Litium 6

Arvio: Tämä valistusromaani yrittää trillerin keinoin työstää sitä painajaista, jota viime aikoihin asti kutsuttiin atomiajaksi. Neljä tähteä.

Kun Lauri Nurmi, Risto Isomäen uuden Litium 6 -romaanin päähenkilö, tapaa monien seikkailujen jälkeen lopulta vihollisensa ja vastustajansa, odottaa yllätysten yllätys. ”Tämä ei voi olla totta”, hän ajattelee. ”Kukaan ei ole voinut keksiä ja toteuttaa niin mielipuolisen pirullista suunnitelmaa.”

Lauri Nurmi ja muut kirjassa esiintyvät sankarit ja sankarittaret työskentelevät amerikkalaisessa Ydinterroristiyksikössä (National Terrorism Unit).

Myönnetään, että kirja on paikoitellen kiusallisen kehno. Kerta kerran jälkeen päähenkilöille tapahtuu asioita tyyliin ”Buffalo Bill ampui laukauksen ja 40 intiaania syöksyi haavoittuneena maankamaraan”.

Mutta olennaista Litium 6:ssa on sen aineisto, ei tyyli tai taiteellinen kokonaisuus. Tämä valistusromaani yrittää trillerin keinoin työstää sitä painajaista, jota viime aikoihin asti kutsuttiin atomiajaksi. Ennen muuta kirja muistuttaa, että jokainen siviilikäytössä oleva ydinvoimala on potentiaalinen ydinpommi.

Kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa ilman kattavaa tutkimusta atomiajan historiasta. Ensimmäisten sukupolvien ydinfyysikkoja lainataan ahkerasti. Kirjan henkilöt tietävät erittäin paljon ydinvoimasta ja politiikasta.

Jopa prostituoitu Katharine Henshaw, joka romaanin alussa ottaa yhteyttä NTU:n tiedustelijoihin kertoakseen heille tärkeitä tietoja litiumvarkaudesta, opiskelee kemiaa ja fysiikkaa yliopistossa!

Samalla kun luen kirjaa, USA lopettaa ydinvoimayhteistyön Intian kanssa, Tony Blairin hallitus päättää Ison-Britannian ydinasearsenaalin uudenaikaistamisesta, Kashiwazaki-Kariwaa, maailman suurinta ydinvoimalaa, koettelee maanjäristys, Sarkozy myy ydivoimalan Muammar Gaddafille ja ydinvoimamahti Pakistan syöksyy poliittiseen kaaokseen Benazir Bhutton murhan jälkeen.

Tämän kaiken tapahtuessa jatkuu Media-nimisen unissakävelijän epävarma matka pimeyden läpi.

Jostain kumman syystä elää vakaa usko siihen, että atomipommit ja ydinreaktorit pelastavat ihmiskunnan tai ainakin ”länsimaisen sivilisaation” sodalta, nälänhädältä ja ympäristö- sekä ilmasto-ongelmilta.

Ehkä jonain päivänä fuusioreaktorit tulevat antamaan ihmisille käytännöllisen, pitävän otteen äärettömästä määrästä energiaa?

Litium 6 toimikoon varoituksena tällaisia hengenvaarallisia unelmia vastaan.

Risto Isomäki: Litium 6. Tammi 2007. 343 s. Neljä tähteä.

Mikael Böök

Kommentoi Facebookissa
Helsinki liikkuu