LEVYT virtuoosimaista & vähän noloa

Kuinka katu-uskottava voi olla levy, joka on saanut suotuisan arvion – gulp – Cosmopolitanilta? Aika lailla, kun kyseessä on Tomi Niemen esikoisalbumi.

Kuinka katu-uskottava voi olla levy, joka on saanut suotuisan arvion – gulp – Cosmopolitanilta? Aika lailla, kun kyseessä on Tomi Niemen esikoisalbumi.

Bruce Sterlingin tieteisnovelleista todennäköisesti nimensä saanut Mekhanist sopii nine2fiven käsin poimittuun rosteriin yhtä hyvin kuin vegaanipiirakka George W. Bushin naamaan. Madventure Mekhanisms on eklektisyyttä parhaimmillaan: kiekolla kohtaavat mm. breakbeat, dub ja kasarisyntsapoppi.

Hämmentävintä Mekhanistin debyytissä on se, että 20 ja risat Niemi on tehnyt koko levyn itse – myös soittanut kaikkia instrumentteja nokkahuilusta hanuriin. Kerrankin kannattaa uskoa levy-yhtiön tiedotetta: Niemellä todella on erinomainen tuntuma biisien rakentamiseen ja melodioihin.

Levyllä on kuultavissa häivähdyksiä kotikutoisesta virtuositeetista. Toisaalta välillä kajahtaa myös kiusaannuttava irrottelu, jonka juurimisesta suurten levy-yhtiöiden tuottajat saavat ansaitusti elantonsa. Muuten erinomaisesti rullaavaan ensimmäiseen sinkkuun, Whistle While Workiin, on ympätty nolo vihellys, ja liki ylvääseen Promiseen ovat eksyneet Niemen ns. vokaalit, koska kukaan ei ollut vahtimassa mikkiä.

Mekhanist: Madventure Mekhanisms. nine2five recordings. Neljä tähteä.

_______________

Niko Skorpion 23-minuuttinen illbient-levy sisältää rutinaa, sämplejä takaperin, vinkunaa ja riivattuja ihmisääniä. Kiekon päättää dementoitunut Gloria Gaynor -pastissi Gain no glory, joka saisi taatusti aikaan pienen mellakan homobaarissa. Myös universumin epäkäytännöllisin levypakkaus lietsoo kapinamielialaa.

Niko Skorpio: Stainway to heaven. Some Place Else. Kaksi tähteä.

_______________

Instrumentaalihiphop vaikuttaa käsiteristiriidalta, mutta sitä Jus Anamen ja DJ Skreamin yhteisprojekti pitkälle on. Palasina yhdistää hoppi- ja breikkibiitteihin erinomaisia sämplejä, jazz- ja triphop-vaikutteita, skrätsejä, liveinstrumentteja ja hitusen räppäystä. Erinomaisen kuunneltavaa.

Palasina: All I Found. Vahaamo. Kolme tähteä.

______________

Varsinaista teknoa – tuota hallibileiden ikkunoiden monotonista helisyttäjää – julkaistaan Suomessa niukanlaisesti. Tamperelainen Tuomas Rantanen on yksi harvoista pitkän linjan teknoartisteista. Hänen Scapes-ep:nsä sekä Shoot to Killin paksulle vinyylille prässätty esikoisjulkaisu ovat molemmat tiukkaa ja väsymätöntä poljentoa. Hallibileisiin molemmat lienevät omiaan.

Tuomas Rantanen: Scapes. Kolme tähteä.

Definition. Laite vs. Harrison Fnord: Dental Torture. Shoot to Kill Records. Kolme tähteä.

_______________

Varaque on vimmainen nuori orkesteri, joka sanoo asiat suoraan. Pumpun laulaessa todellisista vastarintaliikkeistä tai kansainvälisestä asekaupasta voidaan puhua radikalismista. Tässä on sitä kaivattua kantaaottavaa rokkia, tänä mielistelyn ja perseennuolemisen aikakautena.

Musiikillisesti Varaquen ensialbumi kuulostaa tiukalta, mutta myös enemmän Ultra Bralta kuin koskaan. Lievä vaikutteiden ottaminen on vaihtunut pahimmillaan miltei plagioinniksi. Vaati melko hyvää mielikuvitusta kuunnella tätä levyä ilman näitä assosiaatioita, ikävää.

Varaque: Toivelauluja. Johanna Kustannus. Kolme tähteä.

_______________

Oras Tynkkynen, Timo Forss

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu