Liikkumisen iloa

Ei ole mikään ihme, että Euroopan muuttumista sulkeutuneeksi hyvinvoinnin linnakkeeksi on noussut vastustamaan laajamittainen verkosto.

Pitkin vuotta on eri puolilta Eurooppaa kantautunut uutisia laittomien siirtolaisten kohtaamista ongelmista. Ranskassa kymmenet epätoivoiset maahanmuuttajat pakenevat päivittäin täpötäydestä vastaanottokeskuksesta ja yrittävät hypätä Britanniaan matkaavien junien kyytiin. Etelä-Euroopassa rajavartijat poimivat merestä turvalliselle mantereelle henkensä kaupalla yrittäviä. Suomessakin otsikoihin ovat nousseet turvapaikkaa hakeneet romanit, joita on palautettu lähtömaahansa kymmenittäin.

Euroopan unionin suhtautuminen alueelle paremman elämän toivossa pyrkiviin siirtolaisiin on Schengen-sopimuksen myötä kiristynyt. Siinä missä unionin jäsenmaiden kansalaisten on nyt entistä helpompaa liikkua maasta toiseen, on valvonta EU:n ulkorajoilla kiristynyt. Viisumien myöntämistä tiukennetaan, turvapaikkojen määrää vähennetään ja monia olosuhteiltaan epävakaita maita julistetaan turvallisiksi, jolloin pakolaiset on helpompi käännyttää takaisin.

Ei siis ole mikään ihme, että Euroopan muuttumista sulkeutuneeksi hyvinvoinnin linnakkeeksi on noussut vastustamaan laajamittainen verkosto.

No Border -verkosto koostuu aktiivisista ihmisistä ja kampanjaryhmistä, jotka vastustavat EU:n nykyistä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa. Verkosto vaatii kaikille ihmisille vapautta liikkua ja asettua asumaan riippumatta valtioiden rajoista.

”Tavoitteena on globaali kansalaisuus: ihmisen tulee saada asua siellä, missä hän tekee töitä tai perustaa perheen”, linjaa 23-vuotias helsinkiläisopiskelija Katja Tuominen. Hän matkusti heinäkuussa Suomen No Border -ryhmän järjestämällä bussikyydillä rajaleirille Strasbourgiin matkaseuranaan mm. parikymmentä maahanmuuttajaa.

Rajaleirille saapui kaikkiaan parituhatta osanottajaa. Erilaisten työryhmien ja tulevan toiminnan suunnittelun ohella leirillä järjestettiin mielenosoituksia, joissa kritisoitiin Schengen-tietokantaa, johon on määrä koota tietoa siirtolaisista. Poliisin aggressiivisesta käytöksestä huolimatta paikallinen väestö suhtautui rajojen vastustajiin positiivisesti.

”Perheet tulivat leirille piknikille”, kertoo Tuominen.

Rajaleirien lisäksi No Border -verkosto järjestää siirtolaisten karkotuksia vastustavaa toimintaa ja tarjoaa useissa maissa konkreettista apua vaikeuksiin joutuneille maahanmuuttajille. Meneillään on lukuisia kampanjoita: karkotuksiin osallistuvia lentoyhtiöitä boikotoidaan, vaaditaan pakolaisten pidätyskeskusten lakkauttamista, romanien oikeuksia edistetään.

Myös Suomessa No Border -toiminta on saanut ilmaa siipiensä alle. Yhden sysäyksen toimintaan antoi hanke, jolla Helsingin Katajanokan entisestä vankilasta on tehty pakolaisten säilöönottokeskus. Maahanmuuttajien vangitsemisen lisäksi Suomessa on vastustettu romanien joukkokarkotuksia.

”Romaneilla ei ole lainkaan kotipaikkaa, joten heidän palauttamisessaan ei ole järkeä”, Tuominen päivittelee.

No Border -verkostosta lisää nettisivuilla www.noborder.org.

Sampsa Oinaala

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu