Water Resources Conservation and Development (Vietnam), The NGO Forum on Cambodia (Kambodža), Focus on Global South (Thaimaa), People and Nature Reconciliation (Vietnam) ja The Corner House (Britannia).

Susanna Kuparinen, toimituspäällikkö & toimittaja

_______________

Koivunen on propagandisti

En tiedä luetaanko siellä näitä palautteita kuinka tosissaan, mutta en voinut olla kirjoittamatta. Asiani koskee Kristiina Koivusen propagandaa, jota hän yrittää syöttää suomalaisille lukijoille.

Kirjoitusten taso on matala, vihamielinen ja provosoiva, lisäksi niissä on lukemattomia virheitä ja yleistyksiä. En usko minkään muuttuvan, joten en kirjoita enempää, mutta ainaskin mielenrauhani olen saavuttanut. Hyvää kesän jatkoa!

Menekse Ümit

TOIMITUS VASTAA:

Palaute on aina tervetullutta. Toivottavasti täsmennät, mistä asioista olet eri mieltä, niin voimme jatkaa dialogia.

Kristiina Koivunen, toimittaja & tutkija

_______________

Käännökset kuntoon!

Kiitos Oksana Tšelyševan näkökulmasta Voimassa 6/2013. Kommentti näkökulman kääntäjälle Kati Pietariselle: vaikka käännät englannista, olisi kuitenkin toivottavaa, että venäläiset nimet translitteroitaisiin kuten suomen kielessä on tapana. Khimkin metsä on Himkin metsä, Maria Aljokhina on Maria Aljohina, Razzvozjaev on Razvozzhajev jne. Kiitos!

TOIMITUS VASTAA:

Kiitos palautteesta. Olemme jatkossa käännösasioissa ja translitteroinneissa tarkempia.

Kati Pietarinen, toimitussihteeri

_______________

Repo parjaa Venäjää

Ortodoksisuudestaan huolimatta Mitro Repo ei taida olla erityinen Venäjän asioiden tuntija. Viimeisessä Voiman numerossa hän kyselee ”Milloin Venäjä on valmis avaamaan rajojaan – ja milloin me? ”Todellisuudessa viisumivapautta Venäjän ja Euroopan unionin maiden välillä on ajanut nimenomaan Venäjä, kun taas EU on enemmänkin jarrutellut viisumittoman rajojen ylityksen toteuttamista.

Lauri Honka

TOIMITUS VASTAA:

Mitro Revon kirjoitus ei kuulu Voiman toimitukselliseen sisältöön vaan kyseessä on hänen ostamansa ilmoitus. Asia käy ilmi kuvan päällä olevasta ”Ilmoitus”-tekstistä. Mitro Revon tavoittaa sähköpostilla osoitteesta mitro.repo@europarl.europa.eu, ja hän varmasti vastaa mielellään palautteeseen.

_______________

Nimet esiin

Voimassa 6/2013 oli Leila Keto -nimimerkin suojassa kirjoitettu Retki helvettiin -juttu Ravensbrückin entisestä keskitysleiristä. Juttuun oli haastateltu kahta antifasistiseen liikkeeseen kuuluvaa feministiä, joista käytettiin nimiä Katja ja Ricarda, jotka eivät ole heidän oikeita nimiään.

En ymmärrä miksi Voima hyväksyy tällaisen toimituksellisen ratkaisun. Kun puhutaan Natsi-Saksan tekemisistä ja politiikasta, pitää olla rotia sanoa se omalla nimellään.

Olen Rauhankasvatusinstituutin (RKI) puheenjohtaja. Meillä on maata kirjastoissa kiertämässä Anne Frank -näyttely, jossa käsitellään holokaustia ja sen syitä. Puhumme asiasta aina omilla nimillämme ja julkisesti.

Holokaustin muistaminen ja siitä muistuttaminen on välttämätöntä, jotta se ei toistuisi. Verhon takaa huuteleminen ei tätä asiaa edistä.

”Leila Keto” kääntää myös tähän historiankirjoitukseen kuuluvan termin Vergangenheitsbewältigung päälaelleen. Se nimen omaan ei ole historian pakottamista ideologiseen muottiin, vaan historiallista rehellisyyttä, jota saksalaisilta on totisesti vaadittu natsismin jälkeisellä ajalla.

Meiltä suomalaisilta tätä on vaadittu myös, ja loppujen lopuksi nuoret historiantutkijat ovat upottaneet apologeettiset ajopuuteoriat. Tehtävää tällä saralla riittää post-YYA-Suomessa.

Mutta tehdään se reilusti omilla nimillä.

Aarni Tuominen, Rauhankasvatusinstituutin puheenjohtaja

TOIMITUS VASTAA:

Haastateltavien nimet on muutettu, koska kommentteja ei olisi luultavasti saatu mikäli ehtona tulla lainatuksi jutussa olisi ollut oikea nimi. Repressio on eri teemoissa ja paikoissa eritasoista, ja nykyäänkin tietynlainen (esimerkiksi antiautoritäärinen ja antifasistinen) toiminta saattaa vaatia anonyymiutta, mikä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö anonyymillakin henkilöllä olisi sanottavaa.

Leila Keto

_______________

Kommentti: Ihalainen ei ole kirkasotsa

Kiitos artikkelistanne (Valtio puhdisti Pöyryn, Voima 6/2013) Pöyrystä ja aikaisemmissa numeroissa olleista kirjoituksista valtionhallinnon toimista. Nähdäkseni olette ainoa lehti, joka uskaltaa kritisoida työ- ja elinkeinoministeriötä (TEM). Salaiset pöytäkirjat, tutkimatta jättämiset ja eturistiriidat taitavat olla ministeriön tapa.

Mielestäni työministeri Lauri Ihalainen on vanhojen aikojen tupo-mies (hallituksen kovatuloisin ministeri, eläkkeensä ansiosta), joka ei taida tajuta, missä on töissä.

TEM:n hankkeet, kuten valtavirtaistaminen ja tasa-arvohöpinät kuulostavat naurettavilta ministeriössä, jossa tasa-arvo palkkauksessa ei toteudu edes saman sukupuolen kesken.

Työ-ja elinkeinotoimistojen uudistuksen takia taas esimerkiksi Vantaan Tikkurilan toimistossa on hirmuiset jonot, eli työttömien asemaa vain hankaloitetaan.

Jauhetaan eläkeiän nostosta, kun ministeriöstä ajetaan eläkkeelle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa hankalaksi koetut tyypit vaikuttavuus- ja tuloksellisuusohjelmaan vedoten (valtion tuottavuusohjelma).

Uudessa palkkausjärjestelmässä palkan suuruuden tuntuvat määräävän ulkoiset avut naisilla, hyväveli-systeemi miehillä. On suunnittelijoita, joiden suunnittelu koskee ainoastaan kahvinkeittoa ja esimiehen miellyttämistä ja kehittämisjohtajia, joista ei tiedä, mitä he kehittävät.

Julkisuuteenkin pari vuotta sitten tullut tieto seksuaalisesta häirinnästä TEM:ssä kiirehdittiin kumoamaan heti, mutta onko savua ilman tulta?

Valtion leipä ei enää ole ”pitkä ja kapea”, niinkuin ennen sanottiin. Pitkä se kylläkin on suurten ikäluokkien edustajille, tuskin nuoremmat samaan pystyvät, koska eivät taida saada edes pätkätöitä TEM:stä. Valtion palkat taas ovat nousseet viime vuosina jopa enemmän kuin yksityisen sektorin.

L. Rantio

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu