Levyt

Kuukauden kovimmat levyuutudet Voiman tiukoissa arvosteluissa.

COVEREIDEN KAIHO. Cover-biisejä soitetaan kokeilunilosta ja siksi, ettei omia kappaleita vielä osata tehdä. Ystäväni muistuttaa huumoripöhköilyistä: M. A. Nummisen ”Ich kann boogie” -lainasta ja Jean-Pierre Kuselan ”Nauravasta kulkurista”. Nauravan kulkurin alkuperäisversiokin ”Gamblers Guitar” on vitsi, mutta se ei vähennä kappaleen ilakoivuutta.

Myös The Others soittaa Monochrome Setillä omia suosikkejaan muilta artisteilta. The Others on 22-Pistepirkko lainanimen suojissa ja lainakappaleet ovat Link Wraylta, The Troggsilta, Jody Reynoldsilta ja Buddy Hollylta.

Suosikkini on levyn ykkösbiisi ”This Strange Effect”, joka on alun perin The Kinksin kappale. Kappaletta on versioneet muutkin, mutta The Others soi kaihoisasti kuin mystisellä ja kesäisellä tanssilavalla konsanaan. (HH)

The Others aka 22pp: Monochrome Set. Bone Voyage Recording Company 2006. Neljä tähteä.

_____________

KURKISTUKSIA FIITTIIN. Featuring-ratkaisuihin popmusiikissa päädytään yleensä silloin, kun omat rahkeet eivät riitä johonkin.

Äijähopparit lainaavat suloäänistä misua, jotta levyn kanteen saadaan kaunistus, ja biisiin Mariah Careyn kiva kertosäe. Ja toisinpäin: Carey ja esimerkiksi Beyoncé lainaavat räppäreitä levylle, jotta naisartisteja ihailevien neitien kundikaverit jaksaisivat ostaa levyn. Joskus vierailu toimii täydellisesti.

Kate Moss fiittaa kauniisti Primal Screamin hämyisessä versiossa Lee Hazlewoodin ”Some Velvet Morning” -kappaleesta.

Mike Pattonin levyllä jokaisessa biisissä on laina-artisti mukana. Paras fiittaus on Norah Jonesin kanssa. ”Sucker”-biisi saa helposti kuvittelemaan kurkistelevansa salaa avaimenreiästä. Lisäksi Mike Pattonin nihkeät hurmurilatino-viikset luovat niljakasta tunnelmaa. (HH)

Mike Patton: Peeping Tom. Ipecac Records 2006. Kolme tähteä.

_____________

UUSVANHAA POTKUA. Takavuosien suursuosikkini Pearl Jam ei ole oikein jaksanut sytyttää viimeaikaisilla julkaisuillaan.

Kuinka monta levyä sitä samaa tavaraa voi julkaista? Sympatiapisteitä pojille on kuitenkin aina mennyt, sen verran äkkiväärästi ovat uraansa rakentaneet ja pyristelleet musiikkiteollisuuden lainalaisuuksia vastaan.

Uudella Pearl Jam -levyllä sotaa sivuavat kappaleet lomittuvat ahdistukseen ja työttömyyden kurjuuteen.

Vuosien ajan avoimen poliittisesti esiintynyt yhtye tuntuu saaneen kappaleisiinsa uutta (vanhaa?) potkua ja innostavat minutkin pitkästä aikaa.

Vai olisikohan se sitä, että täytin 30 ja saavutin samalla kuulemma varhaiskeski-iän. Silloin kai kuuluu innostua nuoruutensa jutuista ja jämähtää paikoilleen. (JT)

Pearl Jam: Pearl Jam. Monkey Wrench 2006.Neljä tähteä.

_____________

AUTOMAATTIARVOSTELU. Tänne toimitukseen tulee melko läjä levyjä kuukausittain, ja välillä niille on hankala löytää sopivaa kotia. Itse niitä ei viitsi hamstrata, jollei satu tykkäämään levystä ja mielellään joka levylle kiitollisen vastaanottajan soisi.Tässä taannoin posteljooni toi pöydälleni Magenta Skycoden levyn, joka ei sytyttänyt minua sitten tippaakaan. Siirrettyäni levyn levyarvostelukollegalle Hannele H:lle, ei onni kääntynyt. Magenta palasi pöydälleni nenän nyrpistysten saattelemana.Työnnettyäni levyn toisen kollegani Teija K:n käteen tuntui albumin onni vihdoin kääntyvän. Onnellisen hymyn saattelemana levy katosi laukkuun ja seuraavana aamuna onnellinen neiti tanssahteli pöytäni vieressä ja ylisti levyä taivaisiin.Opetus? Se on makuasia sano koira kun itseään nuoli. (JT)

Magenta Skycode: IIIII. Solina Records 2006. Viisi tähteä.

_____________

MAAN KOVIN HAITARISTI. Markku Lepistön toista soololevyä Polkua on nauhoitettu Sääksmäen Paasiassakin. Paasia on vanha talo Saarioispuolelle, kertoo hämäläismuori Kelhin talolla. Polku soi Iso-Anttilassa Sääksmäen Kirkonpuolella. Hirsiseinät laulavat, on pakko tanssia. Kovemmalle! Vinhempaa! Paradoksi: elämä saisi olla kuin ”Finisterre”. Valoisa, haikea, herkkä, voimakas, karvat käsivarsissa pystyyn nostattava, vapaa.Välillä voisi tykittää kuin ”Botnia Suitessa”, niin nopsaan kuin kintuista ja sormista lähtee. Olin päättänyt, että jos menen naimisiin, häät pidetään Kelhillä. Nyt on selvää: Markku Lepistö tulee sinne soittamaan ”Kelhin häät”. Hinnalla millä hyvänsä.Silta on joskus mahtipontinenkin rakennelma, polku syntyy askelten alla männynneulasten pistellessä varpaita. Yksirivisen haitarin napse on ihana. (TK)

Markku Lepistö: Polku. Aito Records Ltd. 2006. Viisi tähteä.

_____________

SOTAA VASTAAN. Neil Young, yhdysvaltalaistunut kanadalainen on aina edustanut minulle humaania, sotaa vastustavaa, uudisraivaajahengen täyttämää idealistia. Omista pidetään huolta ja ketään ei jätetä, solidaarisuus lyö kättä hieman oikealle kallistuneen maailmankatsomuksen kanssa.Kuitenkin kävi niin, että olivat särpimet mennä väärään kurkkuun, kun herra taannoin ilmoitti avoimesti kannattavansa presidentti Bushin käymää sotaa terroria vastaan ja sen siivellä hyväksyttyä Patriot Act -lakia. Näin se pelko saa meistä parhaimmatkin käsiinsä ja kääntää arvot päälaelleen.Mutta maailma muuttuu ja Mr Young on palannut sodanvastaiseen rintamaan, korkojen kera. Living With War -uutukaisellaan mies hyökkää avoimesti hallitustaan ja sotaa vasten. Hairahtunut lammas on palannut kotiin. (JT)

Neil Young: Living With War. Warner Music 2006. Viisi tähteä.

_____________

JA MEHÄN VOITETAAN. Ajoittain varsin teräviä ja heikompia puolustaneita sanoituksia tehnyt Bruce Springsteen on pitänyt itsensä sivussa avoimesta poliittisuudesta viime aikoihin saakka.

Bush nuoremman uudelleenvalinnan alla hän kuitenkin tuli ulos kaapista.

Uudella We Shall Overcome -levyllään Pomo tarjoilee poliittisesti latautunutta musiikkia lainakappaleilla historian hämärästä. Vanhat protestilaulut ovat myös samalla siivittäneet hänet taiteellisesti vahvimpaan suoritukseen vuosikymmeniin, tällaista tunnetta ei nauhalle ole tarttunut sitten Nebraskan.

Loikan yhteiskunnalisuudesta poliittisuuteen olisi silti suonut olevan rohkeampi, kappaleet olisivat voineet liittyä ihan suoraan tähänkin päivään. Aika paljon jää hampaankoloon ja kaikki iskut olisi voinut viedä loppuun saakka. (JT)

Bruce Springsteen: We Shall Overcome. Columbia 2006. Neljä tähteä.

_____________

Hannele Huhtala, Teija Kaarakainen, Jari Tamminen

Kommentoi Facebookissa
Seurakuntavaalit 2018
Helsinki liikkuu