Lukijapalaute

Voiman lukijoilla on asiaa.

Vastine Sampsa Katutaiteinen -juttuun

Voimassa 9/2012 julkaistun jutun taustalla on Sampsana esiintyvän henkilön luvatta tekemä iso graffa mbarin terassin mainospinnalle.

Mbar on 11 vuoden ajan tarjonnut monialaiselle ja -kulttuuriselle yleisölle ilman pääsymaksua laadukasta musiikkitarjontaa sekä tehnyt yhteistyössä monia kulttuuri- ja taidetapahtumia. Olemme korostetusti toimineet myös ei-kaupallisena tilana urbaaneille taidemuodoille, kuten sarjakuvalle, vj-toiminnalle ja löydetyistä materiaaleista tehdyille töille.

Ei-kaupallisella tarkoitamme sitä, että mbar ei peri taiteilijoilta vuokraa tilasta saati provisiota, jos joku haluaa myydä töitään. Myös sarjakuva-automaatin tulot menevät lyhentämättöminä tekijöilleen. Mikä mabarin toimintamallissa kulttuuriravintolana on siis se, johon kritiikki kohdistuu?

Voima siteeraa Sampsaa: ”(mbarin) verkkosivuilla kuitenkin unohdetaan mainita, että tästä vallattavasta tilasta pitää maksaa”, viitaten taiteen esittämiseen seinällä. Jotenkin tällä perättömällä kaupallisen gallerian argumentilla Sampsa perustelee terassin mainospintaan tekemänsä kahden metrin tuotoksen.

Hieman huvittavaksi asetelman tekee se, että pinta, johon maalaus oli tehty, vain odotti mbarin omaa printtiä. Printti tuli siihen omia aikojaan, enkä toimitusjohtajana edes saanut kuulla alle jääneestä mielenilmaisusta.

Toimittaja Jari Tamminen veti kuitenkin omat johtopäätöksensä: ”Lex Karpela -teos peitettiin välittömästi. Tilalle tuli viinimainos, joka oli tehty sapluunagraffitin näköiseksi.” Hän myös katsoi journalistina olevan paikallaan kirjata herjauksen piirteet täyttävän sitaatin:

”Tämäkin kaupunki on täynnä tekopyhiä paskiaisia. Jos olisin jäänyt kiinni mbarin terassia maalatessani, ravintoloitsijan olisi sentään itse pitänyt nostaa syyte minua vastaan saadakseen korvauksia. Se olisi kyseenalaistanut heidän kulttuurillisen asemansa, kukaan ei käskenyt heitä peittämään työtä”, Sampsa sanoo.

Onko liikaa toivottu, että poliittista taidetta tekevä pohjaa argumenttinsa faktoihin ja kohdistaa kritiikkinsä johonkin, mikä on oikeasti pielessä? Vai onko kohteista pulaa? Hyvä toimittaja tarkastaa tiedot, etenkin silloin kun tekstin lopputulema on vahvasti asenteellinen, paikoin solvaava. Toimittaja kuitenkin jatkoi:”Lex Karpela -teoksen tavoite on kuitenkin paljon yhden baarin toiminnan kyseenalaistamista laajempi.”

Aikana, jolloin todellisiin epäkohtiin puuttuvalle katutaiteelle olisi tilausta, on tietysti harmillista törmätä näin tökeröön toimintaan. Kyseinen artikkeli kyseenalaisti taiteilijan ja toimittajan työn eettistä pohjaa. Mikä motiivi moisen sepittelyn takana on, sitä voi vain ihmetellä.

Kaupunkitaiteen ja Voimakkaan journalismin puolesta,

Tapio Mäkelä mbar oy toimitusjohtaja, mediataiteilija ja -tutkija

Päätoimittaja vastaa

Pahoittelen sitä, että jutussa ei ollut kysytty mbarin näkemystä, vaikka siinä esitettiin mbarista jyrkkiä näkemyksiä. Se olisi pitänyt tehdä. Emme tässä mielessä toimineet journalistisen etiikan mukaisesti.

Toinen kysymys taas on se, mitä on katutaiteen ja graffitin etiikka. Nehän määritelmällisesti ottavat haltuunsa paikkoja, jotka usein ovat kiellettyjä, kuten mbarin seinä. Näin on ainakin jutussa haastatellun Sampsan osalta. Hän on tuskin näkemyksessään yksin.

Kysyt, mikä mbarissa on se toimintamalli, johon kritiikki kohdistuu. Vastaan, että Voima kertoi tämän yhden katutaiteilijan näkökulman: mallin ”vika” on tietenkin se, että te määrittelette tilassanne, millaista urbaania taidetta siellä julkaistaan. Tätä periaatetta vastaanhan katutaide usein toimii: sitä ei toteuteta omistajan vaan tekijän kriteerein.

Voiman juttu kertoi tästä ristiriidasta yksipuolisesti luottaen siihen, että lukijat tekevät itse moraaliset päätelmänsä.

Mbarissa olin oluella viimeksi eilen, ja toivon hyvälle baarille hyvää jatkoa. 

Kimmo Jylhämö, Vastaava päätoimittaja

_______________

Parahin rakkausjuhlatyöryhmä

Eikös sinkkubileet tai -juhlat ole jo nimenä mahdoton sanahirviö? Siitä tulee mieleen lähinnä yksinäisyyden tunnetta entisestään jalostava, hikisen pakotettu yritys pelastaa kasvonsa tälläkin, elämän intiimeimmällä alueella.

Yksinäisyys ei tunnu välttävän tulkintaa, jonka mukaan yhteiskunnallisten ongelmien syy on aina viallinen yksilö. Ehdotankin, että Voiman sinkkutapaaminen virittäisi keskustelua yksinäisyyden ajan perustoivottomasta ilmapiiristä. Sen tulisi olla mahdollisimman rauhallinen tilaisuus, jonka voisi aloittaa rakkautta ja halua pohtivalla keskustelutilaisuudella. Juhlavammat ohjelmanumerot voisi sitten aikatauluttaa myöhemmäksi.

Luulisi, että muitakin ns. heteromiehiä kiinnostaisi tuon sorttinen tilaisuus.

Vesa Karjalainen

_______________

Nestléstä

Kiitos Nestlén äidinmaidonkorvikkeita käsittelevästä jutusta. Bona- ja Piltti-tuotteet ovat myös Nestlén tuoteperhettä.

Elona

_______________

Pulloruokinnasta

Hyvä juttu tärkeästä aiheesta.

Toimittajalle sellainen palaute, että sana ”vastike” on syytä jättää teksteistä pois. Oikea sana on äidinmaidonkorvike, joka korostaa sitä, ettei tuote vastaa äidinmaitoa vaan ainoastaan voi korvata sen hätätapauksessa.

Mielellään soisin, että tähän hyvään artikkeliinkin tuo muutettaisiin. WHO:n maailmanlaajuinen korvikkeen markkinointia säätelevä ja valvova ns. korvikekoodi ottaa kantaa myös tähän sanavalinta-asiaan.

Imetystukiäiti

_______________

Sanoista ja vallasta

Kimmo Laakso muistelee Voimassa (9/12) 1970–80-lukujen koulumaailmaan liittyvää ilmiötä nimeltään ”käytöshäiriö”.

Juttu herätti kysymyksiä. Mikä on käytöshäiriö-ilmiön ero nykyiseen työrauhaongelmaksi kutsuttuun koulumaailman ilmiöön? Minkä osan lapsen tai nuoren käytöksestä luokkahuoneessa koulu instituutiona itse tuottaa, minkä esimerkiksi perhe ja minkä media? Onko kurittaminen aina väistämättä osa median kertomusta koulukulttuurista?

Koulutarinoita on hauska lukea, mutta joskus niihin toivoisi jotakin tolkkua!

PS. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen Jari Salmisen mainiota teosta Koulun pirulliset dilemmat.

Heidi Väisänen

_______________

Kysytään kaivoksista

Tervehdys. Kiitos aktiivisesta lehdestänne.

Nyt kun kaivosyhtiöiden todellisia tekoja on raotettu pikkuhiljaa suurelle yleisölle ehdottaisin sellaista, että olisiko Voiman mahdollista kerätä ihmisiä Eduskuntatalon eteen ns. kyselytunnille, jossa voisi kysyä kaivosyhtiöiden toiminnasta. Myös suuryhtiöiden edustajia voisi houkutella paikalle vastaamaan. Joukko voisi myös ”kannustaa” ja vaatia globaalin kaivostoiminnan lopettamista Suomessa.

Näin tekisimme jotakin konkreettista.

Varpu Pekasti

Toimitus vastaa

Suosittelen olemaan yhteydessä Stop Talvivaara -liikkeen aktiiveihin ja suunnittelemaan toimintaa yhdessä heidän kanssaan. Yhteys löytyy sivulta Stop Talvivaara.

Kimmo Jylhämö, päätoimittaja

_______________

Kiitos!

Kiitos Nina Sarell kolumnistasi Oravanpyörämeiningeistä. Varsinkin Voiman kaltaisen lehden sivuilla, josta saa lukea kaikkea mitä valtamedia peittelee. Matskuu, joka helposti myös nostaa huolikäyrää ja vihaa ja muuta ku maailma urpoilee (niinku meikäkin). Että sit muistutetaan tost syvästä hiljaisuudesta.

Jussi Anttonen

_______________

”Jumalanpilkka” ei ole rasismia

Voiman (9/2012 & Fifi) toimitus esitti näkemyksensä videotempauksesta, jossa Afganistanista tulleiden pakolaisten vieressä syötiin sianlihaa ja juotiin olutta. Toimitus leimasi performanssin rasistiseksi provokaatioksi, jonka tarkoitus on ”islamisaation” pysäyttäminen. Lainausmerkit ovat Fifin tekstissä – itse en ole varma niiden oikeutuksesta.

Jälleen kerran tietoisesti sekoitetaan uskonto ja rotu. Rasismi-syytös perustui siihen, että eduskuntatalon eteen leiriytyneet nälkälakkolaiset olivat ”oletettavasti” muslimeja, eli kyseessä oli enintään uskonnollisten ruokarajoitusten pilkkaaminen. Jos uskontojen pilkkaaminen kielletään, pitää kieltää kaikkien mielipiteiden pilkkaaminen. Eli lisää poliiseja, ehkä jopa uskonnollisia poliiseja?

Kalevi Hölttä

Toimitus vastaa

Videon tulkinta rasistiseksi ei johtunut pakolaisten mahdollisesta uskontokunnasta vaan siitä, että koko video – kotimaassaan henkensä puolesta pelkäävien, syömälakossa olevien miehien kiusaaminen grillaamalla ruokaa heidän vieressään, tilanteelle irvailu sekä maahanmuuttajien stereotyyppinen käsittely rikollisina – on aggressiivinen ja rasistinen teko.

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu