Levyt

Arvostelussa Verden Legenda, Pax Americanan Diskografia, Hero Dishonestin When the Shit Hits the Man, Bellydance ja K’naanin The Dusty Philosopher.

Toleranssi kasvaa. Henkilökohtainen kehitys on vinkeä juttu. Kuuntelin juuri ammoista nauhoitusta kaverini järjestämistä metsäbileistä, jungle-pulputus oli ennen minulle hieman turhan hörhöä. Nyt huomaan ajautuvani musiikkitottumuksissa alati härömmän tuotannon puoleen. Ystäväni nauhoituksetkin kuulostavat ainoastaan leppoisilta ja mehukkailta.

Tuskin olisin ennen myöskään hirveästi innostunut Verden Legenda-pitkäsoitosta. Nyt sen hieman kokeellisempi, elektroniikalla höystetty underground kuitenkin jaksaa lämmittää.

Tässä onkin kaikille hyvä mahdollisuus ostaa itselleen mainio referenssilevy. Mikäli pidät tästä levystä estoitta, voit onnitella itseäsi ennakkoluulottomuudesta. Mikäli taas et levylle vielä lämpiä, saatat niin hyvinkin tuonnempana tehdä.

Ei siis muuta kuin teepannu tulelle, sitten ihmettelemään ja kehitystä seuraamaan. (JT)

Verde: Legenda. Zum Teufel! 2006. Neljä tähteä.

_______________

Osuuskunnat jyräävät. Suomi, maailman paras maa. Suomi on siis osuuskuntatoiminnassa maailman paras maa. Wikipedia nimittäin kertoo, että väkilukuun suhteutettuna Suomessa on eniten osuuskuntia. Ja kyllä niitä ihan hitosti onkin. Kun koko Suomessa on 5,2 miljoonaa asukasta on osuuskuntia käsittämättömät 5,4 miljoonaa.

Yksi uusimmista on Musta Lokki, joka julkaisee punkzineä ja -levyjä. Osuuskunnan uusin levy on Pax Americanan Diskografia, joka rokkaa oikein kivasti.

Saksofoni sopii yllättävän hyvin punkmusiikkiin. Siitä parhaimpana esimerkkinä toimii Pax Americana tai oikeastaan bändin saksofonisti Satru, joka soittaa useammassakin bändissä kyseistä puhallinta. Liekö sitten monen vuoden ahkeran keuhkojen treenauksen ansiota, että miehellä on myös poikkeuksellisen kova ääni. Ei nimittäin toisen bändinsä Hiskias Möttö & Mojakan kanssa laulaessaan käytä ollenkaan mikrofonia. (JDV)

Pax Americana: Diskografia. Musta Lokki 2006. Neljä tähteä.

_______________

Kaunis kukka. Vuosina 2002 ja 2004 Suomen parhaaksi bändiksi Toisen vaihtoehdon lukijaäänestyksessä valittu Hero Dishonest on täällä taas. Kokoonpanomuutokset vuosien varrella ja lukuisat ulkomaankiertuereissut ovat hioneet epärehelliset sankarit melkoiseksi timantiksi.

Tarjolla on taas hyppypotkuilla daijuun potkivaa peruspunkkia sekä suomeksi että englanniksi. Tosin kummankin kielen kohdalla on sanoituksia seuratakseen luettava samaan aikaan kansivihkoa.

Livenä yhtye on tietenkin omimmillaan, mutta tärkeimpien biisiensä intensiteetin bändi on onnistunut hämmästyttävän hyvin säilömään myös muoville. Ehkä asialla on jotakin tekemistä biisien pituuden kanssa.

Uuden levyn 21 kappaleen kokonaispituus kun on alle 26 minuuttia. Hero Dishonest on kaunis kukka punkin usein muuten niin rumalla tunkiolla. (JDV)

Hero Dishonest: When the Shit Hits the Man. If Society & Combat Rock Industry 2006. Neljä tähteä.

_______________

Pistetään napatanssiksi. Th!nk Global on World Music Networkin uusin levy-yhtiö, jonka tuore esikoinen, albumi nimeltä Bellydance, kokoaa kansiensa väliin parhaimman itämaisen tanssimusiikin. Tässä albumi, jota tarjota napatanssikurssin pitäjälle.

Kappaleet ovat levylle valinneet New Yorkissa sijaitsevan The Egyptian Academy of Dance -tanssikoulun opettajat. Levyllä esiintyvät muun muassa Kairon Al-Ahram yöklubin kotibändi Cairo Orchestra, israelinmarokkolainen laulajatar Smadar Levi sekä turkkilainen luuttumestari ja lyömäsoittaja Omar Faruk Tekbilek.

Th!nk Global lienee ensimmäinen levy-yhtiö, joka painattaa albuminsa 100-prosenttiselle kierrätyspaperille.

Toimiessaan yhteistyössä Amnestyn ja Oxfamin kanssa se myös puolustaa ihmisoikeuksia, köyhyyden lopettamista ja ympäristön suojelua. Pisteitä myös tästä. (MKJ)

Bellydance: Bellydance. Bonnier Amigo 2006. Viisi tähteä.

_______________

Somalian pölyjalkafilosofi. Kanadansomalialainen K’naan ei räppää huvin vuoksi, vaan omakohtaisista kokemuksista. Keväisestä Ruotsin-vierailusta, jolloin hän joutui rasistisen väkivallan kohteeksi, syntyi laulu ”Kicked Pushed”, joka on myös videona.

The Dusty Foot Philosopher on K’naanin debyyttialbumi, mutta myös nimi jonka hän antoi itselleen.

”Olin todella yksi näistä pölyjalkaisista somalialaislapsista, ja nyt minulla on jotakin tarjottavaa sille yhteiskunnalle, joka pettää heidät”, K’naan on selittänyt. Laulut ovat usein Somalian tilanteen inspiroimia, se on K’naanilla hyvässä muistissa. 14-vuotiaana hän pakeni maasta perheineen, kun sisällissota alkoi.

K’naan on runoilija, spoken word -artisti ja muusikko. Kuunnelkaa tätä miestä. Kukahan ottaisi ja julkaisisi K’naania Suomessa? (MKJ)

K’naan: The Dusty Foot Philosopher. Track & Field. SONY BMG 2005. Viisi tähteä.

_______________

Maria-Kaisa Jurva, Jari Tamminen & Jukka Damage Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Rakkautta ja anarkiaa 2018
Helsinki liikkuu