Laura Lilja tuo taiteen tulkintaan tieteellistä ajattelua.

Laura Lilja nojaa Porin taidemuseossa olevaan keskiaikaisen kellarin seinään. 1600-luvulta peräisin oleva kellari löydettiin 1990-luvulla museon laajennuksen yhteydessä.

”Tämä on ollut täällä satoja vuosia. Minua kiinnostaa, mitä meiltä jää jälkeemme.”

Kun Lilja kuuli kulutuskriittisestä degrowth-liikkeestä, hän päätti, että absurdia ylikuluttamista olisi käsiteltävä taiteen avulla. Syntyi teos, jossa Newtonin kehdon liikettä kuularivin päästä toiseen välittävät kuulat ovat korvattu pallovalaisimilla. Valaisimet kuvaavat sitä, kuinka monta maapalloa tarvittaisiin, jos kaikki eläisivät kuten me. Katsojan huomio kiinnitetään myös maapallovalaisimeen, joka välkkyy SOS-merkkiä.

Liljan teos Philosophiae Absurdus Principia Oeconomica tuo taiteen tulkintaan mukaan myös tiedemaailman ajattelua. Inspiraationa ovat olleet Newtonin lait.

”Uskomme varauksetta loogisesti ymmärrettäviin ja käytännön esimerkeillä todistettavissa oleviin peruslakeihin, esimerkiksi siihen, miten voima ja vastavoima toimivat. Todellisuus ei kuitenkaan koskaan ole yhtä selkeää kuin ihmisen siitä tekemät mallit, ja Newtonin laeillakin on oma rajallinen pätevyysalueensa”, Lilja selittää.

”Ihmisen ajattelun ja toiminnan rajallisuus ja absurdius näkyy hyvin myös siinä, että vaikka kulutuksemme on todistettu olevan liikaa tälle maapallolle, emme vaivaa asialla päätämme saati muuta elintapojamme.”

Lilja lisää, että ennen taiteilijaksi päätymistä hän opiskeli yliopistolla matematiikkaa ja fysiikkaa.

”Se varmaan näkyy teoksessa.”

Taide ja vaikuttaminen kulkevat aina käsi kädessä Liljan teoksissa.

”Näen taiteen yhtenä kommunikointimuotona. En osaa edes sanoa kumpi on tärkeämpää: taiteentekeminen vai mahdollisuus ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun.”

Liljan aikaisemmat teokset ovat käsitelleet esimerkiksi sukupuolta, naiseutta, valtarakenteita ja aseistakieltäytymistä.

”Minulla on kolme veljeä, joista yksi on totaalikieltäytyjä ja kaksi sivaria.”

Laura Liljan teos 25.11. asti Porin taidemuseon MEDIApisteessä.

Iida Rauhalammi