Levyt

Arvostelussa Mojakka, Underwater Sleeping Society & Pintandwefall.

Mojakasta tykkää kaikki

Hiskias Möttö & Mojakka (tuttavallisemmin pelkkä Mojakka) on kuulunut jo vuosikausia punk-skenen tunnetuimpiin ja suosituimpiin orkestereihin. Hauskinta siinä on se, että Mojakka ei oikeastaan ole punkbändi.

Yhtyeen uusin julkaisu Värssyjä Hiski Salomaan laulukirjasta esittelee nimensä mukaisesti Mojakan tulkinnat monista todella vanhoista klassikoista kuten Lännen lokari, Vapauden kaiho ja Iitin Tiltu. Nauhoitukset on tehty imagolle uskollisesti yhden soittajan himassa ja levy on julkaistu omakustanteena, tosin virallisesti julkaisufirman nimi on ”Kaupalliset levyt”.

Vaikka Mojakka nostattaa kuulijan hymyn huulille välittömästi, kyseessä ei millään muotoa ole perinteisessä mielessä huumoribändi. Mojakkaa voisi kuvailla ennemminkin hyvän mielen bändiksi. Ja omasta mielestäni myös yksinkertaisesti vaan hemmetin hyväksi bändiksi.

Vuoden 2008 loppusuoralla ilmestynyt cd on kauan odotettu herkku, sillä aikaisemmin bändin ystävät ovat saaneet nauttia vain vinyyli- ja nettijulkaisuista. Jos levylle jotain olisi vielä voinut toivoa, niin pari hyvätasoista live-äänitystä keikoilta olisi ollut hieno juttu. (JV)

Hiskias Möttö & Mojakka: Värssyjä Hiski Salomaan laulukirjasta. Kaupalliset levyt 2008. Viisi tähteä.

_______________

Hilpeää angstia

Underwater Sleeping Society on omituisen elokuvallinen yhtye. Biiseistä tulee mieleen davidlynchmaisia valolla ja varjolla höystettyjä maantiekohtauksia ja syksyisiä välähdyksiä, jolloin elämä kallistuu helposta ja kevyestä melankoliseen ja väistämättömään. Unskien angsti ei kuitenkaan ole mitään teini-ikäisen älytöntä maailmantuskaa, vaan jotenkin päättömyyden ja surun hyväksyvää – sellaista että tietää, ettei tästä selviä, ellei edes vähän osaa nauraa itselleen. Tosin The Dead Vegasin rakkauspätkät Bodyblues ja End Is Just Dawn annettakoon pojille anteeksi – rakkaus on aina juuri niin traagista kun se osuu omalle kohdalle ja laulaja Okko Nieminen vaan tulkitsee niin vinkeästi.

The Dead Vegas on kaunis ja polveileva kokonaisuus eikä poikien indiepophabituksissakaan mitään vikaa ole. Levyn kannetkin on juuri niin omituiset kuin tällainen pilke silmäkulmassa tummia vesiä kosiskeleva levy ansaitsee. (MH)

Underwater Sleeping Society: The Dead Vegas. Kool Thing/Backstage Alliance 2008. Neljä tähteä.

_______________

Ei kaadu!

Pintandwefallin kakkoslevy on hauska, yllättävä ja epäilemättä täynnä hittejä. Neljän nuoren naisen garagerockyhtye Pintandwefall pinkaisi suuren yleisön tietoisuuteen voittamalla Ääni ja vimma -bändikilpailun vuonna 2007. Punkhenkeen he eivät osanneet soittaa valitsemiaan soittimia. Soittotaidottomuudesta bändiä ei voi kyllä enää moittia.

Ehdoton suosikki levyn kappaleista on tällä hetkellä The Everlasting Difficulty Of Important Choices. Mutta kyllä minua naurattaa kovin lintujen kovaääniset lomakertomukset levyn The Streets -henkisessä avauskappaleessa Bird Of The Birds. Uuden levyn päättää Sarra-kappale, joka poikkeaa muun levyn rockrymistelystä. Kepeän laulupainotteisen kappaleen sanat kertovat pienestä ja maailman kauneimmasta tytöstä. Kuulemma Sarra on Tough Pintin kaveri, joka on luvannut tehdä Tough Pintista tanssiteoksen, jos tämä tekee Sarrasta laulun.

Tanssiteosta odotellessa kannattaa suunnata helmi-huhtikuussa Pintandwefallin keikalle, he kiertävät Suomea, Lahdesta Kalajoelle. Ja lue tuoppityttöjen haastattelu seuraavasta Voimasta 2/2009. (HH)

Pintandwefall: Hong Kong, baby. GAEA Records 2009. Viisi tähteä.

_______________

Mirkka Hietanen, Hannele Huhtala & Jukka Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu