Levyt

Arvostelussa muun muassa eteläsudanilaisen entisen lapsisotilaan Emmanuel Jalin debyyttialbumi.

Rauhaa räppäämällä. 21 vuoden sisällissodan riepottelema Sudan pääsi rauhansopimukseen viime vuonna, kun maan eteläosan kristityt ja pohjoisosan muslimit päättivät tehdä mielettömyydestä lopun.

Ceasefire on nuoren eteläsudanilaisen ja entisen lapsisotilaan Emmanuel Jalin debyyttialbumi, joka syntyi yhteistyössä pohjoissudanilaisen veteraanimuusikko Abdel Gadir Salimin kanssa.

Jal räppää arabiaksi, swahiliksi ja englanniksi omakohtaisia kokemuksiaan Salimin luutusta irtoaviin sointuihin. Molemmat säveltävät, sanoittavat ja laulavat.

Tekstejä jämäköittää lisäksi Jalin räppibändi The Reborn Warriors.

Ceasefire on kuin rauhansopimuksen voimallinen jatke, jossa etelä ja pohjoinen, kristitty ja muslimi kättelevät toisiaan. (MKJ)

Emmanuel Jal & Abdel Gadir Salim: Ceasefire. Riverboat Records/World Music Network 2005. Viisi tähteä.

_______________

Flamencohiphopia. Katubändistä ja taiteilijakollektiivista alkunsa saanut barcelonalainen Ojos de Brujo on yltänyt kolmanteen albumiinsa. Techarí on romanikieltä ja tarkoittaa ”vapaa”.

Yhtä ennakkoluulottomasti kuin ennenkin ODB sekoittelee flamencoa, hiphopia, bhangraa ja reggaeta. Se sämplää, skrätsää ja räppää. Paikoitellen musiikki sikiää jazzahtavammaksi puhallinsoittimien ja pianon myötä.

Yhteistyökumppaneina tällä kertaa ovat senegalilaisen hiphopbändi Daara J:n Faada -Freddy, Asian Dub Foundationin Prithpal Rajput sekä brittiläinen experimentalisti Nitin Sawhney.

Parhaiten bändin energiset värinät välittyvätkin värikkäissä live-esiintymisissä. Mutta uskokaa tai älkää, bändi ei ole yrittänyt vielä sävelen poikastakaan Suomen kamaralla. Suomalaiset konserttien järjestäjät, herätkää! (MKJ)

Ojos de Brujo: Techarí. Diquela Records 2006. Viisi tähteä.

_______________

Tasapainoilua.Balancê on gospelia harrastaneen, lissabonilaisen Sara Tavaresin toinen sooloalbumi. Tavaresin pehmeä ääni istuu kauniisiin balladeihin, joita koko albumi on pullollaan. Tekstien välissä laulaja tahdittaa luomuksiaan äänellään, joka välillä karkaa ikään kuin muusta musiikista erilleen, omille teilleen, sillä lailla niin kuin joskus rumpusoolot.

Välillä musiikki svengaa kuin afro-beat, reggae, semba tai coladeira. Tekstitkään eivät ole ihan pelkkää portugalia, tarkkakorvainen erottaa englantia, ranskaa ja kreolia.

Sara on toisen polven capverdeläinen. Balancê voisi olla yhtälailla selviytymistarina. Siitä, miten kahden kulttuurin välissä eläneen monisäikeinen identiteetti loksahtaa paikalleen. Tarinaa eheytymisestä, oman paikkansa löytämisestä ja kulttuurien inspiroivasta rinnakkaiselosta. (MKJ)

Sara Tavares: Balancê. World Connection 2005. Neljä tähteä.

_______________

Ei ihan hanurista. Olen vihannut haitareita koko ikäni. Kultaista harmonikkaa hirveämpiä ovat olleet ehkä vain Pohjantähti-opiston kansantanssit. Vuosien patoumat eivät ihan noin vain haihdu.

Gotan Projectia kuultuani tajusin, että tango voisi olla kuninkaallista – tosin ei Seinäjoella – ja haitarikin pelittää oikein käytettynä. Kimmo Pohjonen taas paljasti, mistä pirun palkeet -nimitys haitarille on tullut.

Pöydälleni laskeutui kuin sattuman johdattamina pari levyllistä suomalaista haitarijazzia. Mitään näin briljanttia ei juurikaan ole olemassa. Timanttista menoa haitarilla säväytettynä. Mieleen palasi elävästi kohtaus, jossa Marilyn Monroe rämpytti ukulelea Piukoissa paikoissa. Sweet.

Vieläköhän ne kultaiset harmonikat tulevat telkkarista. (JT)

Suomalaisen haitarijatsin kultaiset vuodet osa 1: 1938–1956 ja osa 2: 1950–1960. Fifty-Fifty Records 2003. Viisi tähteä.

_______________

Itää väylällä. Olen kulkenut Helsingin Itäväylää pitkin päivittäiset koulu- ja työmatkani jo pitkälti toistakymmentä vuotta. Kesällä kaahaan fillarilla, mutta huonolla kelillä menen metrolla. Aikanaan siellä törmäsi aika usein soittajapariskuntaan, joka rämpytteli kaikenlaista musiikkia. Pariskunnalla oli hyvä meininki. Ei heitä enää vuosiin ole metrossa näkynytkään, harmi.

Itäväylän levylläkin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Meininki on hyvä, ja tunnelmat kuin parhailla reissuilla konsanaan. Instrumental-electro-boogie tuo mieleen muistosekamelskaa menneistä matkoista.

Kohellusta riittää ja olo on kuin ZZ Top olisi pultattu metrojunan nokkaan. Siis sellainen versio bändistä, jossa heput eivät leveile amerikanraudoillaan. Ja onhan ZZ Top -ajoista kauan, viimeksi taisin kuunnella yhtyettä riparilla. (JT)

Itäväylä: Itävalta. Verdura 2006. Neljä tähteä.

_______________

Viileetä lastenmusaa.Paukkumaissi-levy alkaa sielukkaalla kitarariffillä, joka tuo mieleen Paul Simonin ”Gracelandin”. Paukkumaissi on etnoasenteella höystettyä upeaa lastenmusiikkia ja toimii vähän vanhemmillekin.

Tekijät ovat lainassa muun muassa Soul Captain Bandin, Soul Investigatorsin ja Alamaailman Vasaroiden kokoonpanoista. Sanoitus-sovitukset kierrättävät vanhaa lastenlauluperinnettä ja yltyvät välillä hieman ultrabramaisiin hoilotuksiin. Musiikkia on testattu päiväkodissakin, mutta hoitajat kuittasivat Kiima-levymerkin tuotoksen hiljaisuudella, mutta ainakin nelivuotias poikani on siitä pitänyt.

Toistaiseksi levy on kerännyt kolmisenkymmentä soittokertaa, enkä osaa verrata sitä kestävyydeltään oikeastaan mihinkään muuhun kuin M. A. Nummisen legendaariseen lastenmusalevyyn Iso mies ja keijukainen. (KJ)

Paukkumaissi: Paukkumaissi. Kiimalevyt 2006. Viisi tähteä.

_______________

Synaa Turuust. Tavastian Kuningasklubi pelasti indiekansan. Väki mahtuu sisään! Eikä liiku nopeaan kohti ovea, kun keikka on ohi.

TV-Resistorin Ykä vitsailee soittavansa nynnymusaa. Tunnelma on välitön, on kuin kavereiden bändi soittaisi kotibileissä. Päivi kertoo, että lapsena hänen kaverillaan oli islanninponi Smukke. Lavalla pomppii kuitenkin muumin ja nojatuolin yhdistelmä. Se on Hippo. TV-Resistori ei ole sitä, miltä näyttää.

Menen keikan jälkeen tanssimaan Päivin kanssa Jenny Wilsonia, joka tulee klubille huhtikuussa. Serkut rakastaa paremmin -levystä sen verran, että Ykän serkku oli edellisen levyn kannessa. Ja uudella levyllä Ykän toinen serkku puhuu turkkia.

Ai niin, se musiikki! Kupliva ja jammaileva kevään pelastus. Aleksin määritelmä: turkulaista synapoppia. Mutta menkää ja kuunnelkaa! Naiivia? Tehkää itse intellektuellimpaa! (TK)

TV-Resistori: Serkut rakastaa paremmin, Fonal 2006. Viisi tähteä.

_______________

Maria-Kaisa Jurva, Kimmo Jylhämö, Teija Kaarakainen & Jari Tamminen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *