Lukijapalaute

Voiman ja Fifin lukijoilla on asiaa.

Älä luota myöskään kuvataiteen proffaan!

Viime voimassa Teemu Mäki tunki Esa-Pekka Salosen suuhun näkemyksiä, joita tämä ei esittänyt YLE:n haastattelussa.

Salosen haastattelun pointti oli yleinen kulttuurivihamielisyys, sivistyksen ja klassisen musiikin vastaisuus. Jos kannatat uuden taidemuseon perustamista tai uskallat kommentoida maan kulttuuriministerin linjauksia, sinuun suhtaudutaan kuin viholliseen.

Myös Teemu Mäki saa tilaisuuden kaunaiseen sanailuun ”kulttuurin kompostiläjistä” tai ”esa-pekkojen” kyvyttömyydestä ymmärtää niitä oikeita ”mestariteoksia”. Miten joku, joka itsekin taideopettajana ja taiteilijana on valtion tukeman ”korkeakulttuurin” edustaja, viitsii suoltaa tuollaista surkuteltavaa roskaa?

Mäki haluaa opettaa meille esteettisiä näkemyksiään: hänestä on tärkeää ymmärtää, että vaikea ”monimutkainen muoto” ei suoraan johda ”syvällisiin” taideteoksiin.

Teemu Mäki tekeytyy vaatimattomaksi ja todistelee: eiväthän hänenkään ”muodoltaan monimutkaiset” maalauksensa suinkaan ole syvällisempiä kuin esimerkiksi amerikkalaisen maalarin Mark Rothkon teokset. Niitä Mäki näköjään pitää jotenkin simppeleinä.

Asia on kuitenkin täysin päinvastoin. Kun Mäki vuodesta toiseen pusertaa kuviinsa suoraan tuubista kahta tai kolmea perusväriä – räikeän punaista ja myrkyn vihreää – niin Mark Rothkon maalaukset ovat tuhansien erilaisten värisävyjen monimutkaista hienostunutta sävelkudosta. Mäki painii valitettavasti toisessa sarjassa.

Rothkon maalaukset synnyttävät visuaalista iloa. Siksi katselija kenties haluaa niiden ääressä ihmetellä omaa elämäänsä. Rothkoakin olisimme taatusti päässeet kokemaan, ellei Helsingin punavihreä mielipidekartelli olisi onnistunut torjumaan Guggenheim-hanketta.

Korkeakulttuurin ydin ovat taiteet. Ne eivät ole vain samppanjaa kittaavia upporikkaita varten, niin kuin oikeistopopulisteilla on tapana väittää, vaan kulttuuria arvostavaa laajaa keskiluokkaa varten. Nuoria varten, vanhoja varten. Niissä tärkeintä on laatu. Ne luovat tradition, mittapuut ja mallit, jota vasten voimme arvioida populaarikulttuurin tuotoksia, ne inspiroivat ehtymättä myös meitä amatöörejä omiin yritelmiimme.

Maanantaina 10.9. uutisoitiin jälleen kulttuuriministeriön uusista määrärahaleikkauksista, jotka koskevat myös Kansallisteatteria ja -oopperaa. Taidelaitosten edustajat kommentoivat syvästi huolestuneina. Kyynisestä vitsailusta ja nokittelusta ei ole hyötyä.

Jaakko Salemaa

_______________

Miksi ette?

Miksi te olette hiljaa EU:n epädemokraattisesta ja uusliberalistisesta liittovaltiokehityksestä? Miksi ette käsittele EVM-sopimusta tai talouskurisopimusta? Entä troikan uusliberalistiset rakenneuudistuspakotteet kriisivaltioille? Velanpurkurahastot, yhteiset talletussuojat, EKP:lle suunniteltu oikeus pääomittaa pankkeja (veronmaksajien rahoilla)? Suomen Pankin yhä kasvavat riskit EKP:n sekoiluissa? Voimasta on tullut hampaaton puudeli.
Puudelin taluttaja

Toimitus vastaa: Emme kirjoita siitä, mikä on tullut muussa mediassa katetuksi, mutta jos haet Voiman juttuja aiheesta, lue vaikka Fifistä viime vuodelta artikkelit Tobinia & sikspäkkiä ja Eurostoliitto – Ei kiitos. Sitten voit kokeilla muita hakusanoja Fifissä.

_______________

Paremman huomisen puolella

Voiman numerossa 7/12 ”nimetön” moitti lehteä todella surkeaksi roskaksi, ja toivoi sille City-lehden kohtaloa! No, jotain mielenliikettä Voima on ”nimettömässä” saanut onneksi aikaan. Itse kiitän hyvistä jutuista, monista kirjavinkeistä, ja maailmanparannuksesta. Voima – paremman ihmisen ja huomisen puolella! Tuon voipi sanoa olevan oma kantani asiaan. Toivon kaikkea hyvää myös niille, joille on vain lusikalla annettu.

Kari Hirvelä

_______________

Väärää tietoa Hartolan markkinoilta

Ymmärrän, että Voima on vahvasti (viher)vasemmistolainen lehti, jolloin voi myös olettaa artikkeleidenne ja uutistenne käsittelevän asioita tästä kontekstista. Tiedän myös, että toimittajalla on tiettyjä ammattietiikkaan ja sen hyvänä pitämiseen liittyviä säädöksiä, joita tulisi noudattaa.

Uutisenne ”Uusnatsit pahoinpitelivät miehen Hartolan markkinoilla” on kuitenkin vahvasti aatteen ja sen korokkeelle nostamisen johdosta värittynyt ja näin ollen vääristynyttä totuutta; Mikael Brunila on tekstissään lainannut pahoinpitelyn uhrin kommentteja tapahtuneesta sekä kuvaillut tilannetta siten, että lukijalle ei tule epäilystäkään siitä, etteivätkö uusnatsit olisi pahuuttaan ja aatteensa takia pahoinpidelleet viatonta sivullista.

Uhri ei uutisenne mukaan myöskään ollut kyennyt painamaan mieleensä pahoinpitelijänsä kasvoja, mutta pahoinpitelijä kuitenkin ollut kojun työntekijä.

Toisen paikalla olleen henkilön versio tapahtuneesta kun kuuluu, että kojun työntekijät oli laitettu riviin ja uhrilta kysytty, kuka oli häneen käynyt käsiksi, mutta uhri oli sanonut, ettei pahoinpitelijä ollut kukaan näistä henkilöistä; täytyi siis olla sivullinen.

Lisäksi uutisessanne on täysin ohitettu ”uhrin” toiminta pahoinpitelyä edeltäneessä tilanteessa: henkilö oli mennyt kojulle ja alkanut kahmia roppakaupalla esitteitä, jonka takia hänet oli vedetty syrjään kojulta.

Toinenkin näkemys toki on aina jonkinlaisesta kontekstista käsin kerrottu, mutta totuudenmukaisuudesta puhuttaessa vaaka kääntynee jälkimmäisen näkemyksen puolelle: Mikael Brunilan tekstin värittyneisyydestä kertoo se, että aiemmin siinä oli mainittuna, että Hartolan markkinoiden järjestelytoimikuntaan oli otettu lukuisia kertoja yhteyttä uusnatsijärjestön markkinoille osallistumisen estämiseksi. Sittemmin tekstistä on poistettu tämä kohta, liekö johtuu siitä, että ainoa henkilö, joka oli kyseisen asian tiimoilta järjestelytoimikuntaan ottanut yhteyttä, oli Mikael Brunila itse.

Itse Voiman säännöllisenä lukijana ja vahvasti vihervasemmistolaisen ideologian omaavana henkilönä toivoisinkin, että kiinnittäisitte huomiota siihen, etteivät tekstinne ole aattellisuudessaan ja vasemmistolaisine painotuksineen liian värittyneitä tai valheellista kuvaa välittäviä, jotta lehtenne uskottavuus säilyy vastaisuudessa.

Riitu Pirkkalainen

Toimitus vastaa: Jutusta ei ole poistettu mitään, eikä Voimassa julkaista juttuja aate edellä. Yritämme julkaista juttuja tai näkökulmia, joita ei muissa lehdissä näy.

Fakta on se, että Marko pahoinpideltiin, ja se että viereisessä kojussa oli saman aatesuunnan kannattajia. Ei ole kysettäkään, etteikö pahoinpitelijä olisi ollut vastarintaliikkeen porukkaa, mikä lienee vaikuttanut myös lausumiin.

Totta sen sijaan on, että jutussa olisi pitänyt olla maininta, että Marko kahmi esitteitä tiskiltä. Tämä ei kuitenkaan muuta pahoinpitelyä miksikään, ei ihmisiä hakata sen takia että vievät liikaa esitteitä. Muut lehdet korjasivat puutteellisia juttujaan Voiman artikkelin suuntaan, joten jutun julkaiseminen oli paikallaan.

_______________

Esa-Pekka

Jokseenkin säälittäviä ovat olleet kaikki ne kritiikin yritelmät, joita niin Arhinmäen klassista musiikkia vastaan kohdistetut teot kuin myös Esa-Pekan sitä puoltavat kommentit, ovat kirvoittaneet, eivätkä vähiten Kimmo Jylhämön ja Teemu Mäen. Teksteistä onneksi välittyy, että molemmat ovat myös tietoisia analyysiensä hataruudesta. On asioita, jotka vain ovat tietynlaisia, halusi tai ei.

Totta myös on, että joskus, tosin ani harvoin, voi rock-musiikkikin yltää sille abstraktille tasolle, missä klassinen musiikki liikkuu, kuten Ismo Alangon ja Jimi Hendrixin luomuksissa tapahtuu.

Beryl Furman

_______________

Ihan vaan ideana

Näin Yesmanit hetki sitten teeveessä, ja siitä tuli mieleen: voisiko tuollaisen unelmasanomalehden tehdä meillä? Ajattelin vain, että teillä Voimassa kun on resursseja, niin tuollainen pitäisi julkaista vaikka kerran vuodessa. Vai olemmeko liian eripuraisia siihen? Ainakin, jos joku haluaa toiveuutisekseen, että naisten 80 senttiä on nyt euron, haluan omaksi vastatoiveuutisekseni, että miesten eliniän-odote on noussut naisten tasolle ja että yleinen (mikä termi, siis miesten) asevelvollisuus on poistettu.

Kuitenkin uskoisin, että jutuista ei tulisi pulaa. Voitaisiin värvätä kaikki voimalaiset ja pyytää juttuja. Sitten voisitte valkata niistä: ilmaista ja kivaa, eikö? Myös mua viehättää vastauutisissa, että näin vastustetaan syöpiä positiivisuuden kautta: lukija näkee, että toihan on oikein ja nykyään on väärin.

Antti Latvala, sisustusarkkitehti, Seinäjoki

Toimitus vastaa: Yes-miehet ovat tehneet mainioita kulttuurihäirintäjuttuja, ja Voimassa on mietitty aina välillä vastaavia tempauksia. Siitä ideansa sai myös yhdessä Lens Politica -elokuvafestivaalin ja Animalian kanssa tehty projekti vuonna 2009. Silloin nämä muut tahot työstivät Maaseudun Tulvaisuus -lehden, jota jaettiin Voiman 9/09 välissä. Kampanjasaitti löytyy täältä.

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu