Lukijapalaute

Voiman & Fifin lukijoilla on asiaa.

Ihmepohjallisista

Erkki Pirtolan juttu Suomen ainoasta podologista on ensimmäinen ”floppi”, jonka olen lehdestänne lukenut. Alan asiantuntijana olen usein nähnyt Antti Hakalan töitä asiakkaillani, eikä lopputulos ole ollut hyväksyttävä millään mittarilla. Joissakin tapauksissa jopa terveydelle haitallinen.

Suomessa koulutetaan terveydenhuollon henkilökuntaa tukipohjallisten tekoon ja viralliset, koulutetut henkilöt löytää Valviran JulkiTerhikistä. Pohjalliset ovat paljon tutkittu ja olennainen hoitomuoto. Ne jopa korvataan täysin käyttäjilleen kun potilaan ongelmat täyttävät tietyt kriteerit, muutoin niiden hankintaa suositellaan.

Korvaaminen edellyttää useimmiten sairauden lisäksi sen, että tekijä on hyväksytty ammattihenkilö, jota Antti Hakala ei ole. Hänen toimintansa sisältää muutenkin ammattietiikan kannalta epäilyttäviä asioita.

Itse kannatan uusien ja epävirallisten hoitomuotojen käyttöä, mutta en hyväksy sitä, että esim. verovaroja tuhlataan sellaisiin toimiin, joiden käytölle ei ole vahvaa tieteellistä näyttöä.

_______________

Tägijuttu pyllystä

Jari Tammisen artikkeli Tägit, aika kreisi, oli pyllystä. Taas kerran siellä on tyyppi kommentoimassa ”graffitikulttuuria”, joka ei selkeästi ymmärrä touhusta mitään.

Tammisen toteama: ”Kun Haantie ihmettelee sitä, että pikaiset tägit ovat skenessä yhtä arvostettuja kuin hienot graffitit, on pakko olla samaa mieltä hänen kanssaan.”

Katsoitko edes dokumenttia? Tottahan se on ettei bommauksesta tule ikinä tajuamaan juuri mitään, jos sitä ei itse harrasta.

Olisi bonaria, jos Voima löytäisi sellaisen tyypin kirjoittamaan skenen jutuista joka tietäisi jotain töhrimishommasta.

Dumari

_______________

Parlamentarismin viesti

Lainaan Susanna Kuparisen artikkelia: ”Puolue-eliitti kaikissa suurissa puolueissa haluaa kaventaa presidentin valtaoikeuksia. Parlamentarismin puolesta liputtavat tahot haluavat kasata vallan pääministerille ja hallitukselle.”

Tämä on parlamentarismin vastakohta. Parlamentarismissa pyritään säilyttämään valta eduskunnalla, jolla on suora kansan tuki. Pääministeri ja hallitus eivät ole kansan valitsemia. Parlamentarismissa hallituksella pitää olla eduskunnan luottamus.

Kansan suora tuki on parlamentarismin takana oleva tärkeä arvo. Jos väitetään, että vaalitaan samoja arvoja karsimalla kansan valitsemalta presidentiltä valtaa ja siirtämällä valta pääministerille, ollaan tyhmiä.

Yksinkertaisesti tyhmiä.

Johan Halmén

_______________

Guggenheimista

Tuomas Rantaselle Kiitos hyvästä kirjoituksesta! Se selvensi minulle monia asioita, joita tähän hämäräbisnekseen liittyy.

Helena

________________

Iran-juttu pielessä

Iranin ydintalvi -artikkelissa ”Anna Petrova” maalaa kauhukuvaa Iranista. Todisteeksi ydinaseohjelmasta esitetään vuonna 2004 varastetun läppärin kuvia pohjoiskorealais-mallisesta ohjuksesta; edelleen esitetään ennen vuonna 2000 Iranissa toiminutta ukrainalaista tiedemiestä ydinase-ekspertiksi, vaikka hän on maailman johtavia nanotimanttieksperttejä, jne.

Iranilaisia ydintiedemiehiä tapetaan, ja maassa toimivia aseellisia terroristijärjestöjä tuetaan. Iranin vaalitulos vastasi täysin länsimedian ennen vaaleja tekemän gallup-tutkimuksen tulosta. 

Berndt Träskman

_______________

Kestääkö oma oksa? 

Valintoja voi tehdä kahdella perustavalla, onpa sitten kyse valtion, kunnan, yrityksen tai yksityisen kuluttajan asioista: hyvin tai huonosti.

Kaikki on kaupan. Suuret kalat syövät pieniä kaloja, kansainväliset yritykset kansallisia. Suomalaisten yritysten ja kuluttajien mielten valtaus käy helposti.

Hyvä esimerkki on isännöinti. Vielä parikymmentä vuotta sitten maa oli väärällään taloyhtiön asukasisännöitsijöitä ja yhden miehen yrityksiä, jotka tekivät työtä usein sivubisneksenään, mutta hyvin ja asiakasta kuunnellen.

Työ tehtiin lähipalvelulla, Taylorixilla ja lankapuhelimella. Ei ollut nykyaikaisia kirjanpito-ohjelmia, kännyköitä ja kompuuttereita.

Omien asiakkaiden läheisyys ja heidän tarpeittensa ymmärtäminen olivat onnistumisen avaimia. Nykytekniikalla rellastavat suuryritykset eivät siihen pysty – edes kustannustehokkaasti.

Konsulttien suosituksiin rähmällään oleva julkistalous on luonut itselleen vaarallisia riippuvuuksia. Kehityksen mittarina usein pidetty tietohallinto siirtyy vauhdilla suurfirmojen käsiin.

Kunnallista terveydenhoitoa valutetaan vauhdilla ylikansallisille yhtiöille. Huumekaupan logiikka pätee tässäkin. Ensimmäinen annos on ilmainen, ja kun ollaan koukussa, nousevat hinnatkin.

Onneksi kansallisen kulttuurin perusjalka sentään turvattiin: Ylen toiminta varmistettiin rahoituslailla. Taisi olla yhdestoista hetki, nyt kun Murdoch on ostamassa Suomi-tv:tä, Mainostelkkaria hallitsee ruotsalainen Alma-media ja Nelosen omistaa Sanoma-yhtymä.

Ei kansainvälistymisessä ja yritysten kasvussa sinänsä mitään vikaa ole, mutta vaihtoehdottomuuteen joutumisessa sitä on paljonkin.

Eikä ole kuluttajankaan etu, jos Suomi muuttuu pelkästään suuryritysten ja kansainvälisten jättien markkina-alueeksi.

Kuluttajan valttikortti on edelleen kulutuksensa suuntaaminen. Sitä kannattaa käyttää.

Otto Favén, kaikkien alojen asiantuntija, Vantaa

_______________

No Sex In The City

Olemme kaksi tamperelaista, mukavaa, hauskaa, kaunista, romanttista, sivistynyttä sinkkunaista, joilla on ollut heikosti vientiä viime vuosina. Kun City-lehti yhdessä Deitti.net-sivuston kanssa järjesti kaupungissamme sinkkubileet, päätimme suhtautua tapahtumaan ennakkoluulottomasti ja lähteä katsomaan.

Emme kuulu Cityn lukijakuntaan sen pinnallisen sisällön vuoksi, mutta menimme silti, koska halusimme tavata uusia, vapaita miehiä.

Cityn sinkkubileet olivat huonolla maulla järjestetyt. Rakkaudenkaipuu oli markkinatavaraa. Esillä olevat ”eroottiset” elementit olivat julkeita. Naistarjoilijat ja jotkut muutkin naiset olivat pukeutuneet tarkoituksellisen huorahtavasti, mikä latisti tunnelmaa. Missä on herkkyys, missä on romantiikka, me kyselimme toisiltamme.

Kukaan ei katsonut hienostuneita nutturakampauksiamme eikä ketään kiinnostanut kauniin kukkamekon eikä elegantin villamekon helmojen heilahdukset. Cityn viiteryhmän sinkkumiehiin karismamme ei purrut.

Vetoamme nyt Voima-lehteen, jonka pitkäaikaisia lukijoita molemmat olemme: olisi vähintäänkin oikeudenmukaista, että myös Voima järjestäisi sinkkubileet, tai paremminkin jonkinlaiset ihmisarvoa kunnioittavat rakkausjuhlat, jossa lukijoitten välille voisi syntyä romansseja tai ehkäpä jotakin syvempääkin, juhlat, joissa voisi hyvillä mielin kohdata uusia ihmisiä.

Voima palvelee hyvänä informaatiolähteenä, mutta se voisi myös tarjota jotain ihmisten perusinhimillisiin tarpeisiin, kuten yhteisöllisyyden ja rakkauden kaipuuseen. Lukijoissanne on varmasti myös monia älykkäitä ja ihania mutta yksinäisiä miehiä, jotka haluaisivat tulla juuri Voiman rakkausjuhliin tapaamaan kaltaisiaan naisia, kuten meidät.

Juhlissa soittaisi hyvä orkesteri, joka siivittäisi ihmiset ihanaan tanssiaistunnelmaan. Tilaisuus voisi olla kaikille, parillisille ja parittomille, avoin, mutta ne, jotka haluaisivat, että heitä lähestytään, voisivat pitää jotakin merkkiä, josta heidät tunnistaisi sinkuiksi.

On paljon ihania ihmisiä, jotka ansaitsisivat hyvän kumppanin. Yh-äidin ja yksin asuvan, yksin työskentelevän kuvataiteilijan mahdollisuudet tavata uusia ihmisiä ovat rajalliset. Ikäisemme miehet ovat jo hyvin usein pariutuneet.

Baareissa notkuminen on väsyttävää hakuammuntaa, tällainen täsmätapahtuma tulisi varmasti monille tarpeeseen. Kuten Pentti Linkolakin sanoi: ”Jokainen yksin nukuttu yö on rikos luontoa vastaan.”

Yhä hyvässä lihassa 1 & 2

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu