Levyt

Levy-arvioita.

Joskus toimii

Pari vuotta sitten Korpi Ensemblen esikoisen myötä pomppasi esille loistava laulaja Johanna Iivanainen. Harmillisesti yhtyeen särmä on ollut haussa.

Mutta ei syytä huoleen. Voin kuunnella Iivanaisen ääntä tippaakaan vaivautumatta pyörittäessäni Luomon levyjä. Uudella, Luomon kolmannella albumilla berliiniläistynyt Sasu Ripatti aka. Vladislav Delay tarjoaa jo tutuksi tullutta house-laatuaan, jota kuorruttaa Iivanaisen ihana tunnelmointi. Pelastus on täällä. (JT)

Korpi Ensemble: Trails. Jupiter 2006. Kolme tähteä.

Luomo: Paper Tigers. Huume Recordings 2006. Viisi tähteä.

_______________

Bamakosta lähti

Malilainen Toumani Diabaté ja hänen Symmetric Orchestransa ovat vuosia viihdyttäneet bamakolaisia Hogon klubissa. Repertoaari koostuu muinaisen Mandinkan valtakunnan musiikillisista aarteista, joita on modernisoitu.

Orkesteri on koko joukko ammattitaitoisia muusikoita, mutta sen perusta on koora. Diabaté tunnetaan kooran uudistajana ja varsinaisena taiturina: hän soittaa samanaikaisesti sekä bassoa että sooloa, ja kaiken lisäksi vielä komppaa.

Albumi on saanut nimensä Bamakon tärkeimmästä kadusta, Boulevard de l’Indépendancesta, jonka tienristeyksestä lähtevät reitit koko Länsi-Afrikan alueelle: vaikka Burkina Fasoon, Nigeriaan, Senegaliin. Bulevardi on muinaisen Mandinkan valtakunnan, nykyisen monietnisen Malin, mutta myös Diabatén orkesterin symboli, ovathan ne kaikki syntyneet Länsi-Afrikan maiden ja kulttuurien risteytyksestä. (MKJ)

Toumani Diabaté’s Symmetric Orchestra: Boulevard de l’Indépendance. World Circuit/Playground 2006. Neljä tähteä.

_______________

Tuku-musiikkia

Zimbabwelaisten ylpeys, Oliver ”Tuku” Mtukudzi on julkaissut viitisenkymmentä albumia. Hänen musiikkinsa on saanut nimen ”tuku music”. Mies asuu ja työskentelee Hararessa.

Uusin luomus on Wonai, jonka kappaleet ovat osaksi englanniksi, muuten ”Tuku” tarinoi mielellään shonaksi. Melodialtaan mielenpainuvin on naiskuoron jämäköittämä surumielinen Chara Chimwe.

Laulut ovat kytköksissä afrikkalaiseen todellisuuteen: köyhyyttä, aidsia, naisten epätasa-arvoa, lasten oikeuksien rikkomista – mutta ei kuitenkaan niin etteikö olisi toivoa paremmasta. Mtukudzin mukaan vain vuoropuhelu ja väkivallan loppuminen auttavat pysyvästi. (MKJ)

Oliver Mtukudzi: Wonai. Sheer Sound/Supersounds Music 2006. Neljä tähteä.

_______________

Kemin pojat rokkaa

Vuonna 2000 perustettu Real Vacation on saanut pöngerrettyä ulos ekan pitkäsoittonsa.

Hetkittäin levy onnistuu kuulostamaan tosi hyvältä, mutta biisien taso vaihtelee melkoisesti. Kivoja, tarttuvia ja suhteellisen mielenkiintoisesti sanoitettuja punkrockralleja seuraa monotonista ja hieman anteeksipyytelevää keskivertohuttua.

Jotakin bändistä ja levystä kertoo se, että kiekon paras hetki on Hurriganes-cover An Awful Crime. Mutta se onkin sitten sovitettu sellaisella tyylillä, että oksat pois. Näin niitä covereita pitäisi aina tehdä. Pitää olla uskollinen esikuvalleen, mutta silti pystyä tarjoamaan jotakin uutta ja yllättävää. Epäilemättä toimivaa kaljanjuontimusiikkia pienille klubeille. (JV)

Real Vacation: Back to the Movies. Roku Records 2006. Kolme tähteä.

_______________

Motownin Dreamgirl?

Kun iso, musta nainen kertoo elämän todellisista perusasioista kuten rakastumisesta ja yksinjäämisestä smoukilla ja elämää kokeneella äänellä, on aina viisasta jäädä tiukasti kuulolle.

Niin nytkin. Paitsi, että Amy Winehouse ei ole ulkonaisesti musta ja vaikuttaa lähes anorektikolta. Lisäksi hän on vasta 23-vuotias. Ainakin Billie Holidayn, Sarah Vaughanin, Ella Fitzgeraldin, Dinah Washingtonin, Supremesien ja Aretha Franklinin oppikirjat on kuitenkin hyvin luettu ja omaksuttu. Joten siinä suhteessa ei ole hätää. Amy tuntuu vähäisestä iästään huolimatta myös eläneen enemmän kuin mitä esimerkiksi minä olen huomattavasti vankemman vuosien määräni kanssa tohtinut.

Tällaisia musiikin ihmelöytöjä ei kovin usein pulpahtele esiin. Viimeksi tuli se mies Memphisistä viisikymmentä vuotta sitten ja nyt tämä tyttö Lontoosta. Erona heillä on se, että Amy säveltää ja sanoittaa itse styginsä. Tätä soulin uutta seireeniä kannattaa ehdottomasti seurata! (PL)

Amy Winehouse: Back To Black, Universal 2006. Viisi tähteä.

_______________

Tanssisoundtrack

Ruotsalaisen Frida Hyvösen uusimman levyn musiikit on tehty koreografi Dorte Olesenin tanssiesitykseen Pudel, jossa Hyvönen esitti kappaleita livenä tanssiesityksen yhteydessä. Levyllä kauniit ja melankoliset valssit toimivat ilman tanssiesitystä

Piano ja nainen -parina tunnettu Hyvönen on sovittanut kappaleet pianolle ja pienelle orkesterille yhteistyössä jousisäveltäjä Jon Bergströmin kanssa.

Levy ei ole pelkkää surumielisyyttä. Crickets on lastenlaulun kaltainen loru, josta opitaan että heinäsirkat eivät pidä naisista, koska naiset käyttävät hajuvettä. Eikä hiuksiin satu, vaikka niitä leikataan, Hyvönen laulaa kampaajansa kertoneen.

Askeleet rahisevat hiekkatiellä sekä introssa ja outrossa. Hyvönen ottaa kädestä kiinni ja johdattaa kävelyretkellä tyyneen ruotsalaiseen syysiltaan. Huomenna varmaankin myrskyää. (HH)

Frida Hyvönen: Pudel. Licking Fingers 2007. Viisi tähteä.

_______________

Yhden naisen orkesteri

Kuvittelen asialla olevan kokonaisen orkesterin, kunnes minulle valkenee että kaiken takana on ”vain” argentiinalainen Juana Molina, joka laulaa, soittaa akustista kitaraa, keyboardia, lyömäsoittimia, hoitelee kuoropuolenkin, puhumattakaan erilaisten rytmien, luuppien ja äänten koordinoimisesta – samanaikaisesti.

Monitasoisuuden tunne syntyy tekniikasta. Tarvitaan miksauspöytä ja luuppauspedalit, ja pitää osata äänittää. Joskus äänet eivät harmonisoidu ollenkaan, vaan risteilevät kiusoittelevasti eri suuntiin. Unenomaisuus ja hypnoottisuus juontuvat delay-pedaleista. Molina leikkii äänillä kuin lapsi leikkikaluilla.

Hän ei ole yhteiskunnallinen laulaja, panosta riittää sitäkin enemmän todella persoonallisen musiikin luojaksi. Neljäs sooloalbumi on runsaan 50 minuutin yhtäjaksoinen äänten matto, jossa laulut limittyvät huomaamatta toisiinsa. (MKJ)

Juana Molina: Son. Domino/Playground 2006. Viisi tähteä.

_______________

Hannele Huhtala, Maria-Kaisa Jurva, Pertti Laesmaa, Jari Tamminen, Jukka ”Damage” Vuorio

Kommentoi Facebookissa
Migration Comics
Helsinki liikkuu