Limainen kielisuudelma

Rahan voima: ”Leikitäänkö innovaatiota?”

”Leikitäänkö innovaatiota?”

Tämä tapahtuu kuvitteellisessa päiväkodissa vuonna 2008. Lapset leikkivät klassista tuolileikkiä, tuoleja on yksi vähemmän kuin lapsia piirissä. Musiikki soi, ja kun se loppuu, jokainen hyökkää viipymättä istumaan yhdelle piirissä olevista tuoleista. Yksi tipahtaa leikistä pois. Pikku-Lasse tekee innovaation, iskee kyynärpäällä Liisaa mahaan ja varmistaa jatkoonpääsynsä.

Innovaatio tarkoittaa sanakirjan mukaan 1) uutuutta tai 2) kaupallista/teknistä keksintöä.

Talouspolitiikassa tämä ei kuitenkaan enää päde. Tässä uudet merkitykset sanalle innovaatio: 1) turvallinen tapa puhua muutoksesta kun ei ole mitään visiota/sanottavaa, tai 2) tapa puhua vaarallisesta muutoksesta tavalla, joka piilottaa todelliset aikomukset.

Rakenteiden tai tulonjaon vaikutus maailmassa voidaan unohtaa, kun innovaatiot avaavat paremman tulevaisuuden. Annetaan muutama esimerkki.

CIA kertoi jo vuonna 2004 avoimesti, miten terrorismin vastainen sota voitetaan: ”Guantánamossa käytämme innovatiivisia kuulustelumenetelmiä.”

Konkurssiin asuntosijoitustensa vuoksi mennyt Lehman Brothers, iso amerikkalainen investointipankki, toteaa verkkosivuillaan: ”Olemme finanssitalouden johtava innovaattori.”

Amerikkalaiset suunnittelevat parhaillaan 700 miljardin (700 000 000 000 $) apupakettia pankeille ”markkinoiden luottamuksen palauttamiseksi”. Innovatiiviset subprime-lainoja luoneet pankkinerot ovat maksaneet Yhdysvalloille pian tuplasti Irakin sodan verran.

Yhdysvalloista alkanut asuntolainakriisi on vain viimeinen ”innovatiivisten sijoitusmekanismien” tuottama kriisi. Kun maailman yhteistä luonnonperintöä tai julkisia palveluja kaupallistetaan, on innovaatio aina kuluneissa iskulauseissa läsnä. Jopa Wal-Martin pomo pitää surullisen kuuluisaa henkilöstöpolitiikkaansa innovaationa.

Mutta orjapiiskurit ovat keksineet ihmisten kiusaamisen jo tuhansia vuosia sitten. Ammattiliittoja taas on mukiloitu eri puolilla maailmaa jo pitkään.

Myös Suomessa osataan.

Suomen hallituksen ”innovaatiopolitiikan” lippulaiva on yliopistojen uudistaminen. Tavoitteena nyt valmisteltavassa uudessa yliopistolaissa on entisestään tulosvastuullistaa ja kaupallistaa yliopistoja sallimalla lukukausimaksujen keräämisen joiltakin ulkomaalaisilta opiskelijoilta ja kyseenalaistamalla tutkimustulosten vapaus.

Yliopistoilta halutaan nyt kaupallisia keksintöjä eikä enää tunnuta uskovan, että paremmin ja laaja-alaisemmin koulutetut ihmiset ovat yhteiskunnalle hyödyksi. Todellisiin ongelmiin innovaatiohöpöhöpö ei näytä vastaavan. Esimerkiksi yliopistojen byrokraattisen ilmapiirin parantajana innovaatiopolitiikka on yhtä hyödyllinen väline kuin Estonia myrskyssä.

Kaupallista kieltä on syytä vastustaa ja varoa – ja innovaation limainen kielisuudelma todella löyhkää. Viimeistään finanssikriisi osoittaa, että meillä ei ole varaa enää yhteenkään innovaatioon. Tarvitsemme parempaa politiikkaa.

Otto Bruun

Kommentoi Facebookissa
Kirjamessut 2018 banneri
Helsinki liikkuu