LEVYT Nyt riittää homomusiikki, Urpo!

Luulen, että kaikki on järjestyksessä, mutta mitä!

1980-LUVUN PUOLIVÄLI, Raahe. Kaupungin kesäsiirtola.

Dingo pysyy listojen kärjessä, samoin pikku-Urpon korvalapuissa. Luulen, että kaikki on järjestyksessä, mutta mitä! Pertti riistetään päästäni, veljeni Janne tuumaa: ”Nyt, Urpo, riittää homomusiikki, kuuntele tästä!” Saan Jannelta Twisted Sisterin Stay Hungryn. Maailmani muuttuu ja viilaan hampaani…

Twistarit ovat ilmeisesti vuoden 2005 kiertueen innoittamina julkaisseet vanhat hittinsä jälleen kerran – uusissa kuorissa. TS sai aikaiseksi oikeastaan vain pari omaa isompaa hittiä sekä vielä myytyä mielenkiintoisen version vanhasta Shangrila’s-palasta ”Leader of the Pack”. Vuosien jälkeen kuunneltuna on vaikea ymmärtää, miten yhtye joskus herätti jopa paheksuntaa. Lapsenusko on mitä ilmeisemmin karissut, niin vaisulta pahamaineiset sisarukset kuulostavat.

Valloillaan oleva kasaribuumi tuo varmasti makkaraa leivän päälle vanhoille starboille… Ja uuden maksan roudari Charlie Barrecalle. (SM & UN)

Twisted Sister: I Wanna Rock – The Ultimate Twisted Sister Collection. Warner 2005.

Kaksi tähteä

_______________

MYÖS MÖTIKÄT ovat kiertueella ja kokoelmaa pukkaa. Koska keskeisimmät Mötley-teokset kuuluvat yleissivistykseen, päätimme kuunnella vain kokoelman koukuksi väännetyt parit uudet biisit.

Ensimmäinen ”If I Die Tomorrow” on tyhjänpäiväinen autotunetus. Toinen, ”Sick Love Song”, kuulostaa sentään vähän enemmän vanhalta kunnon Mötikältä, mutta myös se jää pliisuksi.

Kunnon rokkenroll-asenne on aina tervetullutta, mutta parempaa vastinetta rahoilleen ja mielelleen saa legendaarisesta Mötley Crüe -historiikista Törkytehdas. Kirja on takuuvarma lahja kenelle tahansa feministiystävälle. (SM & UN)

Mötley Crüe: Red, White & Crüe. Universal 2005.

Yksi tähti

_______________

BLACK SABBATH on niin kova bändi, että yhtyeen musiikkia on turha edes lähteä arvioimaan. Kokoelma on ties mones laatuaan, mutta jos et omista edellisiä, hommaa edes tämä. Tällä levyllä saat koko kesän ystäviä, ruokaa, rahaa ja rakkautta. (SM & UN)

Black Sabbath: The Best of Black Sabbath. Sanctuary Records 2005.

Viisi tähteä

_______________

”HEIKOILLE voi olla liikaa kutsu metallin muttei niille joita ohjaa vaisto soturin.” Ilmeisesti metallin kutsun kuulleita riittää, niin ahkerasti on ”Taivas lyö tulta” -kappale soinut. Teräsbetoni jakaa metallitotuuden sanomaa ylpeänä ja häpeilemättä, ja juuri tämän takia yhtye voittaa puolelleen, vaikka ei olisikaan aiemmin tajunnut tarvitsevansa metallia elämäänsä. Levy soveltuu äärimmäisen hyvin kaikkien soittimien ilmasoittoon, mutta varo, saatat löytää itsesi nyrkki pystyssä vannomassa metalliveljeyden nimiin. (SM)

Teräsbetoni: Metallitotuus. Warner 2005.

Kolme tähteä

_______________

GORILLAZIN ensimmäinen levy oli riemastuttava tuttavuus, mutta jo silloin iloa lannisti pelko siitä, että kyseessä oli yhden levyn projekti. Silti Demon Days on ehkä vielä parempi kuin edeltäjänsä. Animaatiobändi pystyy nivomaan yhteen elementtejä, joiden ei pitäisi sopia yhteen, kuten puheosuuksia ja lapsikuoroja. Damon Albarnin laulumelodiat tarttuvat ja komea vierailijalista kruunaa hyväntuulisen albumin. Nyt usko ja toivo seuraavaan, vielä uljaampaan levyyn elää vahvana! (SM)

Gorillaz: Demon Days. Emi 2005.

Neljä tähteä

_______________

EXOGENIC BREAKS on julkaissut neljännen kokoelmansa. Tällä kertaa sen on koonnut maineikas dj Genki. Kaikin puolin tyylikäs paketti sisältää yksitoista kappaletta, jotka kaikki on ehdottomasti tarkoitettu klubilla nautittaviksi. Ensimmäisen kappaleen aikana jalka lähtee kyllä liikkeelle, mutta liian nopeasti rupeaa puuduttamaan. Vaikka hauskoja soundeja ja rytmejä on tarjolla runsaasti, tuntuu kokonaisuus liian monotoniselta. Break-beatiä arvostavalle levy tarjoaa tasalaatuisen paketin kotimaisia huippunimiä. (SM)

Dj Genki Presents: Pyrexia. Exogenic Breaks 2005.

Kolme tähteä

_______________

ODOTUKSET ovat aina huipussaan, kun Komposti-jengi julkaisee uutta materiaalia. Aktiivisen porukan erilaiset bändit ja kokoonpanot saavat pään pyörälle, ja sen selvittämiseen ei tämä palsta riitä. Nyt on vuorossa Seppo Paarma, jonka debyyttialbumi Pidä liekkis vie suomireggaeta uuteen suuntaan, kun Paarman vokaalit taipuvat uskomattomalla tavalla Jamaican rytmeihin. On biisejä bileisiin ja rauhallisempaan hetkeen. Asenne on Kompostissa aina kohdallaan, pienen ihmisen puolesta kaikkea riistoa vastaan, yhdessä kohti parempaa maailmaa. Ja sitä kuuntelee mielellään. (SM)

Paarma: Pidä liekkis. Ylivoima 2005.

Neljä tähteä

_______________

INSERT REMEDYN poikien mättömeininki on edennyt jo neljän biisin omakustanne-EP:ksi. Ei ehkä mitään persoonallisinta mäiskettä, mutta timmisti soitettua ja tunteella tulkittua. Kansitaide tuotti pienoisen pettymyksen kaikkien aiemmin näkemieni käsin piirrettyjen ja väritettyjen bänditarrojen ja julisteiden jälkeen. Täytynee tyytyä insertremedy.com-nettisivujen kuvamateriaaliantiin. (MB)

Insert Remedy: Disintegration of the Human Mind. 2005.

Kolme tähteä

_______________

Silvia Modig, Urpo Nylander, Matti Berg

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu