Levyt

Levyarvioissa hyvää musaa.

Sanan valtaa

Nykiläinen muusikko Nasir Jones hyökkää sanan valtaa päin vanhalla hyvällä menetelmällä: ottamalla solvauksen omaan käyttöön hän riistää sen voiman. Nasin uuden levyn julkaisu on siirtynyt toistuvasti, ja syyksi on ilmoitettu levyn nimen aiheuttama vastustus. Suurimmat levyjen jälleenmyyjät ovat ilmoittaneet, etteivät ne ota sitä valikoimiinsa. Alkujaan nimen piti olla Nigga ja sitten Nigger. Ei kelvannut.

Jones poisti lopulta levyltä nimen kokonaan ja nyt se on ilmestymässä kauppojen hyllyille vain hänen oman taiteilijanimensä alla. Tässä vaiheessa Nasia tietenkin dissattiin nimen feidaamisesta. Nimijupakka uhkasi viedä huomion itse levyn sisällöltä, joten Nas pamautti tiskiin ilmaisen promon tulevasta levystä.

Netistä löytyvä The Nigger Tape hyökkää rasismia vastaan tunnin mittaisella miksauksella. Uuden ja vanhan matskun väliin on mahdutettu pätkiä niin Barack Obaman puheista kuin Richard Pryorin stand-up-avautumisistakin, noin alkuun. Nas on kokolailla liekeissä uudella mixtapellaan ja samaan aikaan julkaistulla liki yhdeksänminuuttisella videolla Be A Nigger Too -kappaleesta. Ne lupaavat paljon tulevalta ei-Nigger-levyltä, joka viimeisen tiedon mukaan ilmestyy heinäkuun 15. (JT)

NaS & DJ Greenlantern: The Nigger Tape -mixtape & Be A Nigger Too -video löytyvät netistä. Viisi tähteä.

_______________

Lintujenmaan kehtolaulu

”Ja tuo Lintujenmaa on lintuja täynnä oleva, sadunhohtoinen paratiisisaari, joka väikkyy unelmissamme. Siitä tässä on kysymys”, valisti radiokuuluttaja 50 vuotta sitten kuulijoita Ella Fitzgeraldin Lullaby of Birdlandin yhteydessä.

Olipahan tosimulkku jätkä äänessä! Elin tuolla tiedolla monta vuotta ennen kuin minulle selvisi, mikä se Birdland oikeasti oli ja mitä muuta tähän kappaleeseen liittyy. Birdland oli Charlie ”Bird” Parkerilta nimensä saanut legendaarinen jazzklubi New Yorkissa. George Shearing sävelsi Lullabyn kunnianosoitukseksi tuolle paikalle.

Ella levytti kehtolaulun 1954. Samana vuonna kappaleesta levytti oman versionsa myös Sarah Vaughan, Clifford Brownin kanssa. Tulkinnat ovat tyystin erilaiset, mutta minuun ne kolahtavat yhtä pahasti yhä edelleen.

Tämä albumi on kuitenkin ennen kaikkea Ellan pitämä mestarikurssi scatissa. Louis Armstrongin kerrotaan ”keksineen” tuon laulutyylin eräänä iltana yksinkertaisesti siitä syystä, ettei hän muistanut menossa olevan sävelmän sanoja. Laulaja asettaa scatissa äänensä soittoinstrumentiksi muiden soittimien joukkoon ja suorittaa improvisaatio-osuutensa siinä kuin muutkin muusikot.

Jokainen voi harjoitella 15 sekunnin scat-pätkän, mutta täysipainoinen viiden minuutin improvisaatio -irrottelu jää useimmille haaveeksi. Sellaiseen pystyivät vain Ella, Satchmo, Sassy ja Anita. Mutta he olivatkin velhoja. (PL)

Ella Fitzgerald: Lullabies Of Birdland. Verve 2007. Viisi tähteä.

_______________

Huumedieetti närästää

The Heartburnsin laulaja Teemu Bergman on tosi ehtiväinen tyyppi. Helsinkiläisen Heinähattu-baarin kalustukseen kuulumiseen lisäksi hän ehtii pyörittää kolmea punkbändiä ja olla neljännessäkin basistina. Kaikkien orkestereiden kanssa keikkailu, levyjen julkaisu ja silloin tällöin hieman sorbuksenhuuruisten haastatteluiden antaminen on varmasti paljon rankempaa työtä kuin mitä moni esimerkiksi konsulttina työskentelevä kaverini tekee, mutta korvaus punkkibisneksessä on yleensä bensarahat ja lautasellinen papumössöä.

Heartburnsin uusimmalla levyllä meininki on sama kuin aikaisemmillakin. Biisit kertovat monipuolisesta päihteiden käytöstä ja monipuolisen sekoiluelämän lieveilmiöistä. Punkrockbiisit on nopeasti rykäisty eikä pienten virheiden takia ole kappaleita uudelleen nauhoitettu. Se kuitenkin istuu bändin imagoon täydellisesti. Levy sopii erityisen hyvin kuunneltavaksi kesän automatkoilla kohti festareita ja sekoilua. (JV)

The Heartburns: Fixin’ to die. Combat Rock Industry 2008. Neljä tähteä.

_______________

Pertti Laesmaa, Jari Tamminen & Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu