Lihava ihminen on lihava

Arvostelussa Pekka Hiltusen kirja Iso.

”Lihavuuden vastustamisesta on tehty yleinen hyve, tiedostavan kansalaisen kunnia-asia”, Pekka Hiltusen Iso-kirjan päähenkilö Anni Kantto miettii. Ja on aivan oikeassa.

Laihduttaminen on iso bisnes, eikä se pyöri ihan tuosta vain. Aina voisi olla vähän hoikempi, vähän timmimpi, vähän nuorempikin, jos vain mahdollista, ja kyllähän sitäkin monenlaiset tuotteet ja palvelut lupaavat.

Paitsi ettei Annin tapauksessa ole kyse muutamista kiloista, ei kiinteytymisestä eikä ylipainosta. Anni on lihava. Hän on 168 senttimetriä pitkä ja painaa 138 kiloa. Selville tulee, miltä tuntui, kun vaaka näytti ensimmäisen kerran 80, 100 tai 114 kiloa. Sen jälkeen kilo on seurannut toistaan alistuneen, epäuskoisen pakokauhun vallassa.

Jo ensimmäisillä sivuilla kerrotaan, kuinka Anni Kantto muuttaa Tampereelta Helsinkiin uuden elämän toivossa. Sitten tulee potkut ensin työstä, myöhemmin ihmissuhteesta. Työ kyllä olikin aivan järjetön paskaduuni, mutta työ kuitenkin.

Kaksi korkeakoulututkintoa eivät riitä mihinkään, jos lihavuus tekee ihmisestä muiden silmissä ruman.

Päähenkilön väline kaiken käsittelyyn on syöminen, mikä sinänsä ei ole mikään uusi asia, sillä lihava Anni Kantto on ollut jo pitkään. Puolitoista litraa kinuskikermajäätelöä menee kuin transsissa tyhjyyteen samalla tuijottaen.

Usein Anni yrittää uskotella itselleen, että lihavuus on ihan okei. Että jotkut vain ovat sellaisia. Että lihavuus on ominaisuus siinä missä vasenkätisyys tai ruskeat silmät.

Silti, kaiken uskottelun keskelläkin, rivien välistä välittyy tunnelma, missä Anni itsekin ajattelee, että normaalipainoisena elämä olisi parempaa.
Kaiken mentyä mönkään hän palaa Tampereelle edelleen lihavana, nyt myös epäonnistuneena työssä ja ihmissuhteissa.

Kirjailija Pekka Hiltunen on moninkertaisesti palkittu kirjoittaja, jonka tunnustettua osaamisalaa ovat aiemmin olleet lähinnä trillerit.

Nyt Hiltunen ottaa askeleen arkisempaan maailmaan, ja osuu heti napakymppiin. Anni Kanton pohdinnat esimerkiksi ruoasta, syömisestä, lihavuudesta ja työelämästä osuvat enemmän tai vähemmän erittäin monen lukijan omaan elämään ja tekevät päähenkilöstä helposti lähestyttävän ja sympaattisen.

Iso ei ole vain hauska ja mielenkiintoinen tarina, se on myös sivu sivulta painavaa yhteiskunnallista kommentointia.

Pekka Hiltunen: Iso. WSOY 2013. 419 s. Viisi tähteä.

Jukka Vuorio

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *